Kuka on hankkinut kennelistä koiran?!

Heips Niin onkos teistä kukaan hankkinu kennelistä koiraa? Mulla kauan ollu hauvakuume ja miehellä kans,niin nyt oltais ottamassa koiraa. Nyt se siis on mahdollista kun minä oon lopettanut opiskelut, ja olisin kaikki päivät kotona niin pennun ei ikinä tarvis jäädä yksin. Kuinka tarkkaan ne kennelistä kyselee kaikkea? Mulla hirveästi jännittää ettei me saataiskaan koiraa....koska olen jäämässä äitiyslomalle heinäkuussa,ja jos ne ei anna pentuja ku vauva on tulossa. Jotenki on semmonen fiilis Ja kuulkaa, oon aivan varma että pärjään vauvan ja koiran kanssa

 

Heips Niin onkos teistä kukaan hankkinu kennelistä koiraa? Mulla kauan ollu hauvakuume ja miehellä kans,niin nyt oltais ottamassa koiraa. Nyt se siis on mahdollista kun minä oon lopettanut opiskelut, ja olisin kaikki päivät kotona niin pennun ei ikinä tarvis jäädä yksin. Kuinka tarkkaan ne kennelistä kyselee kaikkea? Mulla hirveästi jännittää ettei me saataiskaan koiraa....koska olen jäämässä äitiyslomalle heinäkuussa,ja jos ne ei anna pentuja ku vauva on tulossa. Jotenki on semmonen fiilis Ja kuulkaa, oon aivan varma että pärjään vauvan ja koiran kanssa

Moni kasvattaja haluaa että koiraa käytetään näyttelyissä, eli miettikää ensin ootteko valmiita näyttely rumpaan. Ja sit kun pentua alatte kyselemään kenneleistä/kasvattajalta niin ekaks kysytte että edellyttääkö näyttelyitä, eivät aina myy perheisiin jossa ei innostuta näyttelyistä.

 

Riippuu kasvattajasta... Jotkut on kamalan tarkkoja ettei myy koiria lapsiperheisiin. Ja riippuu tietty rodustakin.
Rohkeasti vaan kyselemään.

 

Olen ottanut yhteyttä jo pariin kenneliin,ja kysynyt että onko jotain vaatimuksia eikä kuulosta olevan. Me haetaan semmosta "kotikoiraa" lenkille kaveriksi

 

No mä itse kyselen ihan kaiken =) Millainen perhe, millainen työ, harrastukset, aiempi kokemus rodusta tai muista koirista, millainen käsitys kyseisestä rodusta, missä asuu jne. jne.

Mulla pienten koirien kasvattajana on sellainen periaate, että en myy perheeseen, jossa on alle kouluikäisiä lapsia. Sen takia, että lapset eivät osaa käsitellä pentua monestikaan ja toiseksi siksi, että omasta kokemuksesta tiedän, että jos on pieniä lapsia, ei perheellä ole niin paljon aikaa koiralle kuin tahtoisin.

Itse en valitettavasti teille pentua myisi vauvan takia ja kehottaisin miettimään, kannattaako pentua nyt ottaa. Pennun kanssa on kova työ varsinkin ensimmäiset 1,5 vuotta kun on sisäsiisteysopetus ja perustottelevaisuusopetukset yms.

 

Jotenki vaan jännitää kaikki ne kysymykset mitä ne kysyy jos meen ihan lukkoon ehkä tässä yritän eka etsiä jostain muualta ja jos ei löydy niin sitten vasta kennelistä.

 

Olen ottanut yhteyttä jo pariin kenneliin,ja kysynyt että onko jotain vaatimuksia eikä kuulosta olevan. Me haetaan semmosta "kotikoiraa" lenkille kaveriksi

Se riippuu kasvattajasta. me laitettiin vasta labbiksen pentu ja ei kasvattajalla muuta vaatimusta ollut kuin se että koira saa rakastavan perheen.

 

Meille tuli viime vuoden tammikuussa sakemanniuros ja ostettiin kennelistä.

Kasvattajat kyselee aikasemmasta kokemuksesta ja kyseisen rodun tuntemuksesta.Ja siitäkin kuinka tarkkaan koiranottoa on harkittu.Kasvattajan kanssa käydään läpi ruokintaa ja muita koiranhoitoon liittyviä asioita.

