kuka oikeesti nauttiin leipoa lasten kanssa?

Mä en käsitä miten siittä voi saada jotenki nautinnollista. Häsellystä ja hösötystä. Kaamee sekamelska. Meillä siittä on idyllisyys kyllä todella kaukana.

 

No meillä ihan sama. Siinä kun on 1,5- ja 3-vuotiaat höseltäjät "auttamassa", niin kylläpä on tosi rentouttavaa puuhaa Taikinaa seinissä asti, lattia kuorrutettuna jauhoilla. Ihan kun siivoomista ei olis muutenkin tarpeeks!

 

No mä tykkään mut me leivotaan vaan sellasia helppoja juttuja, niinku vaikka marjapiirakkaa.. Poika 3v ja vauva sitterissä.

 

Ei se nyt niin kamalaa ole vaikka sotkua tuleekin enemmän kuin itsekseen leipoessa. Lapsi tykkää tosipaljon päästessään leipomaan tms,

 

Yhden lapsen kans leppoisaa, kahden lapsen kans ihan mahdotonta, silti ne lapset tykkää.

 

se oli viimenen pisara kun mun 6veen ja jonkuu sen kaverin kans leivottiin voisilmäpullia. vittu se toinen kakara iski omaa nenäkamaansa siihen pullaan. meni muuten kaikki pullat samantien roskiin ja "nyt on varmaan jo hampaiden pesu aika"

 

Ei se hirveän nautinnollista joka hetki ole, mutta se palkitsee, kun näkee miten lapsi siitä touhusta tykkää.

 

mulla on "apureina" 2,5v kaksoset ja 1v kuopus ja on se kivaa. toki erilaista kun yksin, mutta kivaa ajankulua kuitenkin! ja lapset auttaa myös ruuanlaitossa, siinä sitä oppii mukaan perheen arkeen!

 

Mä nautin, mutta vain silloin kun olen jo etukäteen asennoitunut siihen, että nyt kun lasten kanssa leivotaan niin leivotaan ajan kanssa ja sotkua tulee. Lapset ovat onnessaan kun saavat mitata aineksia ja sekoittaa ja maistella taikinaa. Useimmiten haluan kuitenkin leipoa itsekseni sutjakkaasti enkä tykkää että kukaan tulee siihen säheltämaan.

 

Mä kanssa luulen, että yhden kanssa on eri juttu kuin useamman Mulla on siis vain se yksi, 1,5-vuotias joka läpsyttää taikinaa käsillään aikansa ja häipyy sitten muihin puuhiin, ja kun niitä on vain se yksi niin ehdin pestä lapsen kädet ennen kuin on sohvalla.

 

:snotty:en jaksa edes kertoa meidän viimesintä leivonta operaatiota...pahin siinä silti olis mies huoh. Siinä sitä onnellisena kuuden lapsen kans leivottiin mutta lapset kyllä oli aivan mielissään. Äiti ei niinkään

Olen aina sanonukki että se laulu ''äiti leipoo hymyellen'' menee oikeesti ''äiti leipoo karjahdellen''

Mä rakastan leipomista mutta tykkään leipoa yksin. Pakon edestä leivon lasten kans ihan siksi että oppivat ja ne tykkää.
Ja pyrin ottamaan yhden kerralla tai korkeintaan kaks.

 

Joo, nautin yhtenä iltana joka vuosi, kun käydään sellaisissa pikkujouluissa, mihin on varattu lapsille pöytä leipomista varten. Siellä saa sotkea mielin määrin, eikä itse tarvitse siivota mitään. Valmiit piparitkin tulee paistettuna ja pussitettuina käteen ennen kotiin lähtöä
Kotona ei leivota, korkeintaan jotain pizzan täytteitä voi poika (pian 4v) nakella paikoilleen.

 

Taitaa se lapsien lukumäärä olla ratkaiseva tekijä leipomisen autuudessa. Olen leiponut yhden lapsen kanssa siitä vuoden verran. Lapsella nyt ikää 1v ja 11kk. Meillä on aina hauskaa ja kivaa. Tyttö on jo aika taitava mittaamaan ja kaatamaan sekä vaivaamaan taikinaa. Sotkua tulee yllättävän vähän. Olen tosin varautunutkin siihen. Otan käyttöön erillisen apupöydän, jonka alle laitan ison kerniliinan. Se on sitten helppo suihkuttaa puhtaaksi.

 

Minä nautin!

