hö
No en todella pelkää. Hyö ovat ihanempia kuin monet meistä terveistä. Luonteeltaan avoimia ja ihania.
Kuka "pelkää" vammasia?
- Viestiketjun aloittaja IamWeasel
- Ensimmäinen viesti
Sillä he näyttävät "normaaleilta", käyvät "oikeissa töissä", eivät klinkuta ja puheestakin voi saada selvää. Asennevamma on nimittäin vammoista se pahin ja äärettömän hankala hoitaa, saati suhtautua.
Näkyvä vamma, kuten sokeus, kuurous tai vaikkapa cp-vamma on näkyvä vamma ja tällöin voi todeta, että he ovat vammaisia. Yleensä heidän ymmärryksessä ei ole sen pahempaa vikaa, kuin meidän "normaalienkaan" ymmärryksessä. Jos ymmärryksessä viivettä, voi myös hänellä olla pitkät piuhat, kuten meillä "normaaleilla."
Vammaisia ei tarvitse pelätä, yleensä synnynnäinen vammaisuus ei tartu, mutta asennevamma jopa liian herkästi.
Vammaisten kanssa voi toimia samalla lailla kuin muiden ihmisten kanssa. Joskus heillä on erityistarpeita tai he tarvitsevat avustajaa toimiin, joihin me "normaalit" kykenemme itse.
Seuraavan kerran vammaisen henkilön kohdatessanne, siis sellaisen jolla ei ole asennevammaa, kokeilkaa kohdata pelkonne. He nimittäin ovat myös ihmisiä, joilla on ne samat tunteet ja herkkyydet kuin meillä muillakin. Ja usein heidän elämänsä saattaa olla kivikkoisempaa, sillä ehkä juuri he tapaavat päivittäin enemmän vammaisia, kuin me "normaalit", sillä asennevamma on ihan liian yleistä.
Näkyvä vamma, kuten sokeus, kuurous tai vaikkapa cp-vamma on näkyvä vamma ja tällöin voi todeta, että he ovat vammaisia. Yleensä heidän ymmärryksessä ei ole sen pahempaa vikaa, kuin meidän "normaalienkaan" ymmärryksessä. Jos ymmärryksessä viivettä, voi myös hänellä olla pitkät piuhat, kuten meillä "normaaleilla."
Vammaisia ei tarvitse pelätä, yleensä synnynnäinen vammaisuus ei tartu, mutta asennevamma jopa liian herkästi.
Vammaisten kanssa voi toimia samalla lailla kuin muiden ihmisten kanssa. Joskus heillä on erityistarpeita tai he tarvitsevat avustajaa toimiin, joihin me "normaalit" kykenemme itse.
Seuraavan kerran vammaisen henkilön kohdatessanne, siis sellaisen jolla ei ole asennevammaa, kokeilkaa kohdata pelkonne. He nimittäin ovat myös ihmisiä, joilla on ne samat tunteet ja herkkyydet kuin meillä muillakin. Ja usein heidän elämänsä saattaa olla kivikkoisempaa, sillä ehkä juuri he tapaavat päivittäin enemmän vammaisia, kuin me "normaalit", sillä asennevamma on ihan liian yleistä.
En tosiaan pelkää, en vaan aina tiedä kuinka heihin suhtatua, kun vammoja ja luonteita on niin erilaisia. Eli esim. onko kohteliasta auttaa vaikkapa kaupassa, vai kokevatko he sen töykeäksi.
en pelkää, jo ihan työni vuoksi B)
enemmän mä varuillani olen ihmisten kanssa joilla mielenterveys ei ole ihan kohdillaan tai pahoja narkkiksia. :|
enemmän mä varuillani olen ihmisten kanssa joilla mielenterveys ei ole ihan kohdillaan tai pahoja narkkiksia. :|
Alkuperäinen kirjoittaja Mankell:
Kun on lapsesta kyse, on aikuisen otettava asia esille. Itse kysyisin vammaiselta henkilöltä, avustajalta, josko lapseni voisi tutustua tähän vammaiseen henkilöön.
Ei millään pahalla, mutta mielestäni lapsesi reagoi samalla lailla kuin sinä vammaisen nähdessään.
