Tuohon perheeseen puuttumatta voin todeta,että tuo ohjelma oli paljolti kuin meidän elämä tällä hetkellä.Meillä ei ole pikavippejä,mutta asuntolaina on mielestäni liian suuri suhteessa meidän tulotasoon. Mies käy töissä ja minä olen kotona 5 lapsen kanssa. Itselleni en osta mitään,vaatteet saan systeriltä kun hän niihin kyllästyy.Perheen hiukset leikkaan itse,en osta eineksiä ym. mutta silti ei raha riitä,kun on muksujen vakuutukset,puhelinlaskut,vaatemenot,autovakuutukset,polttoainekulut jne...
Kun yksin näitä asioita mietiskelen niin silloin ei jaksa siivota,laittaa pyykkejä kaappeihin,pitää kotia siistinä kun on niin lopenuupunut että jo lattialle pudonneen kynän nostaminen tuntuu ylivoimaiselta.
Silti huolehdin lasteni hyvinvoinnista ja siitä että heillä on ruokaa,puhtaat vaatteet päällä ja henkinen puoli kunnossa. Ilman lapsia en tätä kaikkiea jaksaisikaan.
Mies ei ole valmis luopumaan elintasosta eikä harrastuksestaan edes siksi että meillä olisi parempi olla. Eroa olen tässä viime aikoina vakavissani miettinyt,kun tuntuu ettei mulla ole sananvaltaa mihinkään tätä perhettä koskevaan asiaan,vaan seuraan miestä kuin pässi narussa=(
Itseän harmittaa ja itkettää kun kämppä on kuin pommin jäljiltä,mutta tilanne on nyt tämä ja toivon että huominen olisi jo parempi.