Jos on hirviöihminen, on sitä sitten joka paikassa...
Olen itse joutunut työni vuoksi matkustamaan paljon. Lapsettomanakaan ei lapsista ole ollut lennoilla haittaa, eli en ole hirviövanhempia nähnyt. Kerran muistan kun vauva itki aivan täysillä kipuitkua nousut ja laskut ja se oli riipivää kuultavaa, itsekin istuin monta penkkiriviä taaempana kyyneleet silmissä, niin kurjalta pienen olo kuulosti. Ja huomautuksena, että lapsetkin osaavat kirkua/kiljua/huutoitkeä todella ärsyttävällä äänellä, mun mielestä, hakiessaan huomiota tai kiukutellessaan.
Omat lapset olivat 6- ja 8-vuotiaita ekalla lentomatkallamme. Juttelimme paljon millaista koneessa on ja mitä siellä tehdään. Katselimme kuvia ja mietimme yhdessä puuhastelua. Lento oli periaatteessa sellaiseen kellonaikaan, että olisivat voineet nukkuakin mutta eihän he malttaneet tietenkään
. Poika oli innoissaan lentämisestä, se oli hänestä uuuberhienoa, tyttö taas odotti kärsimättömästi perillepääsyä, lento oli vain väline siihen. Pojalle melkein taas lento oli perillepääsyä tärkeämpi
. Meidän lapset ovat jaksaneet koneessa kiukuttelematta istua tai puuhailla paikallaan jotakin. Vessassa toki käydään jos on tarvetta, penkkiä lasketaan hieman jos otetaan torkut (ei ääriasentoon mutta hiukan, niin, ettei tarvitse pilkkiä).
Emme ole lennoilla hirviöperheisiin törmänneet, enemmän keski-iän ylittäneet tai vanhat ihmiset siellä koneessa narisevat tai käyttäytyvät töykeästi.