Kukaan ei halua tulla meille kylään?

[joop]

[QUOTE="muumi";25177545]Olikohan kyse meistä
Ei pahalla mutta en kyllä kehtaa meidän perheelle tuntemattomille ihmisille mennä noin vaan kylään.
Se että olemme kerran olleet samoissa syntymäpäiväjuhlissa ja näimme toisemme vajaan 15minuuttia niin kyllä koen silloin että en tunne sinua ja en todellakaan kehtaa ventovieraalle mennä kyläilemään.
Nämä on niin kaksipiippuisia asioita,koskaan et tiedä kuka tosissaan sitten kutsuu,vai kutsuiko kohteliaisuudesta vaan mukaan.
Mitä jutella ventovieraille ja lapsetkin väsyneitä muumimaailman reissusta.[/QUOTE]

Ei ollut kyse teistä. Me ollaan oltu ihan tekemisissä kaveriperheen kanssa enemmän kuin yksien synttäreiden merkeissä.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="HEH";25177548]Joo, tämän ymmärrän kyllä! Ja yleensä olenkin pyytänyt kylään juuri viikonloppuna tai pyytänyt ehdottamaan sopivaa aikaa.
Mutta silti ihmettelen, että joidenkin kanssa ei voi esim. sopia parin viikon päähän lyhyttä vierailua siten, että voisi olettaa heidän saapuvan paikalle (sairastumiset tms. tietty erikseen)[/QUOTE]
Tuossa voi olla ihan sellainenkin syy, että teillä ei ole lapsia. Mä muistan omasta lapsuudestani, miten kuolettavan tylsää oli olla kylässä sellaisessa paikassa, jossa ei ollut lapsia. Istua vaan sohvannurkassa ja odottaa, että pääsisi kotiin. Lapselliselle voi siis olla helpompaa kyläillä sellaisessa paikassa, missä lapsillekin on kavereita tai ainakin jotain tekemistä. Ja sen vuoksi lapsellisille on helpompaa, jos te tulette heille eikä päinvastoin...kotonaan kun lapsilla on lelunsa ja omat puuhansa.

 

["piupau"]

Nykyään tuntuu, että nää sosiaaliset mediat korvaa kyläilyn

 

["vieras"]

[QUOTE="piupau";25177723]Nykyään tuntuu, että nää sosiaaliset mediat korvaa kyläilyn [/QUOTE]

Tämä on ikävä kyllä totta. Tai eihän se oikeesti korvaa, ihmiset vaan luulevat niin..

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="piupau";25177723]Nykyään tuntuu, että nää sosiaaliset mediat korvaa kyläilyn [/QUOTE]
Ja varmasti paljon korvaakin. Kun tiskit on tiskikoneessa, pyykit kuivausrummussa ja lapset nukkumassa, jää hetki aikaa pitää yhteyttä ystäviin ennenkuin on paineltava suihkuun ja nukkumaan.

 

[Alaston lohikäärme]

Minä en tykkää ex tempore vierailuista. Meillä on muutenkin kiirettä töiden ja muiden kanssa, plus harrastukset. Tykkään kutsua vieraita ja käydä kylässä, mutta suunnitellusti. Itse noudatan pääpiirteittäin vuoroin vieraissa systeemiä. Eli jos ei koskaan tule meille, niin ei mekään mennä heille. Toki joustoa on puolin ja toisin siten, että joskus voi käydä kaksikin kertaa peräkkäin, mutta harvemmin. Monet perhetutut ovat jääneet monestakin syystä... Joko meidän tai heidän puolelta. Osaa kaipaan ja mietin, mikä tuli. Osan kohdalla olen vain huojentunut, että kyläilyt päättyivät.

Oikeesti mietit?
Miehen sisko on samanlainen laskija, kuten myös pari entistä kaveria.
Ei tosiystävät laske, kuka viimeksi kävi kylässä jos oikeasti viihtyy toisen seurassa.

Nyt kun on pimeää jo neljän jälkeen, niin en mä ainakaan lähde mielelläni kylään mihinkään 20 kilsan päähän iltaisin tytön kanssa. Se on ihan varmaa, että hän nukahtaa autoon kotimatkalla ja sitten kukutaan pystyssä puolille öin.

