Jos joku läski äksyn näköinen eukko hieman avautui teille, niin se olin sitten mä :wave:
Oikeesti hei.
Nainen ja mies, ja ostoskärryt joissa (mun mittapuulla) pienehkö määrä tavaraa. Luulisi, että ostosten maksaminen ja pakkaaminen onnistuisi sutjakkaasti: kaksi aikuista, ei lapsia, yhden ostoskassillisen verran sapuskaa...mutta ei. Ei se onnistu aina sutjakkaasti. Sen todistivat tänään Jouko (nimi muutettu) ja hänen rouvansa.
Tavaraa ei laitettu kassahihnalle siten, kun porukka nyt yleensä laittaa. Ehei. Vaan jostain syystä ne ojennettiin kassaneidille yksitellen suoraan ostoskärrystä. Hi-taas-ti. Jouko, painavimmat ensin. Jouko, ottaisimmeko muovikassin. Jouko, ojenna se juusto seuraavaksi.
Maksaminen...no, on se tarkkaa puuhaa. Pitää olla huolellinen. Jouko, onko sinulla se S-etukortti. Ei K-korttia Jouko, se ei käy täällä. Jouko, maksatko sinä viisikymppisellä? Minulla pitäisi olla kassissa kaksikymppinen, Jouko. Odota Jouko kun katson onko se täällä. Tässä, Jouko, löysin sen.
Kassatyttö sai rahansa, antoi vaihtorahan, ja silleen.
Tässä vaiheessa rouva huomasi, että voi Jouko, mehän emme ostaneet lauantaipäivän suklaanamusia. Ja lähti jonnekin, Joukon jäädessä seisomaan lamaantuneena paikoilleen. Jouko ei kyennyt ostoksiakaan pakkaamaan kun tunsi varmaan olonsa niin orvoksi.
Meitsi oli saanut jo ladottua omat ostoksensa hihnalle, ja kassatyttönen alkoi niitä sitten tietysti kassan läpi vetelemään. Piip, piip, piip, piip...
Joukon rouva oli lähtenyt hakemaan unohtamiaan suklaanamusia, ja löytänyt ne. Mutta ne olivatkin eri merkkiä mitä yleensä. Joukolta piti toki kysyä, että kelpaavatko ne. Kelpasivat ne Joukolle. Rouva ojensi suklaat suoraan kassaneidille, joka piippasi ne, siinä vaiheessa mä sanoin että en ajatellut kyllä niitä maksaa... Joukon rouva havahtui siinä vaiheessa siihen, että ai niin, tässähän on jo seuraava asiakas vuorossa. 'No, jospa te nyt rahastatte hänet ensin'. Näin tehtiin.
Maksoin ostokseni, ja menin pakkaamaan. Pyydettyäni ensin Joukoa ja rouvaansa väistymään, koska he seisoivat rinnakkain siten, ettei siitä kyllä päässyt ohi mitenkään, kaikkein vähiten vaunujen kanssa.
Jouko ja rouva siirtyivät - siirtäen kärrynsä siten, että ne vuorostaan tukkivat tien.
Tönäisin ne tyhjät kärryt vittuun siitä tieltä.
Joukon rouva muisti, että ne suklaat. Ne piti maksaa. Jouko, maksatko sinä ne vai maksanko minä?
Kassan ilme oli sellainen että 'maksakaa ny vittu jompikumpi, kunhan maksatte äkkiä'.
Jouko maksoi. Tasarahalla. Sen etsiminen vei aikansa.
Tällä välin Joukon rouva oli siirtynyt pakkaamaan ostoksia siten, etten mä mahtunut pakkaamaan omiani. Pakotin hymyn kasvoilleni ja sanoin että anteeksi, mutta haluaisin mahtua pakkaamaan ostokseni tässä. Sain toistaa sanomani peräti kahdesti, ennen kun Joukon rouva ymmärsi siirtyä omalle puolelleen.
Joukon mielestä sitten oli hyvä hetki alkaa tarkistamaan kassakuittia. Yksi jogurtti, kaksi, kolme...otimmeko me kolme jogurttia? Katsopa kassista. Juu, kolme niitä on.
Jotenkin rouva onnistui taas hivuttautumaan 'mun puolelle' sillä aikaa, kun laitoin vaunujen alakoriin cokikset. Ja tarkisteli kuittia siinä iloisesti seisten niin, etten päässyt lähellekään sitä tasoa, jossa olin ostoksiani pakkaamassa. Sanoin että anteeksi, ja luikertelin kohti kauppakassiani joka oli siinä pakkaustasolla. Eikä rouva siirtynyt senttiäkään, katseli mua vain autuaasti hymyillen. Mietin hetken aikaa, että onko ulosannissani vikaa, ja sanoin uudelleen että anteeksi mutta pakkaisin ostokseni. Joukon rouva seisoi paikoillaan tukevasti, katse vuoroin kuitissa ja vuoroin minussa.
Se oli sitten se oljenkorsi, joka katkaisi kamelin selän. 'EI PERKELE VOI OLLA NOIN VAIKEETA KAHDEN AIKUISEN IHMISEN KAUPASSA KÄYNTI, SIIRRY NY POIS TIELTÄ, JOS ET OO HUOMANNU NIIN TE ETTE OO TÄÄLLÄ YKSIN, VAAN TÄÄLLÄ ON MUITAKI JOTKA HALUAIS PAKATA KAMANSA JA LÄHTEE KOTIIN PÄIN'
Väistyi :saint:
Oikeesti hei.