En ole koskaan nipottanu sotkusta vaikka sitä syntyykin paljon. Mulla on parhaimmillaan kolme lasta ollut leipomassa ja hyvin on mennyt.
Aina leivon lasten kanssa ja apureina on 6v ja 3v =) Yleensä minä vain sanelen reseptin ja he tekee vuorollaan työt =)

 

Mulla ei oikein riitä hermot lasten kanssa leipomiseen, mutta silti välillä otan yhden lapsista kaveriksi siihen puuhaan. Mies jaksaa paremmin sitä sekasotkua ja sähläystä, joten hän leipoo lasten kanssa useammin, jotain helpohkoja juttuja. Itse tykkään leipoa kaikessa rauhassa, mielellään niin ettei muu perhe ole edes kotona samaan aikaan.

 

Mä leivon äärimmäisen harvoin mut nyt talvilomalla ryhdistäydyin ja leivoin lasten kanssa sämpylöitä . Tosin vain toinen lapsista osallistui, teki taikinan lähes alusta loppuun. Tää apuri on 6 vee, isompaa ei kiinnostanu mutta äitiyden kilpi kiillottui, suorastaan häikäsee. Lapsella oli kivaa ja sämpylät oli hyviä, nam.

 

Odotan jo nyt kauhulla pipareiden leipomista... En tykkää yhtään leipomisesta, mutta lasten iloksi silloin tällöin leivon jotain. Teen vaikka pullataikinan ja jaan kullekin läjän leivottavaksi. Mutta oikeasti vihaan sitä puuhaa. Pipareidentekohelvetti on jotenkin semmoinen megahirveä toimitus.

Meillä on neljä villikkoa, jotka heiluu ja säheltää muotteineen pöydän ympärillä. Meteli ja sotku on melkoinen. Tukilapsiakin saattaa olla mukana heilumassa. Tekis niin mieli paiskata roskiin se viimeinen taikinaköntti...

 

Ei se hirveän nautinnollista joka hetki ole, mutta se palkitsee, kun näkee miten lapsi siitä touhusta tykkää.

Se vasta palkitsee, kun lapsi kymmenen vuoden kuluttua leipoo yksin. :heart:

 

minä tykkään leipoa ja katsoa lasten luovuutta ja iloa leipoessa. muutkin kuin omat on meillä leiponeet, tosin maksimissaan ollut vain 3 leipojaa (toinen omista ja 2 vierasta).

 

Yhden kanssa se leipominen on ihan kivaa.. Kahden kanssa se on kyllä jo melkosta.. Tulee vahvasti sellanen itsensäylittänyt olo jos siitä tuokiosta selviää hermostumatta ja molemmat saa jotain syömäkelposta uunista ulos.. Ite on turha yrittääkkään leipoo vieres. Mielenkiinnolla odotan kun tuo kolmas taaperoinen haluaa mukaan.. (Nyt hoidettu nää hänen uniaikanaan) vaatii vaan etukäteistyötä ja miehen mahdollistamaan rauhallisen siivoushetken leivonnan jälkeen. Ja lapset tykkää aina.

 

No en voi sanoa, että on suuri nautinto. Sillä aikaa, kun toinen kaataa jotakin taikinakulhoon, toinen kaataa jauhot lattialle. Kun niitä siivoat, molemmat ovat kaateneet jotakin jo lisää sinne kulhoon... Puhumattakaan siitä, että itse ei meinaa pöydän ääreen mahtua lainkaan. Kahdella apukokilla pitää tuoleinee olla aitiopaikat. =)

Mut on se omalla tavallaan hauskaa. Ei vaan pidä alkaa tehdä silloin, jos olisi kiire tai lopputuloksesta pitää tulla esittelykelpoinen.

 

On se vaan lystiä puuhaa ja kun muutamia satoja kertoja leipoo niin eivät edes saa niin kaameeta sotkua aikaiseksi

 

No eiku kato sehän on niin kivaa ja kasvattavaa.:hug:

No ei oikeesti.
Murh ja räyh.

 

Nauttiin?

 

Onhan se ihan kivaa (ainakin jossain masokistisessa mielessä), kunhan unohtaa kotilieden auvoisan leipomiskuvan ja leipoo hirveässä kaaoksessa uunipellille kasoja joista ei tiedä onko se muffinsseja, korvapuusteja vai pipareita... Lopuksi pakottaa miehen laittamaan lapset petiin kun itse leipoo jäljelle jääneestä taikinasta sitä mitä siitä alunperin piti tulla.