 

[en tahdo kylään]

Mä en jaksa käydä missään kylässä enkä ole ikinä oikein jaksanut - nuorena kyllä käytiin kun ei kehdannut kieltäytyäkään. Mutta kun tulin siihen ikään että oli pakko ajatella että oman perheen hyvinvointi nyt tulee kuitenkin ekana, niin ei siinä mitään kyläilty kun hoiti kummankin työn ja kodin ja lasten harrastukset ja jos siitä jotain vapaa-aikaa jäi niin oli ihan kiva pelata lautapelejä lasten kanssa. Ja joskus tietty piti käydä katsomassa lähisukulaiset, mammat ja pappat ja tällaiset. Nyt ovat lapset kasvaneet, mutta ei mulla ole todella mitään tarvetta kyläillä kenenkään luona vieläkään. Käyn lenkillä, kuulun muutamaan yhdistykseen, teen edelleen töitä ja hoidan kotia, käydään joskus leffassa ja syömässä äijän kanssa, ja edelleen käydään lähisukulaisissa. Eikä btw meilläkään tarvi välttämättä kaikkien ihmisten käydä . Mutta hyvää joulua kaikille!

 

[fifiia]

[QUOTE="piupau";25177723]Nykyään tuntuu, että nää sosiaaliset mediat korvaa kyläilyn [/QUOTE]

Osittain varmasti totta, joskus naapurinkin kanssa tulee vaihdettua kuulumisia netissä. Toisaalta ainakin näin maaseudulta katsottuna ihmisten ystäväpiiri on laajentunut. Pakko ei ole olla ylimmät ystävät sen naapurin kanssa, ystävä/ystävät joiden kassa parhaiten tulee juttuun voi asua satojen kilometrien päässä. Vähän hakala olisi lähteä kyläilemään viikottain, viestit ja kuulumiset voidaan silti vaihtaa lähes päivittäin.

 

["piupau"]

[QUOTE="vieras";25177754]Tämä on ikävä kyllä totta. Tai eihän se oikeesti korvaa, ihmiset vaan luulevat niin..[/QUOTE]

Oon miettinyt f.bookista poistumista kun nykyään naamatustenkin tulee vaan puhuttua mitä sinne on kirjotellu ..Toinen minkä oon huomannu niin ihmiset ei halua kutsua kotiinsa kun "täällä on sekasta" tai meillä ei oo mitään tarjottavaa".Siis jos yrität mennä extempore kylään. Mitä väliä minkä näkönen kotisi on kun se on sinun, kyllä meilläkin on sotkua ja eikä aina oo kahvin kanssa mitään, mutta tarvetulleeksi oon toivottanut

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="piupau";25177873]Oon miettinyt f.bookista poistumista kun nykyään naamatustenkin tulee vaan puhuttua mitä sinne on kirjotellu ..Toinen minkä oon huomannu niin ihmiset ei halua kutsua kotiinsa kun "täällä on sekasta" tai meillä ei oo mitään tarjottavaa".Siis jos yrität mennä extempore kylään. Mitä väliä minkä näkönen kotisi on kun se on sinun, kyllä meilläkin on sotkua ja eikä aina oo kahvin kanssa mitään, mutta tarvetulleeksi oon toivottanut[/QUOTE]
Mä en pidä yllätysvieraista eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko meillä sotkuista tai ei ole mitään tarjottavaa. Mä olen saattanut suunnitella tälle päivälle asioita, joita on hoidettava. Joko tänään tai lähipäivinä ja tämän päivän yllätysvieraat sotkevat siis seuraavien päivien suunnitelmat ja mahdolliset jo sovitut asiat. Olen myös saattanut sopia jonkun työjutun illaksi, tehnyt edellisen yön töitä tai mulla on aamulla herätys klo 03:30 ja pitäisi päästä ajoissa nukkumaan.

Kun kutsun vieraita, haluan, että mulla on niille vieraille myös aikaa eikä tarvitse alkaa heitä tunnin päästä vaivihkaa tuuppimaan ovesta ulos.

 

["piupau"]

Kyllä ymmärrän sen, että ihmisillä on menoja ja se on ok. Mutta oikeasti jos soitan vaikka aamulla, että voitais tulla illalla käymään niin on tosi typerää vedota siihen kun ei oo mitään tarjottavaa. Silloin voi sanoa, että tänään ei käy jos tulisitte vaikka huomenna..

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="piupau";25178120]Kyllä ymmärrän sen, että ihmisillä on menoja ja se on ok. Mutta oikeasti jos soitan vaikka aamulla, että voitais tulla illalla käymään niin on tosi typerää vedota siihen kun ei oo mitään tarjottavaa. Silloin voi sanoa, että tänään ei käy jos tulisitte vaikka huomenna..[/QUOTE]
Tästä olen samaa mieltä. Voisi vaan sanoa, että ei käy. Mä tosin tunnen ihmisiä, joille pelkkä "ei käy" ei riitä vaan pitää kertoa joku syy. Ja siis sellainen syy, minkä se kysyjä hyväksyy

 

[onko ok?]