Itse olen elämässäni pyörivien lasten kanssa ihastelleet heidän kulkupelejään:Vau mikä pyörätuoli
Ja niinkin "ison" lapsen kuin 6.v, voi erilaisuudesta puhua avoimesti.
Vammaisuutta voi mielestäni verrata ihonväriin.
Eli vammaisuuteen suhtautuminen negatiivisesti on mielestäni suoraan verrannollinen rasismiin.
Rasismin aiheuttaa ennakkoluulot, pelko ja asennevamma.
mustikkatassu harmailee
en pelkää, mutta on joskus sellainen "vaivautunut olo", isän serkku on kehitysvammainen ja tykkää hirveesti just halailla ja koetapa siinä selittää, että älä kiltti koske muhun...
vammaiselle henkilölle voi sanoa, että nyt riittää. Sanoisit ihan samalla lailla vaikka sille naapurin ukolle.
Pitää muistaa ettei heillä ole niin tarkkoja sääntöjä oma kehon suhteen ja useat voivat olla hellyydenpulassa. On ihan luvallista sanoa: Erkki, minä tykkään sinusta ja on mukava että me halataan. Nyt on niin, että halataan vaan kun nähdään ja sitten kun lähdetään. Ei ole kohteliasta olla jatkuvasti kaulailemassa. Ja Erkki, minä en tykkää siitä, että jatkuvasti kaulaillaan, vaikka sinusta pidänkin."
He eivät mene siitä rikki, jos kertoo mistä ei pidä.
Pitää muistaa ettei heillä ole niin tarkkoja sääntöjä oma kehon suhteen ja useat voivat olla hellyydenpulassa. On ihan luvallista sanoa: Erkki, minä tykkään sinusta ja on mukava että me halataan. Nyt on niin, että halataan vaan kun nähdään ja sitten kun lähdetään. Ei ole kohteliasta olla jatkuvasti kaulailemassa. Ja Erkki, minä en tykkää siitä, että jatkuvasti kaulaillaan, vaikka sinusta pidänkin."
He eivät mene siitä rikki, jos kertoo mistä ei pidä.
En pelkää, tietenkään 
Tai no sanotaan näin että kammoksun tunnevammaisia ihmisiä, ne on karmeita ja sellaisten takia on sotia syttynyt, lapsia kiusattu, tapettu viattomia jne...
Ei se fyysinen vamma ole pelottavaa ihmisessä vaan tunteettomuus. Tunnevammaisuudessa pahinta on juuri se, ettei tunnevammainen edes tiedosta tai välitä asenteestaan ja jopa nauttii siitä.
Tai no sanotaan näin että kammoksun tunnevammaisia ihmisiä, ne on karmeita ja sellaisten takia on sotia syttynyt, lapsia kiusattu, tapettu viattomia jne...Ei se fyysinen vamma ole pelottavaa ihmisessä vaan tunteettomuus. Tunnevammaisuudessa pahinta on juuri se, ettei tunnevammainen edes tiedosta tai välitä asenteestaan ja jopa nauttii siitä.
ei ne kyllä kaikki ole niin ihania....ja jotkut ovat aika arvaamattomia.mutta noin yleensä ovat ihan mukavia ihmisiä.Alkuperäinen kirjoittaja hö:
Kysymys niille jotka pelkäätte vammaisia, pelkäättekö kaikenlaisia vammaisia? Pelkästään kehitysvammaisia vai myös muuten fyysisesti vammaisia?
Pelottaako esim. sokeus? cp vamma? Kuurous? Mykkä? Kädetön/jalaton?
Mikä heissä pelottaa, siis jos hekin pelottavat?
Pelottaako esim. sokeus? cp vamma? Kuurous? Mykkä? Kädetön/jalaton?
Mikä heissä pelottaa, siis jos hekin pelottavat?
