Kuka voi diagnosoida ADHD:n tms. aikuisella? Neurologi, psykiatri, psykologi?

miksi tarvitset aikuisena ko. diagnoosin?

Ihan vaan sivuhuomautuksena sanon, että jos jokin asia vaivaa, niin eikö dg ole hyvä juttu? Aika monet narkkarit ovat diagnosoimattomia adhd-potilaita. Eikös ne lääkkeet ole amfetamiinipohjaisia? Itselääkinneet nää narkit itteään. En tarkoita, että ap ois huumeriippuvainen

mutta kyseessähän on vain ihmisen temperamenttiero suhteessa toisiin ja ympäristöön. lasta dg voi auttaa, jotta hän oppii normaalin käytöksen. aikuinenhan tietää jo, miten tulisi elää ja käyttäytyä ja osaa ohjata omia tekemisiään. eihän temperamentti ole syynä huumeiden käyttöön tai alkoholismiin, nehän ovat valintoja, joita aikuinen tekee.

Metyylifenidaatti ei ole amfetamiinia nähnytkään...

 

"Ritalin ja Concerta ovat metyylifenidaattivalmisteita ja ne lasketaan stimuloivien valmisteiden ryhmään. Ne eivät aiheuta mielihyvän tunnetta sillä tavoin kuin huumekäytössä oleva amfetamiini; kemiallisesti molekyylit ovat erilaisia eikä metyylifenidaatti ole suoraan amfetamiinijohdannainen. Lääkekäytössä käytetyin annoksin ne eivät aiheuta riippuvuutta.

Strattera tarvitsee erityisluvan, koska sille ei vielä ole myönnetty käyttölupaa tai Kelakorvattavuutta Suomessa. Hakuprosessi on tietääkseni ollut vireillä jo aika kauan. Ennen luvan saamista Stratteran käyttöön tarvitaan erikseen haettava lupa, mutta luvan jälkeen riittää tavallinen resepti. Erityislupa ei siis kerro lääkkeen ominaisuuksista mitään, ainoastaan sen, että valmisteella ei vielä ole tai sille ei ole haettu käyttölupaa Suomen lääkemarkkinoille. Toisinaan lääkeyhtiö ei uusi jonkun vanhemman lääkkeen lupaa, jos käyttö on vähäistä ja niin vanhemmastakin valmisteesta voi tulla erityislupavalmiste. Luvan hakeminen on maksullista.




Anita Puustjärvi,

lastenpsykiatrian ylilääkäri"

'Lähde: http://www.adhd-liitto.fi/vastaus192.htm

 

miksi tarvitset aikuisena ko. diagnoosin?

Mihin diabeetikko tarvitsee diagnoosia?

 

miksi tarvitset aikuisena ko. diagnoosin?

Ihan vaan sivuhuomautuksena sanon, että jos jokin asia vaivaa, niin eikö dg ole hyvä juttu? Aika monet narkkarit ovat diagnosoimattomia adhd-potilaita. Eikös ne lääkkeet ole amfetamiinipohjaisia? Itselääkinneet nää narkit itteään. En tarkoita, että ap ois huumeriippuvainen

mutta kyseessähän on vain ihmisen temperamenttiero suhteessa toisiin ja ympäristöön. lasta dg voi auttaa, jotta hän oppii normaalin käytöksen. aikuinenhan tietää jo, miten tulisi elää ja käyttäytyä ja osaa ohjata omia tekemisiään. eihän temperamentti ole syynä huumeiden käyttöön tai alkoholismiin, nehän ovat valintoja, joita aikuinen tekee.

Aika hakoteillä olet. Adhd:n syy on aivokemiassa. Kuvittele vaijeria, joka on rispaantunut: sen pää koskee sähkönlähdettä ja kipinöitä riiskuu sinne tänne: addi-aivot. Ehjä vaijerin pää johtaa sähkön yhteen kohtaan ja hitsaa kiinni: nentti-aivot. Se ei ole pelkkää temperamenttieroa. Ja jos nentti ottaa addin lääkkeitä, ei tapahdu mitään tai menee ylikierroksilla. Kun addi ottaa stimulanttia, hän rauhoittuu ja aivot saavat lisää virtaa toimiakseen enemmän nentti-tyyppisesti. Siis voi tietoisesti keskittyä vaikka vain yhteen asiaan kerrallaan edellisen tuhannen sijasta.