Itse olin raskaana kun pentu otettiin ja vauva syntyi maaliskuussa. Ja todella hyvin ollaan pärjätty,pentu oli sisäsiisti jo todella varhain.

Ota vaan rohkeasti yhteyttä kasvattajiin =)

Mitä koiraa olette ottamassa?

 

Ei meiltä ainakaan kovin tarkkaan kyselty. Sehän on helppoa, kun ovat pieniä molemmat vauva ja koira. Otimme kääpiösnautserin noin vuosi sitteen, on muuten ihana koira. Olin ensin ottamassa uros koiraa, mutta onneksi oli jäljellä vain narttu-pentu. Kyllä narttu on helppo opettaa ja pienten koirien juoksuaika on vaivaton. Kerroin koiraa hankkiessa, että otamme " kotikoira", näyttelyissä emme halua käydä. Minusta vauvan tulo ei ole millään este, päinvastoin sinähän olet nyt päivät kotona. JA se on pennulle hyvä.

 

Otettiin rotukoira kennelistä 9vee sitten. Ja aika tarkasti kyselivät, sanotiin heti, että ei varmaan näyttelykoiraa, mutta aktiivista harrastusta jkv. voi olla luvassa. Saatiin pentu, joka oli isokokoinen nartuksi, eli ei näyttelylinjainen vaan käyttölinjainen. Eihän ne kaikki pennut ole muotovalioita. Ja hyvä koira saatiinkin. Agilityä ja kotitokoa harrastettiin, koira osoittautui luonteeltaan araksi, mutta uteliaaksi, ei alkuunkaan sellaiseksi josta olisi ollut näyttelykehiin. Kuitenkin olisi varmaan ollut loistava käyttökoira, mutta vielä parempi kotikoira! =)

 

Pikku rotuja ei suositella lapsiperheisiin, koska ovat niin tapaturma alttiita pienen kokonsa vuoksi, mutta keskikokoinen käy jo hyvin.
Joka kennelistä syntyy näyttely sekä kotikoiria, eli pitänee itse tarkasti miettiä mitä hakee.

 

Me ollaan ottamassa labradorinnoutajan pentu Just tein alustavan varauksen, jätin kertomatta vauvasta kun tuntuu että sitten sitä jotenkin kauhisteltais? Näkeehän ne sitten minun masun Olenkin ajatellut näin että vauva ja pentu on ihan hyvä yhdistelmä Kerkeän opettaa pennun sisäsiistiksi ennen kuin vauva tulee maailmaan!

 

Se riippuu kasvattajasta. me laitettiin vasta labbiksen pentu ja ei kasvattajalla muuta vaatimusta ollut kuin se että koira saa rakastavan perheen.


Saanko kysyä mistä kennelistä?

 

montaa mielipidettä löytyy...
meillä taloon tuli kääpiöpinseri kun lapset olivat 1v8kk ja 4kk, hyvin meni koiran ja lasten kanssa eikä sattunut haavereita koiralle kun opetti vanhemmalle kuinka koiran kanssa toimitaan. tarkkanahan siinä sai kyllä olla, sitä en kiellä! sisäsiitiksi koira oppi myöhemmin kuin aikaisemmat koirat kun kahden lapsen kanssa ja kerrostalosta ihan heti päässyt talvivaateaikaan ulos, mutta paperille teki ja sitten vähän vanhempana jaksoi jo sen verran pidätellä.
minkä rotuista koiraa olit ajatellut ja kuinka helposti pääset sitten koiran ja lapsen kanssa ulos ja saako koira sinulta aikaa ihan ilman vauvaakin?

 

Tällä hetkellä asutaan kerrostalossa MUTTA ollaan etsimässä rivitaloa jossa olis oma piha Koiran vois sitten joskus päästää ihan vain takaovesta asioilleen jos en heti ehdi sen kanssa ulos...Jos me saatais se pentu siis toukokuun lopussa niin kai minä sen kerkeän 2-3kk opettaa että ulkona on sen vessa Vauva on tuloillaan elokuussa ja saattaa mennä syyskuuhun. Niin eli meille on tulossa labbis

 

Jotenki vaan jännitää kaikki ne kysymykset mitä ne kysyy jos meen ihan lukkoon ehkä tässä yritän eka etsiä jostain muualta ja jos ei löydy niin sitten vasta kennelistä.

