Kuka on hankkinut kennelistä koiran?!

Mun mielestä on täysin turhaa tehdä asioista liian hankalia ja vaivalloisia. Tietysti koiran ja vauvan kanssa voi selvitä ja hoitaa kaikki koulutukset ja ulkoilut ajallaan, mutta jos se on kovin työlästä, onko se järkevää ja kannattavaa. Aika äitiyslomalla vauvan kanssa on ainutlaatuista ja mä ainakin haluan siitä ajasta nauttia täysin rinnoin ilman, että on pentu vielä hoidettavana ja opetettavana. AP:lle antaisin ohjeen, että keskity hyvä ihminen siihen vauvaan. Niin mä tekisin.

Lisäksi iso koira vaatii pitkät lenkit. Ei isoa koiraa voi aina vaan päästää takapihalle pissalle jos on väsynyt yövalvomisten jälkeen vaan lenkille on lähdettävä vaikka nukkuisit pystyyn. Jos koira saa vaan sen liikenevän ajan, joka vauvan jälkeen ehkä jää, ei se ole onnellinen eikä silloin ole koiran hankkiminen kannattavaa ihan koiraa ajatellen.

 

Jatkan vielä, että en siis todellakaan tarkoita, että koiran ottaminen tuossa tilanteessa olisi välttämättä huono ratkaisu. Varmasti monet niin tekee ja monella menee kaikki hyvin. Mutta kun mietin vain itseni tuohon sinun tilalle, koska olisin saattanut samassa tilanteessa ennen tätä koiraa haikailla samoja asioita, mutta nyt tämän koiran pentuvaiheen jälkeen tiedän, että minun kohdallani olisi syytä tuollaisessa tilanteessa odottaa.

Halusin vain tuoda esiin nämäkin ajatukset . Ja nimenomaan sen, etten pystynyt etukäteen ennustamaan tulevia tunteitani. Koska meidänkään tilanteessa ei kyse ollut siitä, että koira olisi jotenkin hankala, ihan normaali pentu se oli, aivan kuin muutkin ja aiemmatkin pentuni olivat olleet, mutta omat tunteeni ja suhtautumiseni oli jotenkin tyystin erilaista kuin aiempien koirien kanssa.

 

mun mielestä vauva ei ole esteenä ottaa pentua.
ehkä hankalinta on se sisäsiistiksi kouliminen kun saa jatkuvasti rampata ulkona on sitten väsynyt tai ei.
itselläni kävi hyvä tuuri kun pentuni oppi nopeesti sisäsiistiksi.
tosin mulla oli pentu kerennyt oleenkin jo hetken ennenkun vauva syntyi, toisaalta on parempi että vauva olisi ennen koiraa..
pennun kouluttaminen on mielenkiintoista mutta aikaa vaativaa hommaa,mutta kyllä siitä lapsenkinkanssa selviää hyvin. kaikki on oikeestaan kiinni asenteesta.
jos on aikaisempaa kokemusta koirista niin kaikki sujuu helpommin.

 

Heips Niin onkos teistä kukaan hankkinu kennelistä koiraa? Mulla kauan ollu hauvakuume ja miehellä kans,niin nyt oltais ottamassa koiraa. Nyt se siis on mahdollista kun minä oon lopettanut opiskelut, ja olisin kaikki päivät kotona niin pennun ei ikinä tarvis jäädä yksin. Kuinka tarkkaan ne kennelistä kyselee kaikkea? Mulla hirveästi jännittää ettei me saataiskaan koiraa....koska olen jäämässä äitiyslomalle heinäkuussa,ja jos ne ei anna pentuja ku vauva on tulossa. Jotenki on semmonen fiilis Ja kuulkaa, oon aivan varma että pärjään vauvan ja koiran kanssa

Moni kasvattaja haluaa että koiraa käytetään näyttelyissä, eli miettikää ensin ootteko valmiita näyttely rumpaan. Ja sit kun pentua alatte kyselemään kenneleistä/kasvattajalta niin ekaks kysytte että edellyttääkö näyttelyitä, eivät aina myy perheisiin jossa ei innostuta näyttelyistä.

Riippuu niin kasvattajasta ja varsinkin rodusta. Meitin koirien rotuisia käytetään myös näyttelyissä, mutten tiedä yhtäkään rodun kasvattajaa, joka olisi vaatinut, että näyttelyissä pitää käyttää. Pääasia on ollut, että koira menee hyvään kotiin, jossa koirasta ei tehdä mitään sohvaperunaa.

Ja Ap. Kyllä sitä vauvan ja koiran kanssa pärjää jos niin tahtoo. meillä nuorin koira oli 8kk ku vauva syntyi ja pahimmassa penturiehumisiässä ja kun koko ei ollut mikään kovin pieni Mutta selvittiin hienosti! Ja aikas moni sukulainen koitti puhua "järkeä", jotta ei oltais ees otettu koko koiraa ku raskaana olin ja kun ei peruttu varausta, ni ois kuulemma kissoista pitäny luopua...