Ja kun näet olevasi erilainen, etkä pärjää tässä yhteiskunnassa, iskee masennus. Ja masentunut ei pärjää. Ja alkoholi, nikotiini, amfetamiini ja muut stimulantit, myös sokeri ja kofeiini, auttavat addi-aivoja, siksi niitä tulee käytettyä, jos muuta ei ole saatavilla. Seksikin käy Ja riippuvuus on valmis.

 

http://www.neuromental.fi

Näyttäis olevan tuollainen asiaan keskittynyt paikka.

 

miksi tarvitset aikuisena ko. diagnoosin?

Ihan vaan sivuhuomautuksena sanon, että jos jokin asia vaivaa, niin eikö dg ole hyvä juttu? Aika monet narkkarit ovat diagnosoimattomia adhd-potilaita. Eikös ne lääkkeet ole amfetamiinipohjaisia? Itselääkinneet nää narkit itteään. En tarkoita, että ap ois huumeriippuvainen

mutta kyseessähän on vain ihmisen temperamenttiero suhteessa toisiin ja ympäristöön. lasta dg voi auttaa, jotta hän oppii normaalin käytöksen. aikuinenhan tietää jo, miten tulisi elää ja käyttäytyä ja osaa ohjata omia tekemisiään. eihän temperamentti ole syynä huumeiden käyttöön tai alkoholismiin, nehän ovat valintoja, joita aikuinen tekee.

adhd on neurologinen sairaus,mikä usein vaatii hoitoa ja/tai lääkitystä.

 

miksi tarvitset aikuisena ko. diagnoosin?

Mihin diabeetikko tarvitsee diagnoosia?

hyvin sanottu jonsered

 

miksi tarvitset aikuisena ko. diagnoosin?

Koska tieto auttaa hallitsemaan elämää. On kiuva ymmärtää itseään ja tuunistaa ne erityioset ongelmakohdat. Saa ympäröivän kaaoksen hallintaan.
Mä en ole ollu päivääkään ennen diagnoosia niin terve kun sen jälkeen =) L

 

ja tälläset ihmiset jotka sanoo että adhd on muotidiagnoosi,ni voi pyhä sylvi :headwall: ei ne hoitohenkilöt ihan hatusta tempase niitä diagnooseja.kyllä ne aikas tarkkaan tutkitaan,ei adhd-diagnoosia huvin vuoksi anneta.mutta yleensähän näillä tämmösillä huutelijoilla ei olekkaan minkään näköistä tietoa,puhumattakaan omakohtaisesta kokemuksesta

 

Oma päätös joo käyttää huumeita, mutta addin aivot reagoi eri tavalla kuin neurologisesti tyypillisen ihmisen. Esimerkiksi amfetamiini rauhoittaa addia, saa käyttäytymään ns. normaalisti, kun taas nentti menee siitä kierroksille. Eikä adhd ole pelkkää ylivilkautta, puheliaisuutta tai energisyyttä (olisikin niin helppoa... ) siinä on aika paljon muutakin vaivaa mukana.

 

Eikä adhd ole pelkkää ylivilkautta, puheliaisuutta tai energisyyttä (olisikin niin helppoa... ) siinä on aika paljon muutakin vaivaa mukana.

Täällä yksi inattentiivinen tyyppi :wave:
Toki sitä lähtee kaikkeen kohellukseen mukaan, mutta arjessa tulee oltua usein turhankin epäaktiivinen. Se yliaktiivisuus on vaikka sellasta, että ei pysty keskittymään pelkkään elokuvaan, pitää kutoa samalla, mutta että juoksemaa, tai ulos...juu, kiitti vaan mutta ei kiitos, liikaa liikkumista!
Enempi se on sitä, että ajatuksen on aina jossain muualla kun siinä mitä tekee ja siksi asiat on joko vaikeita tai jää tekemättä.
Esimerkki: pakastimen siirtäminen keittiöstä eteiseen kesti kaksi viikkoa siitä kun eteisen matto oli viety ulos lattian pesua varten, siihen että pakastin oli siirretty ja matto voitiin tuoda takaisin sisään. :snotty:

