Lumme 4.2. - 1.3.
Lumme viihtyy tyynissä vesissä. Kun aurinko paistaa lämpimästi sen
suojaisaan lahdenpoukamaan, lumme hehkuu ja pursuu elinvoimaa. Melko
mitätönkin puhuri saa sen suuret lehdet värisemään huolestuneesti ja
myrskyssä lumme vetäytyy kiertyneiden lehtiensä suojiin odottamaan
tyventä. Lumme ei kuitenkaan tyydy nököttämään paikallaan. Se kasvattaa
pitkän, jäntevän varren, jonka avulla se voi kurkotella paljon kotoisia
pohjavesiä kauemmaksi. Sitä utelias lumme tekee ahkerasti. Lumme tarvitsee
muutoksia ja jännitystä. Jos vesi "lammessa" ei vaihdu, lummeihminen
tylsistyy, lihoo ja muuttuu happamaksi. Toisaalta lumme on hyvin
varovainen. Joskus se löytää todellisen onnensa vasta, kun joku
ulkopuolinen tuuppaa sen
vieraaseen lampeen. Lumme rakastaa mukavaa elämää, kauniita esineitä ja
hauskoja hullutuksia, mutta vaikeatkaan tilanteet eivät sitä murra.
Pinnalliselta vaikuttava lumme on perusluonteeltaan empaattinen vakavikko.
Hänellä on taipumusta ottaa turhiakin huolia ja hän ehdottomasti murehtii
kaikki asiat etukäteen. Rakkaudessa lumme on romanttinen täydellisyyden
etsijä. Siksi hän rakastuu harvoin, mutta kun oikeat kemiat kohtaavat,
syttyy
kestävä roihu.