No se kennelhän nyt tarkoitaa vain kennelnimeä jolle kasvattaja kasvattaa koiria. Eli voi olla että jollain on kennelissään vain se pari koiraa joilla teettää pentuja todella harvoin, ihan samoin kuin joko "yksityinen" tekee ilman kennelnimeä. Ja niitä kysymyksiä nyt kyselee jokainen yhtään koiristaan välittävä kasvattaja. =)

Ei niiden kysymysten tarkoitus ole ketään loukata tai maahanlyödä vaan yrittää löytää perheelle sopiva koira ja koiralle sopiva perhe. enemmän olisin huolestunut jos pitäisi ottaa koira kasvattajalta joka ei kysele mitään, sanoo vaan heti hinnan ja milloin koiranpennun voi tulla hakemaan. :/

Ja muuten siis pentueisiin kuuluu erilaisia pentuja. jonkun pennun kasvattaja haluaa ehkä jatkamaan sukua ja siksi sijoitta näyttelyistä kiinnostuneeseen perheeseen. Jollekin muullekin lupaavalle pennulle hän voi ehdottaa/suositella näyttelyissä käyttämistä. Sitten taas voi olla tuollaisia pikkuvirheellisiä pentuja, siis ihan terveitä mutta jotka vaikka värivirheen takia eivät käy näyttelyihin. Siksikin kasvattaja kyselee että nämä näyttelykelpoiset pennut päätyisivät niistä kiinnostuneisiin perheisiin ja näyttelyihin kelpaamattomat omiinsa. myös pentujen luonteissa on eroja ja kysymyksillä kartoitetaan myös sitä minkä luonteinen pentu soveltuu minkin perheen elämään.

Käyttökoirien kohdalla moni kasvattaja ainakin toivoo että koiran kanssa harrastettaisiin jotain jne.

 

Mietin ihan sitä, et oletko varma, et jaksat koiran kasvatusta vauvan ohella? Olisiko parempi siirtää vaikka vajaalla vuodella koiran hankintaa, se on nimittäin tosi aikaa vievää puuhaa kasvattaa pennusta yhteiskuntakelpoinen?

 

Me ollaan ottamassa labradorinnoutajan pentu Just tein alustavan varauksen, jätin kertomatta vauvasta kun tuntuu että sitten sitä jotenkin kauhisteltais? Näkeehän ne sitten minun masun Olenkin ajatellut näin että vauva ja pentu on ihan hyvä yhdistelmä Kerkeän opettaa pennun sisäsiistiksi ennen kuin vauva tulee maailmaan!

Sun olis kyllä kannattanut asiasta kertoa ja kysyä heidän mielipidettään. Eihän heillä välttämättä mitään sitä vastaan ole, mutta itse kasvattajana tuollainen asia on TODELLA tärkeä.

Pystytkö käydä koiran kanssa koulutuksissa sitten kun vauva on syntynyt? Entä jos vauva valvottaa kaikki yöt ja olet todella väsynyt, miten hoidat silloin koiran? Onko miehesi asiassa yhtä täysillä mukana eli jos olet tosi väsynyt vauvan takia ja koulutukset ja ulkoilutukset tuntuvat rankoilta, hoitaako miehesi silloin pennun? Voitko antaa koiralle OMAA aikaa?

 

Mulla on ollut koiria ja olen varma että jaksan Minusta olis hankalampaa ottaa koira esimerkiksi vuoden päästä... Jotenki tuntuu että nyt kun sen saa ennen vauvan tuloa, niin kerkeän opettaa sen "talon tavoille" mutta jos ottaisin sen kun vauva on jo vaikkapa vuoden niin koiran opettaminen talon tavoille olisi vaikeampaa.

 

Mulla on ollut koiria ja olen varma että jaksan Minusta olis hankalampaa ottaa koira esimerkiksi vuoden päästä... Jotenki tuntuu että nyt kun sen saa ennen vauvan tuloa, niin kerkeän opettaa sen "talon tavoille" mutta jos ottaisin sen kun vauva on jo vaikkapa vuoden niin koiran opettaminen talon tavoille olisi vaikeampaa.