Nainen ja mies, ja ostoskärryt joissa (mun mittapuulla) pienehkö määrä tavaraa. Luulisi, että ostosten maksaminen ja pakkaaminen onnistuisi sutjakkaasti: kaksi aikuista, ei lapsia, yhden ostoskassillisen verran sapuskaa...mutta ei. Ei se onnistu aina sutjakkaasti. Sen todistivat tänään Jouko (nimi muutettu) ja hänen rouvansa.
Tavaraa ei laitettu kassahihnalle siten, kun porukka nyt yleensä laittaa. Ehei. Vaan jostain syystä ne ojennettiin kassaneidille yksitellen suoraan ostoskärrystä. Hi-taas-ti. Jouko, painavimmat ensin. Jouko, ottaisimmeko muovikassin. Jouko, ojenna se juusto seuraavaksi.
Maksaminen...no, on se tarkkaa puuhaa. Pitää olla huolellinen. Jouko, onko sinulla se S-etukortti. Ei K-korttia Jouko, se ei käy täällä. Jouko, maksatko sinä viisikymppisellä? Minulla pitäisi olla kassissa kaksikymppinen, Jouko. Odota Jouko kun katson onko se täällä. Tässä, Jouko, löysin sen.
Kassatyttö sai rahansa, antoi vaihtorahan, ja silleen.
Tässä vaiheessa rouva huomasi, että voi Jouko, mehän emme ostaneet lauantaipäivän suklaanamusia. Ja lähti jonnekin, Joukon jäädessä seisomaan lamaantuneena paikoilleen. Jouko ei kyennyt ostoksiakaan pakkaamaan kun tunsi varmaan olonsa niin orvoksi.
Meitsi oli saanut jo ladottua omat ostoksensa hihnalle, ja kassatyttönen alkoi niitä sitten tietysti kassan läpi vetelemään. Piip, piip, piip, piip...
Joukon rouva oli lähtenyt hakemaan unohtamiaan suklaanamusia, ja löytänyt ne. Mutta ne olivatkin eri merkkiä mitä yleensä. Joukolta piti toki kysyä, että kelpaavatko ne. Kelpasivat ne Joukolle. Rouva ojensi suklaat suoraan kassaneidille, joka piippasi ne, siinä vaiheessa mä sanoin että en ajatellut kyllä niitä maksaa... Joukon rouva havahtui siinä vaiheessa siihen, että ai niin, tässähän on jo seuraava asiakas vuorossa. 'No, jospa te nyt rahastatte hänet ensin'. Näin tehtiin.
Maksoin ostokseni, ja menin pakkaamaan. Pyydettyäni ensin Joukoa ja rouvaansa väistymään, koska he seisoivat rinnakkain siten, ettei siitä kyllä päässyt ohi mitenkään, kaikkein vähiten vaunujen kanssa.
Jouko ja rouva siirtyivät - siirtäen kärrynsä siten, että ne vuorostaan tukkivat tien.
Tönäisin ne tyhjät kärryt vittuun siitä tieltä.
Joukon rouva muisti, että ne suklaat. Ne piti maksaa. Jouko, maksatko sinä ne vai maksanko minä?
Kassan ilme oli sellainen että 'maksakaa ny vittu jompikumpi, kunhan maksatte äkkiä'.
Jouko maksoi. Tasarahalla. Sen etsiminen vei aikansa.
Tällä välin Joukon rouva oli siirtynyt pakkaamaan ostoksia siten, etten mä mahtunut pakkaamaan omiani. Pakotin hymyn kasvoilleni ja sanoin että anteeksi, mutta haluaisin mahtua pakkaamaan ostokseni tässä. Sain toistaa sanomani peräti kahdesti, ennen kun Joukon rouva ymmärsi siirtyä omalle puolelleen.
Joukon mielestä sitten oli hyvä hetki alkaa tarkistamaan kassakuittia. Yksi jogurtti, kaksi, kolme...otimmeko me kolme jogurttia? Katsopa kassista. Juu, kolme niitä on.
Jotenkin rouva onnistui taas hivuttautumaan 'mun puolelle' sillä aikaa, kun laitoin vaunujen alakoriin cokikset. Ja tarkisteli kuittia siinä iloisesti seisten niin, etten päässyt lähellekään sitä tasoa, jossa olin ostoksiani pakkaamassa. Sanoin että anteeksi, ja luikertelin kohti kauppakassiani joka oli siinä pakkaustasolla. Eikä rouva siirtynyt senttiäkään, katseli mua vain autuaasti hymyillen. Mietin hetken aikaa, että onko ulosannissani vikaa, ja sanoin uudelleen että anteeksi mutta pakkaisin ostokseni. Joukon rouva seisoi paikoillaan tukevasti, katse vuoroin kuitissa ja vuoroin minussa.
Se oli sitten se oljenkorsi, joka katkaisi kamelin selän. 'EI PERKELE VOI OLLA NOIN VAIKEETA KAHDEN AIKUISEN IHMISEN KAUPASSA KÄYNTI, SIIRRY NY POIS TIELTÄ, JOS ET OO HUOMANNU NIIN TE ETTE OO TÄÄLLÄ YKSIN, VAAN TÄÄLLÄ ON MUITAKI JOTKA HALUAIS PAKATA KAMANSA JA LÄHTEE KOTIIN PÄIN'
Väistyi :saint:
Viimeksi muokattu:
Jouko ja rouvansa saattoivat olla esim. mielenterveyskuntoutujia tai lievästi kehitysvammaisia eivätkä siksi pystyneet toimimaan niin ripeästi ettei sinun cokiksen ostosi olisi häiriintynyt. Meitä on monenlaisia, yritetäänkö olla armollisia toisillemme!
