Meille tuli siis viime pääsiäisenä koiranpentu ja melkein heti koiran tulon jälkeen kissa alkoi pissailemaan sänkyihin yms. ja oli selkeästi tosi stressaantunut koirasta (ja kaikki feliwayt kokeiltiin ja eläinlääkärissä kiikutettiin. Ei minkäänlaista apua).
Tein varmaan virheen kun koiran ollessa ihan pikkupentu (suunnilleen kissan kokoinen) annoin niiden suht vapaasti leikkiä ja painia keskenään. Kun koira kasvoi niin rajoitin hiukan painimista ja mun (tai miehen) läsnäollessa koira hillitsikin itsensä hyvin mutta kun aikuisen silmä vältti niin elukat oli aina toistensa kimpussa, vieläkin se oli enemmänkin leikkiä mutta kissa mm. kynsi koiran päähän ja korvaan haavan yms...
Tilanne meni siihen että elukat lopulta melkein tappoivat toisensa, koira hyökkäsi ihan selvästi agressiivisena kissan kimppuun (eikä kissan nähdessään välittänyt vaikka meidän 2v olis ollut välissä vaikka muuten osasi lapsia varoa ja suhtautui niihin nätisti) ja puri kissaa, kissa raapi ja puri niin että kerran koiralta lähti pieni pala korvasta ja toisella kertaa irrotin kissan kynttä 1cm koiran silmän yläpuolelta. Ja tätä tapahtui välittömästi kun mun silmä vältti, en siis voinut käydä edes toisessa huoneessa ilman että ensin eristin eläimet eri huoneisiin (mikä oli kans helpommin sanottu kuin tehty kun molemmat osas avata ovia).
Kyllä mä jo jonkun aikaa tajusin että ei tuu mitään, jomman kumman on lähdettävä mutta kun en ois halunnut luopua kummastakaan... Kissa on ollut meillä kauemmin ja on lasten niin en varmaan ikinä olis saanut anteeksi muksuilta jos olisin laittanut kissan pois. Nyt sitten koira on ollut uudessa kodissa 2,5 viikkoa (ja hyvässä kodissa onkin) ja meillä on pikkuhiljaa palannut rauha taloon. Kissa ei enää pissaile muualle kuin pihalle tai laatikkoonsa ja on muutenkin ihan kuin eri eläin: se kehrääkin taas ja on paljon rennompi.
Aina ei vaan kaikkien elukoidenkaan kemiat sovi yhteen, välillä mulla on tosi paha mieli koko episodista mutta kuitenkin mä koen yrittäneeni lähes kaiken ja en halunnut ottaa sitä riskiä että jompi kumpi eläimistä oikeasti kuolee tai satuttaa itsensä pahasti tai että joku muksuista on välissä kun tappelu alkaa. Enkä kokenut hyväksi vaihtoehdoksi sitäkään että seuraavat 10-15 vuotta eläimet olis asuneet saman katon alla mutta olleet eristyksissä toisistaan (ja ihmisistä).
Että semmosta. Ajattelin vaan kertoa kuinka tässä lopulta kävi kun aikoinaan oli pitkäkin ketju aiheesta =)
Tein varmaan virheen kun koiran ollessa ihan pikkupentu (suunnilleen kissan kokoinen) annoin niiden suht vapaasti leikkiä ja painia keskenään. Kun koira kasvoi niin rajoitin hiukan painimista ja mun (tai miehen) läsnäollessa koira hillitsikin itsensä hyvin mutta kun aikuisen silmä vältti niin elukat oli aina toistensa kimpussa, vieläkin se oli enemmänkin leikkiä mutta kissa mm. kynsi koiran päähän ja korvaan haavan yms...
Tilanne meni siihen että elukat lopulta melkein tappoivat toisensa, koira hyökkäsi ihan selvästi agressiivisena kissan kimppuun (eikä kissan nähdessään välittänyt vaikka meidän 2v olis ollut välissä vaikka muuten osasi lapsia varoa ja suhtautui niihin nätisti) ja puri kissaa, kissa raapi ja puri niin että kerran koiralta lähti pieni pala korvasta ja toisella kertaa irrotin kissan kynttä 1cm koiran silmän yläpuolelta. Ja tätä tapahtui välittömästi kun mun silmä vältti, en siis voinut käydä edes toisessa huoneessa ilman että ensin eristin eläimet eri huoneisiin (mikä oli kans helpommin sanottu kuin tehty kun molemmat osas avata ovia).
Kyllä mä jo jonkun aikaa tajusin että ei tuu mitään, jomman kumman on lähdettävä mutta kun en ois halunnut luopua kummastakaan... Kissa on ollut meillä kauemmin ja on lasten niin en varmaan ikinä olis saanut anteeksi muksuilta jos olisin laittanut kissan pois. Nyt sitten koira on ollut uudessa kodissa 2,5 viikkoa (ja hyvässä kodissa onkin) ja meillä on pikkuhiljaa palannut rauha taloon. Kissa ei enää pissaile muualle kuin pihalle tai laatikkoonsa ja on muutenkin ihan kuin eri eläin: se kehrääkin taas ja on paljon rennompi.
Aina ei vaan kaikkien elukoidenkaan kemiat sovi yhteen, välillä mulla on tosi paha mieli koko episodista mutta kuitenkin mä koen yrittäneeni lähes kaiken ja en halunnut ottaa sitä riskiä että jompi kumpi eläimistä oikeasti kuolee tai satuttaa itsensä pahasti tai että joku muksuista on välissä kun tappelu alkaa. Enkä kokenut hyväksi vaihtoehdoksi sitäkään että seuraavat 10-15 vuotta eläimet olis asuneet saman katon alla mutta olleet eristyksissä toisistaan (ja ihmisistä).
Että semmosta. Ajattelin vaan kertoa kuinka tässä lopulta kävi kun aikoinaan oli pitkäkin ketju aiheesta =)