Juu mutta ihan eri asia on olla koiran kanssa ilman vauvaa ja sitten kun on vauva lisäksi. Molemmat tarvitsevat omaa aikaa ja paljon. Koira tarvitsee myös kouluttaa eikä vain 2 kuukaudessa opettaa käymään ulkona. Koiralle tulee usein muutaman kuukauden iässä "uhmaikä" jolloin se koettelee omistajaansa ja kokeilee rajojaan, etsii paikkaansa laumassa. Jos tässä vaiheessa olet täysin kiinni vauvassa, se voi vaikuttaa koiraan käyttäytymiseen ja luonteeseen negatiivisesti.

Tietysti hankit koiran jos niin tahdot, mutta itse harkitsisin vielä.

 

Me ollaan ottamassa labradorinnoutajan pentu Just tein alustavan varauksen, jätin kertomatta vauvasta kun tuntuu että sitten sitä jotenkin kauhisteltais? Näkeehän ne sitten minun masun Olenkin ajatellut näin että vauva ja pentu on ihan hyvä yhdistelmä Kerkeän opettaa pennun sisäsiistiksi ennen kuin vauva tulee maailmaan!

No, itse olisin kyllä kertonut. tuossa voi jäädä sille kasvattajalle vähän sellainen olo että salailitte asiaa ja epälys siitä salaatteko muutakin.

En halua maalailla piruja seinille mutta oikeasti, kannattaa varautua siihen että pentu ja vauva eivät ole hyvä yhdistelmä. Vaan itseasiassa aivan surkea ja todella työllistävä.

Siis pennun sisäsiistiksi opettamiseen voi mennä useampi kuukausi ja labbikset ovat paitsi kohtalaisen jykeviä, myös energisiä pentuja jotka muiden ohella ovat kokeilemassa hampaitaa joka paikkaan jne. Jos on kysymys vielä ensimmäisestä vauvasta niin vauva voi jo itsessään viedä aikaa ja väsyttää, eli ei välttämättä jää niin hirveästi sitä aikaa ja energiaa pennun kanssa touhuamiseen, jolloin se pentu kyllä keksii sitä tekemistä itse. Eikä aina sellaista mistä omistajat tykkää...

Eli teidän asianne jos haluatte koiran tuossa vaiheessa, mutta kannattaa oikeasti varautua pahimpaan. Siihen ettei pentu suinkaan ole sisäsiisti vauvan syntyessä, että pennulle löytyy hoitaja jos joudutkin sairaalaan etukäteen tai jäämään pidemmäksi ajaksi synnytyksen jälkeen. Sekä myös siinä tapauksessa jos vauva syntyy keskosena jne. Ja tietty varautumaan myös siihen että sisustus ja kalustus menee pennun myötä uusiksi. ja että oikeasti jaksat kärsivällisesti opettaa vielä hihnassa huonosti kulkevaa pentua kulkemaan rattaiden kanssa, käyttäytymään oikein vauvan kanssa jne.

Melkoisen työmaan olette ottamassa.

t: äiti joka otti koiranpennun lasten ollessa 2v ja reilu 3v eikä voi sitä suositella kenellekään

 

No siis mun koirat on yhtälukuunottamatta kennelnimellisiltä kasvattajilta ja sellainen itsekkin olen.
Vaikutat selvästi vielä melko tietämättömälle, niin kuin me kaikki olemme joskus olleet. =) Koiranpentu pitää ja kuuluu opettaa kestämään yksinoloa, muuten olet pulassa kun palaat työelämään ja kotiin jää louskuttava koira.

Äippäloma ei ole lomaa, vaan vauvassa on tekemistä. Ja sitä tekemistä on miljoona kertaa enemmän jos sulla on koiranpentu vauvan kanssa. Varmasti myös syö hermoja kun vauvan pitäisi saada ryömiä ja touhuta lattialla, samalla pennun pissiessä joka paikkaan...

Mutta kyllä vastuulliset kasvattajat kyselevät paljon ja haluavat tietää perheestä johon pentua ollaan hankkimassa. Itselläni on jo kotisivuillani maininta pennunkyselijöitä varten, että ottavat ensin yhteyttä sähköpostilla ja kertovat kattavasti itsestään,-perheestään,-koirakokemuksesta yms. Jos saan viesti tyyliin: "Heippa! Vautsi kun teillä on söpöjä suoraselkäisiä sakemanneja. Paljonko maksaa ja saanko osamaksulla?" -Niin vastaan aina: "Kiitos viestistäsi. Meillä ei ole sopivaa pentua teille."