Mut voiko sanoa että ei mua erityisesti huvita mitkään kyläilyt? Tai että mun kyläilyt tapahtuu vain erittäin harvoin?

 

[Keittiönoita]

Mut voiko sanoa että ei mua erityisesti huvita mitkään kyläilyt? Tai että mun kyläilyt tapahtuu vain erittäin harvoin?

Riippuu siitä, kenelle sanot. Ainakin osa kutsujista varmaan loukkaantuisi. Mä en loukkaannu siitä, jos joku sanoo, että ei huvita. Ei kaikki ihmiset ole kyläilyihmisiä. Varsinkaan sellaisia, jotka lyhyellä varoitusajalla haluavat lähteä minnekään.

 

[toinen samanmoinen]

Mä en jaksa käydä missään kylässä enkä ole ikinä oikein jaksanut - nuorena kyllä käytiin kun ei kehdannut kieltäytyäkään. Mutta kun tulin siihen ikään että oli pakko ajatella että oman perheen hyvinvointi nyt tulee kuitenkin ekana, niin ei siinä mitään kyläilty kun hoiti kummankin työn ja kodin ja lasten harrastukset ja jos siitä jotain vapaa-aikaa jäi niin oli ihan kiva pelata lautapelejä lasten kanssa. Ja joskus tietty piti käydä katsomassa lähisukulaiset, mammat ja pappat ja tällaiset. Nyt ovat lapset kasvaneet, mutta ei mulla ole todella mitään tarvetta kyläillä kenenkään luona vieläkään. Käyn lenkillä, kuulun muutamaan yhdistykseen, teen edelleen töitä ja hoidan kotia, käydään joskus leffassa ja syömässä äijän kanssa, ja edelleen käydään lähisukulaisissa. Eikä btw meilläkään tarvi välttämättä kaikkien ihmisten käydä . Mutta hyvää joulua kaikille!

Mäkin olen tällainen. Apua! en näe mikä siinä on se pointti istua sohvalla! Ehkä en ole nainen? En osaa juoruta ja olla muuten vaan. Ja jos joskus ehdotankin perheelle että kutsutaan joku kylään tai mennän kylään, mies jalapset ovat ihan, että onko pakkooooo.....

tykkään olla muutamaan kaveriin yhteydessä sähkpostiste ja puhelimella, lenkkeilen, töissä ollessa erittäin sosiaalinen, lähes kaikkien kanssa riittääjuttua ja kaikista olen kiinnostunut.

Mutta kutsua ihmisiä mun kotiin tai mennä istumaan toisen kotiin?

luulen, että jos perhettä ei olisi niin se perhe olisi muutama ystävä, jossa olisin melko tiiviistikin. muutama tiivis ihmissuhde valitettavasti täyttyy siitä oman perheen henkilöistä. en jaksa enempää.

 

["kippura"]

Aika erikoista. Me ollaan myös lapseton pariskunta, mutta meidän kavereita (lähes kaikki lapsellisia, lapset ikäjakaumalla 1vko-12v) ramppaa meillä usein. Lasten kanssa ja ilman, asutaan parinkymmen km säteellä kaikki kyllä toisistamme. Kutsun porukkaa meille usein, järkestän kekkereitä ja tapahtumia, koska tiedän ettei lapsellisilla olesiihen aikaa/energiaa/varaa, ja koska itse tykkään siitä valtavasti. Kodistamme ja kesällä mökistämme on tullutkin sellainen kokoontumispaikka, mikä sopii meille aivan mainiosti. Toivottavsti se ei ala hiipua ajan kanssa, mutta näin on menty jo kymmenen vuotta, joten en oikein jaksa uskoa.
Ihmiset on tosi erilaisia. meilläkin uusi ystäväpari oli aluksi aivan ihmeissään, miten tiiviisti kaveripiirissämme kyläillään ja järjestetään kaikenlaista, vietetään aikaa ja juhlia yhdessä jne. Pari kertaa mukana oltuaan jäivät koukkuun ja ovat jo ihan kestokalustoa.