 

me otettiin kanssa pentu, pojat 2,5v ja 10kk, oikein hyvin on mennyt. mielipiteitä on yhtä monta ku meitä ihmisiäki mut en ainakaa itse ole kokenut ollenkaan rankaksi, päinvastoin, mulla on aikaa kaikille kolmelle (en ole sellainen "omaa aikaa"- ihminen, ei ummarra) ja koira on tosi innoissaan mukana meidän kaikissa puuhissa, jopa pyykinlaittamisissa =) yksinään joutuu olemaan vain korkeintaan muutaman tunnin päivässä sen aikaa kun käydään poikien kanssa puistossa ja on ollut oikein tyytyväinen. sisäkuiva ei vielä ole mutta ei sitä vielä vois olettaakkaan, lehdelle tekee. eikä ole mulle mitenkään järkyttävä asia kun meidän pienempi poikakin pissii ja kakkii ilman vaippaa lattialle =D meillä on aina ollu koiria kotona asuessani ja olen sitä mieltä et koiran kanssa pärjää ihan varmasti jos on oikea asenne eikä stressaa. tietty se on ihmisen luonteestakin kiinni. ja meillä mies viihtyy myös töiden jälkeen sekä lasten että pennun kanssa, näin ollen pentukin saa privaatti-aikaa kun joko minä tai mies on vain hänen kanssaan. ja poikien päikkäriaikana plus et he menee yöunille ennen pentua. ja isompi poika on tosi hellä ja ihana koiralle, samanlainen kuin pikkuveljelleen, jaksaa leikkiä ja hauskuuttaa koiraa. että mulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa. odottelen innolla et päästään pennun kanssa lenkkeilemään kunnolla, lenkkeilytkin meillä on ollu ennen koiraakin jo päivärutiineissa et tää sujuu kuin tanssi =)

 

vähän huijasin, poika täyttää kesäkuun viiminen päivä 2,5vee =D mut kuiteski on jo iso poitsu et osaa olla varovainen eläinten ja vauvojen kanssa =) eihän ne tietty ilman valvontaa missää kuiteskaa ole, vaiks ei kyllä olis siinäkään pelättävää pojan tuntien.

 

Nätisti sanottuna näin: Ekaa koiraa ei suositella kenellekään ekaksi koiraksi. Mikään rotu ei sovi lapsiperheeseen eikä kyseinen rotu (oli mikä oli) eteenkään.
Kaikki käyvät koiransa kanssa joka päivä 3x10km lenkin ja väliajat leikitään aktivointileluilla ja syötetään parasta ruokaa mitä löytyy. (koskaan, ei koskaan tule luppa-viikkoa kun ei ehtinytkään ajaa eläinkauppaan)
Koira on valioista ingmannein ja esi-isienkin sukutauluja joutuu kuskaamaan vähintäänkin kottikärryillä...

Mut tokan ja kolmannen koiran voi ottaa ihan kuka vaan ja kyllä ne lapset siinä kentän laidalla menee..(nehän on jo niin isoja
welcome to dogworld

 

Tällä hetkellä asutaan kerrostalossa MUTTA ollaan etsimässä rivitaloa jossa olis oma piha Koiran vois sitten joskus päästää ihan vain takaovesta asioilleen jos en heti ehdi sen kanssa ulos...Jos me saatais se pentu siis toukokuun lopussa niin kai minä sen kerkeän 2-3kk opettaa että ulkona on sen vessa Vauva on tuloillaan elokuussa ja saattaa mennä syyskuuhun. Niin eli meille on tulossa labbis

Meillä oli lähes sama tilanne.=) N. 3kk ennen laskettua aikaa meille tuli saksanpaimenkoiranpentu. Sen kanssa asuttiin kolme viikkoa kerrostalossa (ja viikossa oppi pyytämään ulos pissille) ja sit muutettiin rivitaloon. Hirveen helposti kaikki menny, eikä mitään ongelmia vauvan (joka nyt jo taapero) ja koiran välillä. Osansa helppouteen varmaan silläkin että meidän vauva oli äärettömän tyytyväinen ja helppo, ei tarvinnu öitä valvoa yms. Itse koin että tuo oli paras sauma ottaa koira kun sen ei tarvinnut yksin näkättää päiviä kotona.

 

en mäkään mitenkään työlääksi ole kokenut sitä että on koiria ja pieniä lapsia =) päinvastoin,mä saan energiaa niistä =)
helpottaa tosin se että on oma piha missä koirat saa olla vapaana,on aitaus,mahdollisuus lähteä metsälenkille suoraan pihalta ja koirat on oppineet sisäsiisteiksi 8viikkoisena,12 viikkoisena ja13 viikkoisena =)
jos tuntuu että jaksaa niin senkus ottaa koiran,mutta tarkkaan kannattaa miettiä =)
niin ja ihan hemmetin hyvä sen koiran on oppia myös olemaan yksin

 

Ehdottomasti koira pitää opettaa heti olemaan yksin. Tuo on paha juttu, että koira hankitaan, kun ollaan ihan kotona. Ja kun jonnekin lähdetään niin koira otetaan mukaan. Moni labbis juuri kärsii eroahdistuksesta. Niille ilmeisesti tulee se helposti. Voivat tuhota asunnonkin uskomattomaan kuntoon muutamassa tunnissa tai haukkua melkoisesti. Heti 8 viikkoisestä lähtien pentu voidaan ja pitääkin opettaa yksin oloon. Ensin vähän kerrallaan, mutta jo pian vaikkapa neljäksi tunniksi. Monelta harmilta säästyisi koira ja ihmiset, kun kaikki muistaisivat tuon yksinolon opettelun.