 

ei ole. mutta varmaan oisin helposti voinut saada jonkun, jos 70-luvulla olisi oltu hysteerisia. koulussa opin aivan hyvin rauhoittumaan, kiitos jämyn open. sitä tarkoitin siis, innostun helposti ja siksi 45 min pelkkä istuminen on väli8llä boring.
ei mulla ole oikeasti mitään ongelmia. olen vilkas, energinen, puhelias ihminen. eli varmaan jonkun mielestä adhd? mun yhtä lasta muuten tutkittiin pienenä, että onko jtn vikaa, tarhassa oltiin huolissan. poika on samanlainen ku minä, ei mitään vikaa kerta kaikkiaan. vilkas ja puhelias vaan. ********luin juuri näistä muotidiagnooseista ja tokihan jos se on perheelle paras ratkaisu, niin leima ottaan vaan*********. mutta, totuus on se, että me olemme kaikki omalla tavallamme erilaisia, jokainen voisi saada jonkun kivan diagnoosin. eikö vaan?[/quote]


Sori, tuo särähti ja PAHASTI, mä epäilen että yksikään vanhdempi joka painii lapsen ongelmien kanssa olisi valmis "leimaamaan lastaan muotidiagnoosilla" vaan siksi että se olisi paras ratkaisu.

Se onko ihmisellä diagnoosia vai ei, ei muuta ihmistä suuntaan tai toiseen. Jos ongelmia on, oli ne mitä tahansa, niin niihin kuuluisi saada asianmukainen apu, oli diagnosoitu tai diagnosoimaton, MUTTA... ilman diagnoosia on himputin vaikea saada oikeita tukitoimia yms.

Meillä ADHD -epäily ja tosiaan välillä toivon, että diagnoosi saataisiin, koska silloin likka saisi asianmukaista "hoitoa" ja niitä tarvitsemiaan tukitoimia. Toki meillä nyt "väliaikais"-diagnoosilla (uhmakkuushäiriö) on saatu kertaviikkoinen yksilöterapia. Mutta tosiaan ainakaan mulle sillä diagnoosilla ei muuten ole mitään merkitystä, pääasia vaan se tarvittavan avun saaminen... Tokihan se on aikuisen helmpompi selitellä lapsensa käytöstä kun on jotain minkä piikkiin se laittaa, mutta siinä vaiheessa kun elät arkea lapsen kanssa täysin jaksamisen äärirajoille, ei edes sillä ole mitään merkitystä...

 

Ja kun näet olevasi erilainen, etkä pärjää tässä yhteiskunnassa, iskee masennus. Ja masentunut ei pärjää. Ja alkoholi, nikotiini, amfetamiini ja muut stimulantit, myös sokeri ja kofeiini, auttavat addi-aivoja, siksi niitä tulee käytettyä, jos muuta ei ole saatavilla. Seksikin käy Ja riippuvuus on valmis.

Ilmankos mä niitä sitten vedänkin. =)

 

miksi tarvitset aikuisena ko. diagnoosin?

Kysytkö ihan tosisaan?

 

Ja kun näet olevasi erilainen, etkä pärjää tässä yhteiskunnassa, iskee masennus. Ja masentunut ei pärjää. Ja alkoholi, nikotiini, amfetamiini ja muut stimulantit, myös sokeri ja kofeiini, auttavat addi-aivoja, siksi niitä tulee käytettyä, jos muuta ei ole saatavilla. Seksikin käy Ja riippuvuus on valmis.

Ilmankos mä niitä sitten vedänkin. =)

Isäni on diagnosoimaton, mutta ihan selkeä addi se on. Äijä polttaa kuin korsteeni, juo kahvia todella paljon ja käyttää sokeria hillittömästi. Itselääkintää siis... tosin ei mitenkään terveellistä.

 

Kenelle varaisin aikaa, että tietäisin missä mennään.

Mulla omalääkäri pisti lähetettä eteenpäin.