Jotkut tykkää, jotkut ei. Pakottamalla ei synny mitään, mutta tosiasia on myös se että tosi moni on hirveän laiska lähtemään. Enkä tarkoita, että jos on kiire ja on väsynyt, koska se lienee sanomattakin selvää ettei jaksa (eikä tarvitse)- tarkoitan, että tosi moni ei vaan viitti. En mäkään jaksasi kutsua, jos kukaan ei ikinä tulisi.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="kippura";25178780]Aika erikoista. Me ollaan myös lapseton pariskunta, mutta meidän kavereita (lähes kaikki lapsellisia, lapset ikäjakaumalla 1vko-12v) ramppaa meillä usein. Lasten kanssa ja ilman, asutaan parinkymmen km säteellä kaikki kyllä toisistamme. Kutsun porukkaa meille usein, järkestän kekkereitä ja tapahtumia, koska tiedän ettei lapsellisilla olesiihen aikaa/energiaa/varaa, ja koska itse tykkään siitä valtavasti. Kodistamme ja kesällä mökistämme on tullutkin sellainen kokoontumispaikka, mikä sopii meille aivan mainiosti. Toivottavsti se ei ala hiipua ajan kanssa, mutta näin on menty jo kymmenen vuotta, joten en oikein jaksa uskoa.
Ihmiset on tosi erilaisia. meilläkin uusi ystäväpari oli aluksi aivan ihmeissään, miten tiiviisti kaveripiirissämme kyläillään ja järjestetään kaikenlaista, vietetään aikaa ja juhlia yhdessä jne. Pari kertaa mukana oltuaan jäivät koukkuun ja ovat jo ihan kestokalustoa.

Jotkut tykkää, jotkut ei. Pakottamalla ei synny mitään, mutta tosiasia on myös se että tosi moni on hirveän laiska lähtemään. Enkä tarkoita, että jos on kiire ja on väsynyt, koska se lienee sanomattakin selvää ettei jaksa (eikä tarvitse)- tarkoitan, että tosi moni ei vaan viitti. En mäkään jaksasi kutsua, jos kukaan ei ikinä tulisi. [/QUOTE]
Ihmiset ovat tosiaan hyvin erilaisia Meillä on 1-2 kertaa kuukaudessa jonkinlaiset sukukekkerit ja nyt viimeisen kuukauden aikana on ollut neljät, joista kolmissa minä olen ollut juhlien järjestäjänä. Monet ihmettelevät sitä, että ollaan suvun kanssa näin paljon tekemisissä.

On varmaan sellaisiakin ihmisiä, jotka ajattelevat, että kyläilyjen pitäisi olla vastavuoroisia. Enkä nyt tarkoita ketjun aloittajan kavereita vaan yleensä. Ei jakseta/viitsitä/haluta lähteä kyläilemään, jos siitä syntyy paine, että pitää sitten itsekin vastaavasti kutsua kylään.

 

[Millenia]

Joo, me ei oikeasti ehditä minnekään. Ja siltikin käydään enemmän kylässä muilla kuin muut meillä. Ei miellä kyllä tällä paikkakunnalla paljoa kavereita olekaan ja ovat vielä lapsettomia niin eivät tule leikittämäänkään. Mutta kelpaa tämäkin, ahdistaisi se jos pitäisi olla joka ilta vieraita kestitsemässä. Kunhan nuo apinat vähän kasvaa niin onnistuu se kyläilykin puolin ja toisin paremmin.

 

[nöppönen]

mä myönnän että olen laiskistunut kyläilemään vuosien saatossa. ja arki-iltaisin ei yksinkertaisesti jaksa. viikonlopuista joka toisen lapset on isällään ja toki sitten itse pysin tapaamaan kavereitani, mutta sitten kun lapset on mulla, lapset tykkää käydä mummolassa jne jne. sitäpaitsi minä nautin päivistä jolloin ei tarvitse lähteä yhtään mihinkään. toki me jonkin verran vieraillaan.. toisin päin onkin sit vilkkaampaa. moni ystäväni on vielä lapseton, joten he tulevat usein tänne ja voin silti hoitaa lasten iltapuuhat normaalisti jne.

 

[Keittiönoita]

mä myönnän että olen laiskistunut kyläilemään vuosien saatossa. ja arki-iltaisin ei yksinkertaisesti jaksa. viikonlopuista joka toisen lapset on isällään ja toki sitten itse pysin tapaamaan kavereitani, mutta sitten kun lapset on mulla, lapset tykkää käydä mummolassa jne jne. sitäpaitsi minä nautin päivistä jolloin ei tarvitse lähteä yhtään mihinkään. toki me jonkin verran vieraillaan.. toisin päin onkin sit vilkkaampaa. moni ystäväni on vielä lapseton, joten he tulevat usein tänne ja voin silti hoitaa lasten iltapuuhat normaalisti jne.

Niin minäkin. Vielä toukokuussa oli se tilanne, että jos ei alkanut nopeasti sopimaan jonkun kaverin kanssa tapaamista, niin hetken päästä oli jo kesän kaikki viikonloput varattuja. Syksyn tullen päätin, että mulla pitää olla yksi viikonloppu kuukaudessa kalenterissa tyhjää.

