Luin jotain hömppäkirjaa naisten ja miesten erilaisesta tavasta kommunikoida ja sitä seuraavista väärinymmärryksistä. Sieltä löytyi tällainen esimerkki selventämään erilaisuuksia:
Mies ajaa autoa moottoritiellä, vaimo istuu vieressä. Vaimo sanoo, että tuossa ois huoltoasema, sellaisen nähdessään. Mies vastaa että niinpäs näkyy olevan ja jatkaa ajamistaan. Vaimo loukkaantuu ja istuu hiljaa loppumatkan suu mutrussa, kun mies ei ymmärtänyt, että hän halusi kahville ja yritti vihjaista asiasta miehelle. Mies on ihan ihmeissään, että mikähän sille taas tuli.
Vaimo odotti, kirjan mukaan, että mies olisi ymmärtänyt vihjeen ja hän loukkaantuu, kun mies ei ymmärrä. Mies on vaimon mielestä epäempaattinen putkiaivo. Miehen mielestä vaimon käytöstä on vaikeaa ymmärtää.
Minulle heräsi paljon omia ajatuksia tästä tarinasta, enkä ole ollenkaan samaa mieltä kirjan kanssa siitä, että kuka olikaan se paskahousu ja miksi. Minusta tuo nainen on kiero. Mitä mieltä sinä olet tästä pariskunnasta? Onko noita oikeesti olemassa?
Miksi nainen ei sano suoraan että haluu kahville?
Onko nainen tyhmä? Koskapa hän on naimisissa miehen kanssa, niin pitäishän hänen jo tietää ettei tuon miehen kanssa vihjailu onnistu. Siis hänen ois jo pitänyt oppia mikä tapa kommunikoida toimii. Viisas oppii käyttämään jokaisen yksilön kohdalla sitä kommunikointitapaa mikä menee perille. Tyhmä toistaa virheitään oppimatta niistä mitään.
Mutta jospa vaimo haluukin mielessään tehdä miehestä paskahousun ja luo tilanteen, missä voi pitää miestä paskiaisena? Vihjailee vain, vaikka tietää ettei mies vihjailuja tajua. Sitten mököttää ja loukkaantuu, kun toinen ei osaa lukea rivien välistä. Haluaako vaimo olla marttyyri, huonosti kohdeltu, jota kukaan ei ymmärrä? Tuolla tyylillä saa kyllä kenestä tahansa ainakin omassa päässään paskahousun. Selvää on, ettei tämä nainen ota vastuuta tekemisistään, syyttelee vain toisia. Jos ottaisi vastuun, niin pitäisi huolen siitä että tulee ymmärretyksi. Mies on kuitenkin syyntakeeton, jos ei tahallaan ole olevinaan ymmärtämättä, mutta vaimo ei ota tätä huomioon syytellessään miestään.
Onko vaimolla heikot minän rajat, kun odottaa toisen lähes lukevan ajatuksia? Jos on tarpeeksi selvät omat rajat, niin henkilö osaa valita helpommin ymmärrettävän tavan ilmaista itseään. Miksi tämä pariskunta yleensäkään on yhdessä, jos he eivät osaa kommunikoida? Miten he voivat toimia arjessa, rakastellessa tai yleensäkään missään, jos toisen ymmärtäminen on noin heikoilla?
Jos mies ymmärtäisi vaimoaan paremmin, niin hän olisi oppinut ettei tämä osaa ilmaista itseään siten, että toiset ymmärtäisivät mitä hän haluaa. Siksipä hänen tulisi esittää arvailuja ja jatkokysymyksiä, jos haluaa ymmärtää vaimon tarpeita. Molemmat ovat oikeastaan yksinpuhujia, molemminpuolisesta toisen ymmärtämisestä tai halusta ymmärtää ei heidän kommunikoinnissa voi puhua. Kirjan mukaan tässä tarinassa oli kysymys naisten ja miesten erilaisesta kommunikointitavasta, minusta tässä on vain kaksi epäkypsää ihmistä.