Vieras
Mä kuulun myös näihin epäluuloisiin/karttajiin. En niinkään "pelkää" sokeaa, kuroa, kädetöntä ym, vaan ennemmin henkisesti (onko oikea termi?) vammaisia. Heistä tosiaan vaikeampi nähdä onko arvaamaton, miten paljon ymmärtää jne. Kai se kuuluu ihmisen jonkinlaiseen perusluonteeseen pelätä kaikkea outoa ja erilaista.Alkuperäinen kirjoittaja karppaaja2:
Vepasto
Joissain tilanteissa kyllä. Mun serkku on vammainen ja se on aika hauska tapaus, mut täällä kylillä liikkuu sellanen isokokoinen vammainen poika, joka on kyllä aika pelottava. Se oli kerran ruvennu hakkaamaan yhtä mummoa keskellä katua. Kerran se sit oli tulossa sellasella kapealla sillalla vastaan ku mä olin lasten kanssa kävelyllä. (esikoinen pyörällä, vauva kantoliinassa). Muistin sen mummotapauksen ja vaistomaisesti käskin esikoinen pyöräillä siltaa ennen olevalle parkkipaikalle odottamaan. Tämä poika voi myös lähteä seuraamaan ihmisiä. :/
En pelkää.. serkku on cp-vammainen ja sisko lievästi kehitysvammainen, että mä olen kai jotenkin "tottunut".. jos nyt niin voi sanoa..
No siis tää mun jännittäminen liittyy yleensä kehitysvammaisiin, siis onko ne downia sairastavia vai? Mä en oikein tiedä mikä se sairaus on oikealta nimeltään, ja siis juuri sellasia jotka käyttäytyy jotenkin "ihmeellisesti". :ashamed: ja siis ei ole ollenkaan kivaa tämä, mutta en vaan mahda itelleni mitään että jotenkin alkaa ahdistamaan ja jännittämään jos törmää jossain.Alkuperäinen kirjoittaja karppaaja2:
sokeat, kuurot jne ei pelota. onhan oma lapsenikin kelan papereiden mukaan vaikeavammainen, ja siis tietynlaisiin vammoihin törmää tuolla sairaalassa ja tutustunu olen siellä sairaisiin lapsiin ja aikuisiin, eikä ne siis pelota. Mä luulen että toi pelko liittyy nyt vaan siihen lapsuusajan käyntiin siellä vammaisten hoitokodissa jossa siis oli näitä kuolasuita jos näin saa sanoa :ashamed: :ashamed:
Miksi peltätä ketään vain tuollaisen asian takia?? Mun veljeä ei ainakaan pelätä tarvitse yhtään sekuntia. Mutta erittäin vaikeasti vammaisten laitoksessa työskennelleenä voin sanoa, että montaa oikein syvästi vammaista on syytä, jos ei nyt ihan pelätä, niin suhtautua varauksella. Koska heillä on se itsehillintä niin olematon, et yhtäkkiä voi se suuttumus iskeä, tulla nyrkkiä tai hampaita tai tönimistä. Tähänkin voi toki itse vaikuttaa omalla toiminnallaan. Selkää en ikinä kääntäisi arvaamattomalle vammaiselle.
Mutta täytyy muistaa, että suurin osa vammaisista on ihan tavallisia kansalaisia omine erilaisine tapoineen ja tarpeineen. En ketään todella pelkäisi vain siksi, että hän näyttää erilaiselta tai käyttäytyy erilailla. Yleensä pelätään asioita, jotka ovat tuntemattomia, uusia ja vaikeita ymmärtää. Eli jos tutustuisi aiheeseen ja vammaisiin, niin asenne voi muuttua varsin radikaalisti.
Mutta täytyy muistaa, että suurin osa vammaisista on ihan tavallisia kansalaisia omine erilaisine tapoineen ja tarpeineen. En ketään todella pelkäisi vain siksi, että hän näyttää erilaiselta tai käyttäytyy erilailla. Yleensä pelätään asioita, jotka ovat tuntemattomia, uusia ja vaikeita ymmärtää. Eli jos tutustuisi aiheeseen ja vammaisiin, niin asenne voi muuttua varsin radikaalisti.
Minä pelkään, jääny se pelko tuonne takaraivoon. Meinas minun luokalla oleva kehitysvammainen poika minut kuristaa, mitään syytä asiaan ei ollu, välitunnilla tuli vaan kimppuun.