 

[nöppönen]

Niin minäkin. Vielä toukokuussa oli se tilanne, että jos ei alkanut nopeasti sopimaan jonkun kaverin kanssa tapaamista, niin hetken päästä oli jo kesän kaikki viikonloput varattuja. Syksyn tullen päätin, että mulla pitää olla yksi viikonloppu kuukaudessa kalenterissa tyhjää.

vähän samat toiveet täällä. olen saanut tätä "laiskuuttani" siirrettyä lapsiinkin. rakastan niitä päiviä kun mitään ei ole sovittuna ja lapset tulee kysymään pidetäänkö "yöppäripäivä".

 

[parannan tapani]

[QUOTE="piupau";25177723]Nykyään tuntuu, että nää sosiaaliset mediat korvaa kyläilyn [/QUOTE]


Näin on valitettacasti itsellänikin. En meinannut joutaa eilen kaverille itsenäisyyspäivänviettoon. Oli luettavaa ja katsottavaa.
No, menin kuitenkin ja hauskaa oli.
Samoin entinen työkaveri laittaa viestiä"tuu turisee". Ei vain aina viitti lähteä, pitäisi olla aktiivisempim ystävyyttö ei korvaa mikään.

 

["Riksu"]

Me ei kyllä jakseta lähteä yleensä minnekään. Lähteminen on lapsien kanssa aina aikamoinen ponnistus ja jos menee kylään lapsettomaan paikkaan, joutuu aina jännittämään meneekö joku rikki tai tuleeko sotkua. Jollei muuta, niin lapsilla on tylsää ja alkavat vinkua kotiin.

Lapsettomat eivät koskaan ymmärrä, kuinka tärkeää meille on pysyä aikataulussa, 2-vuotiaan on päästävä puolilta päivin päiväunille, ruoka-aikoina syödään ja kahdeksalta mennään nukkumaan. Eipä siinä kauheasti jää aikaa ajella toisille paikkakunnille kyläilemään.

Lisäksi aika on muutenkin tiukilla. Arkisin ei toivoakaan, että ehtisi minnekään, viikonloppuisin taas on kaikenlaisia asioita järjestetävänä ja joskus olisi ihan kiva ollakin vaan.

 

[lapsettomuuden kokenut sinkku]

Tämä on vanha ketju, mutta halusin vain lisätä, että vuosikausia lapsettomuudesta kärsineenä sinkkuna ja nyt vihdoin lapsen saaneena ihmettelen ja kummastelen miten minua ei lapsettomana oikein ikinä kutsuttu perheisiin kylään. Muutama poikkeus oli, mutta esim työpaikallani minulla on tosi kivat ttyökaverit joiden kanssa työpaikalla juteltiin kaikenlaista yhdessä. Oli kuitenkin loukkaavaa kun kuuli, että työkavereilla oli keskenään kaikenlaisia illanviettoja välillä koko perheineen ja välillä vain naisporukalla ym mutta minua ei kukaan ikinä kysynyt mukaan, vaikka asun aivan lähellä. Nyt on aivan ihanaa kun lapsen saatuani minua ja lastani kysytäänkin kylään, ulos jne. Istuin vuosikausia kotona yksinäisyydestä kärsien. En ymmärrä miksi lapsettomia ei voi kysyä mukaan. Ehkäpä perheelliset myös kuvittelivat etten olisi kiinnostunut kun tulemaan kun toisilla on lapset ja miehet. Itsekin kyllä kysyin heitä harvoin mihinkään kun ajattelin aina, että heillä on perheellisenä lasten kanssa niin paljon menoja etteivät he ehdi mihinkään. Parista ystävästä myös kuulee aina vain silloin jos poikakaverin tai miehen kanssa menee huonosti tai mies on matkoilla. Muuten ei ikinä ole yhtään aikaa jutella puhelimessa silloin kun mies siis on kotona ja lapsia heillä ei siis ole.

 

["vieras"]

Pakko myöntää, että meilläkin on yhteydet lapsettomiin ystäviin jääneet vähiin. Yksi sanoi suoraan viettävänsä aikaa mieluummin muiden lapsettomien kanssa kuin lapsiperheporukan kanssa. Ymmärrettävää, mutta silloin on ymmärrettävä myös sanomisen lopputulos. Ei ole viitsitty kutsua. Toki lapsiperheporukalla touhut nyt on aika lapsekkaita. Tavataan aikaisemmin päivällä, ei illalla. Käydään puuhamaassa ja syödään lettuja. Lapsettoman kannattaa sanoa ääneen, jos haluaa tulla kutsutuksi