 

Ja kun näet olevasi erilainen, etkä pärjää tässä yhteiskunnassa, iskee masennus. Ja masentunut ei pärjää. Ja alkoholi, nikotiini, amfetamiini ja muut stimulantit, myös sokeri ja kofeiini, auttavat addi-aivoja, siksi niitä tulee käytettyä, jos muuta ei ole saatavilla. Seksikin käy Ja riippuvuus on valmis.

Ilmankos mä niitä sitten vedänkin. =)

Isäni on diagnosoimaton, mutta ihan selkeä addi se on. Äijä polttaa kuin korsteeni, juo kahvia todella paljon ja käyttää sokeria hillittömästi. Itselääkintää siis... tosin ei mitenkään terveellistä.

Mun pitää saada vähän jotakin makeaa joka päivä. Vaikka muutama karkki tai pari palaa suklaata, tai keksiä tms. Ja kahvia vedän kuppitolkulla joka päivä. Tupakkaakin joskus poltellu, mutta päässy eroon siitä ihan kivuttomasti ja helpolla. Mies taas vielä pahempi makeasyöppö, eikä meinaa tupakasta eroon päästä vaikka sitkeesti on pari vuotta yrittäny. Mahdollinen addi sekin.. Diagnoosi puuttuu, mutta tunnistan itseni noista kuvauksista, ja tee-se-itse testit antaa tuoksia jotka puhuu puolestaan.
En toistaiseksi koe tämän kuitenkaan liiaksi häiritsevän arkea, joten en ole hakeutunut minnekään.

 

En toistaiseksi koe tämän kuitenkaan liiaksi häiritsevän arkea, joten en ole hakeutunut minnekään.

Toisaalta kun on tieto asiasta, niin se ei välttämättä ala koskaan arkea häiritäkkään. Voi opetella oikeita ja järkeviä käyttäytymismalleja ja toimintatapoja kun tiedostaa erilaisuutensa.
Mun mielestä diagnoosin suurin anti on juuri se tieto, lääkkeitä syön tosi harvoin -enää, alkuun kyllä söin säännöllisesti.

 

Ihan alkuun iso hatunnosto taas Jonseredille asiapuheesta.

Adhd ei ole vain (yli)vilkkaiden ihmisten sairaus, vaan joukossa on paljon myös keskittymishäiriöistä kärsiviä. Se että nykyajan aikuisilla on vähemmän adhd:tä kuin lapsilla johtuu yksinomaan siitä, että niin monella ei ole diagnoosia. Se, että sairautta ei ole virallisesti todettu ei tee ketään terveeksi!

Itse olen varannut ajan tk-lääkärille saadakseni lähetteen neurologille ja mahdollisesti diagnoosin. Kaikki alkoi lapseni diagnoosista, ja sitä seuranneesta itsetutkiskelusta.
Ongelmani ovat seuraavanlaisia, ja olen vasta nyt aikuisena alkanut tiedostaa ne ongelmiksi, nuorena asiat vain tapahtuivat (eivätkä olleet ainakaan minun syytäni, kuten silloin ajattelin). Innostun helposti, mutta keskityn huonosti, kaikki jää kesken. Minun on siis hankalaa olla johdonmukainen lapsilleni, opiskelun kanssa olen jo tosi tiukilla. Olen ilmeisesti ääniyliherkkä, hälinä ympärillä saa pinnan heti kireäksi ja keskittymiskyky huononee entisestään, lisäksi väsyn ihan hirveästi kun pinnistelen hälinässä tai keskittymisen kanssa. Ostosreissu isossa kaupassa saa rättiväsyneeksi. Välillä on päiviä, kun menen ylikierroksilla, en malta istua hetkeksikään ja koko ajan tohottamassa johonkin (edelleenkään varsinaisesti keskittymättä mihinkään, ainakaan yhteen asiaan kerrallaan). Toisena päivänä en sitten on kuin täi tervassa ja istuu koneella kahvikupin kanssa ja haukottelee.
Ihmissuhteissa on ollut kautta aikain ongelmia, lapsenakin oli tunne että olen jotenkin epäkorrekti, tai ihmiset ymmärtävät aina väärin mitä tarkoitan. Tästä jäänyt sitten itsetunto-ongelmia.
Lääkäriltä toivon keskustelua, että tunnistaisin kaikki mahdolliset oireet ja niiden vaikutukset elämääni, ja näinollen tietäisin mistä on kyse ja osaisin muuttaa toimintamallejani. Lääkitystä olisin valmis kokeilemaan, jos sillä saisi tasattua nuo ylikierrokset ja väsymykset pois. Diagnoosin myötä on kai mahdollista osallistua jonkinlaisiin valmennuksiin, joissa opetellaan uusia toimintamalleja huonojen tilalle.

