Kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä, mikä on lapsen paras nukkumapaikka

[äityliini_pieni]

Olinpas positiivisesti yllättynyt Suomalaisen Vauvakirjan (Kaksplus) teksteistä vauvan uneen liittyen (uusittu painos tullut juuri kauppoihin).

Kun Kaksplus lehdessä tossa taannoin oli vain hyvin yksipuolinen näkemys, että vauvan paikka on alusta saakka pinnasängyssä, olikin mieluinen yllätys, mitä juuri ilmestynyt Suomalainen Vauvakirja asiasta sanoo. Kirjassa kerrotaan unirytmistä, sen hakemisesta ja miksi vauvat heräilee eikä tuputeta näkemystä, että vauvan paikka olisi vain ja ainoastaan yksin pinnasängyssä. Perhepedistäkin puhutaan hyvin myönteiseen sävyyn, mikä tosiaan oli yllätys!

Lempeä Unikoulu otsikon alla todetaan mm. näin:

"Unikoulussa ei ole kyse siitä, että lapsi jätettäisiin huutamaan yksin sänkyynsä. Aikuinen on lapsen vieressä ja lähellä, mutta ei tarjoa hänelle maitoa tai muutakaan juotavaa eikä ala seurustella hänen kanssaan."

Mutta mieluisinta luettavaa oli otsikon "Missä lapsi nukkuu?" alla, jossa lukee mm. näin:

"Kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä, mikä on lapsen paras nukkumapaikka. Jokaisen perheen on itse löydettävä sopiva ratkaisu. Tärkeintä on päämäärä, että kaikki saavat nukuttua."

"Vauvan nukkumapaikasta ei kannata ottaa turhia paineita. Jos jokin ratkaisu toimii nyt, sitä kannattaa jatkaa. Kun homma ei enää miellytä kaikkia osapuolia, järjestelyä voidaan vaihtaa. Vauvaa ei tarvitse pitää kuukauden ikäisenä omassa sängyssään vain siksi, että haluaa hänen nukkuvan siellä kaksivuotiaana."

 

[kierrätyspullo]

Minusta ei myöskään saa leimata pinnasänkyyn vauvojaan nukuttavia huonoiksi äideiksi, jos niin tekee. Tälläkin palstalla on välillä sellaista hurmoshenkisyyttä, että äidin omaa jaksamista ei tarvitse miettiä, vaan pitää ehdottomasti olla joka asiassa täysin vauvan armoilla, vaikka sitten tulisi loppuunpalaminen, masennus jne. Jos tulee masennus, niin sitten on vain huono ja epäonnistunut äiti.

Myönnän itse nukuttaneeni kummankin lapseni pinnasänkyyn alusta asti. Minulle yöunet ovat hyvän mielen, jaksamisen ja pitkän pinnan lähde. Kun saan nukkua kunnolla, jaksan touhuta lasten kanssa, en hermostu heidän kitinöihinsä tai nahisteluihinsa enkä koe äitiyttä silloin raskaana. Ehkä olen poikkeus, mutta minä en pysty nukkumaan, jos kukaan on minussa kiinni olipa se sitten mies, vauva, koira tms.

Itse huomasin jo esikoisen kanssa sen, että vauvat rakastavat rutiineja. Kun jonkun rutiinin kehittää, niin siitä poisopettelu on aika työlästä. Minusta olisi ollut kivaa nukuttaa vauva välillä päiväunille vaunuihin, välillä sisälle, välillä syliin jne, mutta se ei toiminut ollenkaan. Kumpikin vauvani mieltyi vain yhteen ainoaan tapaan ja mikään muu ei meinannut onnistua. Siksi meillä päiväunet nukuttiin vaunuissa parivuotiaaksi asti ja yöunet omassa sängyssä.

Oleellista näissä unikeskusteluissa on se, että valitsee semmoisen tavan, jonka kanssa jaksaa elää. Ei minua haittaa, vaikka joku seisoisi päällään ja nukuttaisi vauvansa siinä samalla, jos se on heille paras ratkaisu. Minulle ja sitä kautta meidän perheellemme parhaaksi ratkaisuksi osoittautui päikkärivaunut ja öiksi pinnis.

 

[samat mielet]

Kierrätyspullo kiteytti ihan juuri kaiken sen mitä mieltä olen minäkin näistä nukkumisasioista. Komppaan!

 

[ModestyB]

Itse huomasin jo esikoisen kanssa sen, että vauvat rakastavat rutiineja. Kun jonkun rutiinin kehittää, niin siitä poisopettelu on aika työlästä.

Tarkentaisin, että OSA lapsista rakastaa rutiineja. Kuten osa aikuisistakin. Osa ihmisistä, myös vauvoista toimii yhtä hyvin tai paremminkin jonkinasteisessa vaihtelussa.

Olen samaa mieltä siitä, että kaikki perheet etsiköön *lempeästi* sen tavan, jolla saavat eniten unta.

Usein kuulee, että pinnasänky olisi automaattisesti väline, jossa lapsi nukkuu vähemmillä heräämisillä ts. paremmin, kun sinne oppii. Ja että perhepedissä olisi lapsen armoilla ja pakotettu heräämään usein ja nukkumaan huonommin. Itse olen kokenut päinvastoin. Pinnasänkynukutus pompotti minua ylösalas paljon enemmän, kun vauva ei tahtonut millään nukahtaa sinne ja heräillessä sain olla edestakaisin nostelemassa moneen kertaan yössä. Yritimme monta viikkoa saada pinnistä toimimaan esikoisen kanssa, ja ihan unenpuutteisesta epätoivosta, varoitukset korvissa soiden, päädyttiin perhepetiin, joka on toiminut meillä hyvin. Läheisyysideologia on kolahtanut vasta myöhemmin, kokemuksen kautta

Hyvältä kuullosti tuo uuden kirjan teksti.

 

[Puolensa ja puolensa]

Minä en kyllä ole kokenut, että tällä palstalla arvosteltaisiin pinnikseen nukuttajia, saati että leimattaisiin huonoksi äidiksi. Onhan toki pari aktiivista perhepedistä kirjoittelijaa, mutta heillä on yleensä käytössä sama nimimerkki. Sitä kannattaa kurkata, ennen kuin syyllistyy.

Meillä on nukuttu pinniksessä ja perhepedissä sen mukaan, miten lapsi on tarvinnut läheisyyttä eri kehityskausina. Lapsi ei nuku automaattisesti hyvin tai huonosti kummassakaan, vaan ainakin meillä unen laatu vaihtelee enimmäkseen sen mukaan, mitä taitoja on opittu, tuleeko hampaita jne. Tällä hetkellä nukutaan hyvin, ensi viikolla ehkä huonommin, sellaista elämä on. Jos tarve vaatii, niin otan lapsen takaisin viereeni sänkyyn ilman sen suurempaa numeroa, että saamme kaikki nukuttua.