Näinhän se on. Mekin ollaan, 7,5 vuoden yhdessäolon jälkeen törmätty hyvinkin suorasukaisiin kysymyksiin, että miksi lapsia ei ole. Ärsyttää todella paljon. En tosin selittelemään ryhdykään. En ole koskaan kuullut että lapsia omaavalta olisi tultu kysymään "miksi sinulla on lapsia?", aina ollaan vain lapsettomien kimpussa :kieh:.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Välillä kun ihmisten touhuja seuraa ja miten lapsiaan kohtelevat tulee mieleen, että suurin osa tekee lapsia vain koska se on sosiaalinen normi, että niitä lapsia pitää olla.
Niinpä. Sosiaalinen normi on myös se, että niitä lapsia pitäisi olla enemmän kuin yksi. Ite parhaillaan pohtii tätä asiaa: yksi lapsi on ja se ehkä riittäisi, mutta epäilys (muiden kylvämä) kalvaa: onko lapsi onnellinen, mitäs kun vanhemmat kuolee, oppiiko se lapsi jakamaan, tuleeko siitä hemmoteltu, onko itsekästä olla tekemättä lisää lapsia jne. Lisäksi sekään ei utelijoita tyydytä jos toteaa haluavansa isomman ikäeron: eihän niille muodostu sisarussuhdetta jos on ikäeroa, ei ole seuraa toisilleen, se on niin vaikeaa isomman ja vauvan kanssa (aha, eikö kahden taaperon kanssa olekaan vaikeaa?) ja ei sitä taas jaksa heräillä kun on nukkumaan tottunut.Alkuperäinen kirjoittaja PauhaavaSydän:Näinhän se on. Mekin ollaan, 7,5 vuoden yhdessäolon jälkeen törmätty hyvinkin suorasukaisiin kysymyksiin, että miksi lapsia ei ole. Ärsyttää todella paljon. En tosin selittelemään ryhdykään. En ole koskaan kuullut että lapsia omaavalta olisi tultu kysymään "miksi sinulla on lapsia?", aina ollaan vain lapsettomien kimpussa :kieh:.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Välillä kun ihmisten touhuja seuraa ja miten lapsiaan kohtelevat tulee mieleen, että suurin osa tekee lapsia vain koska se on sosiaalinen normi, että niitä lapsia pitää olla.
Kiitos sullekin vastauksista! Ihanaa ku tulee niin täyspäisiä kommentteja kerrankin , eikä mitään että on typerää miettiä tällaisia tai että jokainen nainen on luotu äidiksi. On siis ilmeisesti ihan normaalia, ettei se lepertelyfiilis tule ehkä koskaan (toivottavasti ei ), ja silti pystyisi olemaan välittävä, lämmin äiti.Alkuperäinen kirjoittaja Tsirlips:Tuli kaikki pötköön kun en saa tehtyä rivinvaihtoa puhelimella. Unohtui sanoa, että ennen ja jälkeenkään päin lasten syntymien en ole mitänkään erityisemmin välittänyt toisten lapsista. Onhan ne ihan söpöjä, mutta... Huokaisin aiemmin aina syvään kun lähettiin jonkun lapsiperheen luota Onhan omatkin lapset aina välillä "rasite", mutta hyvät puolet voittavat huonot sata nolla!
Tarkoitin että halusin kuulla kokemuksia siitä, että on tullut hankkineeksi lapsia ILMAN VARSINAISTA HALUA HANKKIA NIITÄ, tai vaihtoehtoisesti ILMAN VAUVAKUUMETTA. Minusta se on aikalailla sama asia, mutta ihan miten vaan. Asiallisia vastauksia on joka tapauksessa tullut, ja oon jokaisesta kiitollinen.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Halu saada lapsia ei ole sama asia kuin vauvakuume. Voi haluta lapsia ja voi pystyä kuvittelemaan itsensä vanhempana ilman että potee vauvakuumetta. Minusta ne on eri asioita.
Kirjoitin tuossa aiemmin harmaana, että esikoinen oli melkein 4kk ennen kuin aloin rakastua lapseen. Sitä ennen.. no en tajunnut mitä se rakkaus lapseen -höpötys oikein on Välillä ahdistikin, että mitä hittoa tulikaan tehtyä! En tietenkään sitä lapselle näyttänyt vaan hellin, halailin ja suukottelin. Sitten kun lapsi alkoi hymyillä, ottaa enemmän kontaktia niin rakkaus alkoi kasvaa. Nyt nuo kaksi ovat niin rakkaita ettei mitään määrää <3Alkuperäinen kirjoittaja hips:Koska teillä on tullut tuo kiinteä side, tunneside tms, lapseen?
Kun minä olen 1 kk ikäisen vauvan äiti ja minusta tuntuu liian usein, että lapsi on minulle ilmaa vaan. Ei mulla ole siihen oikein mitään tunnesidettä. Ihana hän toki on, mutta silti... Voin ihan hyvin olla kotoa pois puoli päivää ikävöimättä häntä. Ja voisin ihan hyvin antaa hänet mummolle hoitoon. Ollaan miehen kanssa jo yli kolmenkymmenen, joten ei mulla ole kyse mistään teinivillityksestä. Lapsi oli pieni vahinko. Toki lapsen asianmukaisesti hoidamme, mutta odotan, että tunteeni heräisivät. Vai onko tämä se kuuluisa synnytyksen jälkeinen masennus tms?
Minä en ole oikein edes lasta hellinyt ja halaillut. Vain syötän, nukutan ja tuuditan. Siksi pelkäänkin, että koska, vaiko koskaan, alan kiintyä häneen..?Alkuperäinen kirjoittaja Tsirlips:Kirjoitin tuossa aiemmin harmaana, että esikoinen oli melkein 4kk ennen kuin aloin rakastua lapseen. Sitä ennen.. no en tajunnut mitä se rakkaus lapseen -höpötys oikein on Välillä ahdistikin, että mitä hittoa tulikaan tehtyä! En tietenkään sitä lapselle näyttänyt vaan hellin, halailin ja suukottelin. Sitten kun lapsi alkoi hymyillä, ottaa enemmän kontaktia niin rakkaus alkoi kasvaa. Nyt nuo kaksi ovat niin rakkaita ettei mitään määrää <3Alkuperäinen kirjoittaja hips:Koska teillä on tullut tuo kiinteä side, tunneside tms, lapseen?
Kun minä olen 1 kk ikäisen vauvan äiti ja minusta tuntuu liian usein, että lapsi on minulle ilmaa vaan. Ei mulla ole siihen oikein mitään tunnesidettä. Ihana hän toki on, mutta silti... Voin ihan hyvin olla kotoa pois puoli päivää ikävöimättä häntä. Ja voisin ihan hyvin antaa hänet mummolle hoitoon. Ollaan miehen kanssa jo yli kolmenkymmenen, joten ei mulla ole kyse mistään teinivillityksestä. Lapsi oli pieni vahinko. Toki lapsen asianmukaisesti hoidamme, mutta odotan, että tunteeni heräisivät. Vai onko tämä se kuuluisa synnytyksen jälkeinen masennus tms?