 

Toisaalta kun on tieto asiasta, niin se ei välttämättä ala koskaan arkea häiritäkkään. Voi opetella oikeita ja järkeviä käyttäytymismalleja ja toimintatapoja kun tiedostaa erilaisuutensa.
Mun mielestä diagnoosin suurin anti on juuri se tieto, lääkkeitä syön tosi harvoin -enää, alkuun kyllä söin säännöllisesti.

Aivan juuri näin! Ehkä mies tai joku muu vois olla sitä mieltä, että kaipaisin jotakin lääkettä, mutta arki sujuu kyllä näinkin. Joskun toivon että omakin pinna joihinkin asioihin olisi pidempikin, keskittyminen kun hukassa aika-ajoin..

 

Pitäsköhän sitä lähteä itsekin tutkituttamaan ittensä. Josko se asperger-dg sieltä tulis...

 

Pitäsköhän sitä lähteä itsekin tutkituttamaan ittensä. Josko se asperger-dg sieltä tulis...

mistä minä saisin jonkun raflaavan diagnoosin, että voisin käyttäytyä miten sattuu? tahtoo kanssa sääliä ja syyn tehdä ja polttaa ja juoda ja syödä sokeria. mitä kaikkia tämmösiä diagnooseja on olemassa?

 

Pitäsköhän sitä lähteä itsekin tutkituttamaan ittensä. Josko se asperger-dg sieltä tulis...

mistä minä saisin jonkun raflaavan diagnoosin, että voisin käyttäytyä miten sattuu? tahtoo kanssa sääliä ja syyn tehdä ja polttaa ja juoda ja syödä sokeria. mitä kaikkia tämmösiä diagnooseja on olemassa?

En todellakaan haluaisi sääliä tai erityislupia osakseni. Jenkeissä on kuulemma firmoja, jotka palkkaavat vain aspeja. Sopisi minulle mainiosti. Töidentekoa ilman sosiaalisia siteitä ja muuta vastaavaa. Ei kai kukaan halua sairautta/oireyhtymää raflaavuuden takia?

 

Pitäsköhän sitä lähteä itsekin tutkituttamaan ittensä. Josko se asperger-dg sieltä tulis...

mistä minä saisin jonkun raflaavan diagnoosin, että voisin käyttäytyä miten sattuu? tahtoo kanssa sääliä ja syyn tehdä ja polttaa ja juoda ja syödä sokeria. mitä kaikkia tämmösiä diagnooseja on olemassa?

En todellakaan haluaisi sääliä tai erityislupia osakseni. Jenkeissä on kuulemma firmoja, jotka palkkaavat vain aspeja. Sopisi minulle mainiosti. Töidentekoa ilman sosiaalisia siteitä ja muuta vastaavaa. Ei kai kukaan halua sairautta/oireyhtymää raflaavuuden takia?

mutta ei tarttis olla kunnolla jos ois joku nimike, jonka taakse mennä. rasittaa aina olla kunnolla. jenkeissä on varmaan kaikenlaista joo. pitää muuttaa sinne.

 

mutta ei tarttis olla kunnolla jos ois joku nimike, jonka taakse mennä. rasittaa aina olla kunnolla. jenkeissä on varmaan kaikenlaista joo. pitää muuttaa sinne.

Tai ehkä sitten tietää ne työkalut, joilla pystyy olemaan kunnolla. Sitä paitsi, hei haloo, mitä epäkunnollista on adhd tai asperger ihmisissä?