?
-
Vieras
Järviset olivat jo vuosien ajan yrittäneet saada lasta, kuitenkaan onnistumatta, joten he
päättivät käyttää siitosisää saadakseen perheensä alulle.
Sinä päivänä kun siitosisän piti saapua, herra Järvinen suuteli vaimoaan ja sanoi, "Minä lähden nyt, sen miehen pitäisi olla täällä pian".
Puoli tuntia myöhemmin ovelta ovelle kiertelevä vauvavalokuvaaja soitti ovikelloa toiveenaan tehdä kaupat.
"Hyvää huomenta rouva. Te ette tunne minua, mutta olen tullut..."
"Ei tarvitse kertoa, olenkin jo odottanut teitä," rouva Järvinen keskeytti.
"Niinkö?" valokuvaaja kysyi. "No hyvä, sillä olen erikoistunut lapsiin."
"Sitähän me mieheni kanssa toivoimmekin. Olkaa hyvä ja tulkaa peremmälle. No niin, mistä aloitetaan?" rouva Järvinen kysyi punastellen.
"Jättäkää kaikki minun huolekseni" valokuvaaja sanoi. "Yleensä yritän pari kertaa
kylpyammeessa, kerran sohvalla ja ehkä pari kertaa sängylläkin. Joskus olohuoneen lattialla
on myös kivaa, siellä voi todella levittäytyä."
"Kylpyammessa, olohuoneen lattialla?!" ihmetteli rouva Järvinen, "No ei ihmekään ettei Matilla ja minulla ole onnistunut."
"Noh, rouva, ei kukaan meistä voi onnistua joka kerta. Mutta jos yritämme useista eri
asennoista ja minä laukaisen kuudesta tai seitsemästä kulmasta, niin uskon että tulos
miellyttää teitä."
"Toivottavasti tämä hoituu nopeasti" nielaisi rouva Järvinen.
"Rouva hyvä, minun työskentelytottumuksellani miehen täytyy saada työskennellä rauhassa. Olisi hienoa päästä sisään ja ulos viidessä minuutissa, mutta olen varma että te pettyisitte siihen."
"Niinpä tietenkin" rouva Järvinen myönteli.
Valokuvaaja avasi salkkunsa ja otti esille valokuvia vauvoista. "Tämä tehtiin linja-auton päällä Helsingin keskustassa."
"Ei kai!" rouva ihmetteli.
"Ja nämä kaksoset onnistuivat hyvin ottaen huomioon että heidän äitinsä kanssa oli erittäin vaikea työskennellä." valokuvaaja ojensi rouva Järviselle kuvan.
"Hän oli vaikea...?" rouva Järvinen kysyi varovasti.
"Niin ikävä kyllä. Loppujen lopuksi jouduin viemään hänet Korkeasaareen saadakseni homman hoidettua kunnolla. Ihmisiä parveili ympärillämme nähdäkseen paremmin."
"Siis muut ihmiset näkivät?!" rouva kysyi silmät täynnä ällistystä.
"Kyllä vain. Yli kolme tuntia siihen meni. Äiti valitti ja huuti koko ajan. Saatoin hädin tuskin keskittyä. Sitten alkoi jo hämärtää ja aloin räiskiä nopeammin. Lopulta kun oravat alkoivat nakerrella vehjettäni niin laukaisin loputkin."
Rouva Järvinen nojasi eteenpäin "Tarkoitatko että ne todella alkoivat purra...öö....vehjettänne?"
"Kyllä vain, rouva. No niin, jos te olette valmis niin otan vain kolmijalkani esille, jotta pääsemme hommiin."
"Kolmijalan?" rouva Järvinen kysyi jo erittäin huolestuneena.
"Niin, rouva. Laitan vehkeeni sen päälle. Se on liian painava pidellä kun alan toimimaan. Rouva?
Rouva?....
Voi Luoja, hän pyörtyi!"
päättivät käyttää siitosisää saadakseen perheensä alulle.
Sinä päivänä kun siitosisän piti saapua, herra Järvinen suuteli vaimoaan ja sanoi, "Minä lähden nyt, sen miehen pitäisi olla täällä pian".
Puoli tuntia myöhemmin ovelta ovelle kiertelevä vauvavalokuvaaja soitti ovikelloa toiveenaan tehdä kaupat.
"Hyvää huomenta rouva. Te ette tunne minua, mutta olen tullut..."
"Ei tarvitse kertoa, olenkin jo odottanut teitä," rouva Järvinen keskeytti.
"Niinkö?" valokuvaaja kysyi. "No hyvä, sillä olen erikoistunut lapsiin."
"Sitähän me mieheni kanssa toivoimmekin. Olkaa hyvä ja tulkaa peremmälle. No niin, mistä aloitetaan?" rouva Järvinen kysyi punastellen.
"Jättäkää kaikki minun huolekseni" valokuvaaja sanoi. "Yleensä yritän pari kertaa
kylpyammeessa, kerran sohvalla ja ehkä pari kertaa sängylläkin. Joskus olohuoneen lattialla
on myös kivaa, siellä voi todella levittäytyä."
"Kylpyammessa, olohuoneen lattialla?!" ihmetteli rouva Järvinen, "No ei ihmekään ettei Matilla ja minulla ole onnistunut."
"Noh, rouva, ei kukaan meistä voi onnistua joka kerta. Mutta jos yritämme useista eri
asennoista ja minä laukaisen kuudesta tai seitsemästä kulmasta, niin uskon että tulos
miellyttää teitä."
"Toivottavasti tämä hoituu nopeasti" nielaisi rouva Järvinen.
"Rouva hyvä, minun työskentelytottumuksellani miehen täytyy saada työskennellä rauhassa. Olisi hienoa päästä sisään ja ulos viidessä minuutissa, mutta olen varma että te pettyisitte siihen."
"Niinpä tietenkin" rouva Järvinen myönteli.
Valokuvaaja avasi salkkunsa ja otti esille valokuvia vauvoista. "Tämä tehtiin linja-auton päällä Helsingin keskustassa."
"Ei kai!" rouva ihmetteli.
"Ja nämä kaksoset onnistuivat hyvin ottaen huomioon että heidän äitinsä kanssa oli erittäin vaikea työskennellä." valokuvaaja ojensi rouva Järviselle kuvan.
"Hän oli vaikea...?" rouva Järvinen kysyi varovasti.
"Niin ikävä kyllä. Loppujen lopuksi jouduin viemään hänet Korkeasaareen saadakseni homman hoidettua kunnolla. Ihmisiä parveili ympärillämme nähdäkseen paremmin."
"Siis muut ihmiset näkivät?!" rouva kysyi silmät täynnä ällistystä.
"Kyllä vain. Yli kolme tuntia siihen meni. Äiti valitti ja huuti koko ajan. Saatoin hädin tuskin keskittyä. Sitten alkoi jo hämärtää ja aloin räiskiä nopeammin. Lopulta kun oravat alkoivat nakerrella vehjettäni niin laukaisin loputkin."
Rouva Järvinen nojasi eteenpäin "Tarkoitatko että ne todella alkoivat purra...öö....vehjettänne?"
"Kyllä vain, rouva. No niin, jos te olette valmis niin otan vain kolmijalkani esille, jotta pääsemme hommiin."
"Kolmijalan?" rouva Järvinen kysyi jo erittäin huolestuneena.
"Niin, rouva. Laitan vehkeeni sen päälle. Se on liian painava pidellä kun alan toimimaan. Rouva?
Rouva?....
Voi Luoja, hän pyörtyi!"
vähänkö ees hyvä!