 

meillä on aina ollut koiria, niin aikuisia ja pentuja, vauvoja , lapsia samaan aikaan. en ole ikinä ymmärtänyt miksi siitä täytyisi tehdä ongelma. lapsellasi on isä joka voi hoitaa vauvaa kun opetat/hoidat koiraa. eikä se ole vaikeaa vauva vaunuihin ja koira mukaan lenkille .asiat ei ole vaikeita kun niistä ei tee vaikeia. Sisäsiisteys on jo hyvällä mallilla jos kerkeet 3kk keskittyyn sen opettamiseen. eikä muutenkaan labbikset ole koiria sieltä vaikeimmasta päästä. suosittelen terveisin 3 lapsen äiti ja 3 koiran omistaja

 

meillä on aina ollut koiria, niin aikuisia ja pentuja, vauvoja , lapsia samaan aikaan. en ole ikinä ymmärtänyt miksi siitä täytyisi tehdä ongelma. lapsellasi on isä joka voi hoitaa vauvaa kun opetat/hoidat koiraa. eikä se ole vaikeaa vauva vaunuihin ja koira mukaan lenkille .asiat ei ole vaikeita kun niistä ei tee vaikeia. Sisäsiisteys on jo hyvällä mallilla jos kerkeet 3kk keskittyyn sen opettamiseen. eikä muutenkaan labbikset ole koiria sieltä vaikeimmasta päästä. suosittelen terveisin 3 lapsen äiti ja 3 koiran omistaja

Samoin, niin meilläkin. Joillekkin (suurimmalle osalle uskoisin) se on vaan liian työläs yhdistelmä. Tilannetta parantaa huomattavasti jos on oma piha johon pennun voi päästää hädälle, ettei tarvitse olla koko aikaa vauvaa pukemassa ulkovaatteisiin.

 

Kommentoisin näin ketjun lukeneena ja ap:n muiinkin kommentteihin pohjautuen kuin vain ensimmäiseen.

Koiranpennun kanssa voi oikeasti olla todella rankkaa. Minullakin on ollut aiemmin koiria, mutta tämän nykyisen pentuvaiheen koin jotenkin todella rankaksi tai stressaavaksi vaikka aiemmin kaikki oli sujunut kuin itsestään.

Yritän vain sanoa sitä, että saatat itsekin kokea pennun eri tavalla kuin aiemmat koirasi, pentu myös voi olla aivan erilainen luonteeltaan ja temperamentiltaan ja kuinka sitten jos vauva on hankala, valvottaa, on vaikka allerginen ruoka-aineille tms. ja huutaa koko ajan ja sinun energia menee vauvasta huolehtimiseen?

Meidän pentu sairasti ja olin todella huolissani siitä ja lisäksi myös stressasin sitä, että koira oli aktiivinen koira, että kuinka osaan sen kouluttaa ja pystynkö tarjoamaan tarpeeksi aktiviteettia. Olin ajatellut näitä asioita etukäteen, todella olin, mutta silti oma suhtautuminen asiaan tuli yllätyksenä. En olisi ikinä uskonut, että se voi olla henkisesti niin rankkaa. Minun aiemmatkin koirat on sairastaneet, mutta nyt vain koin tämän jotenkin henkisesti hyvin raskaaksi. Jos minulla olisi ollut vielä vauvakin, ensimmäinen, niin... en halua edes kuvitella.

Koira on aikuinen vasta parivuotiaana tai kolmekin, jotkut varmaan aiemmin, rodusta riippuen. Sitä joutuu kouluttamaan, joutuu opettamaan kaikki perusasiat ja ne voi viedä aikaa kauemmin kuin etukäteen kuvittelet.

Sijassasi minä varmaan odottaisin, että vauva syntyy ja kasvaa. Silloin tietäisin miten reagoin vauvan tuloon ja millainen vauva/lapsi on, jaksanko kouluttaa myös koiranpennun ja kestänkö huolen vauvan lisäksi myös koirasta. En kyllä tiedä onko vauva ensimmäisenne, se voi tietysti muuttaa asiaa.