Kuka löysi synnytyksessä luonnonmukaisen kivunpoistajan?

Mulla itselläni auttoi todella kuuma vesi. Mulla oli hirveät selkäpoltot koko synnytyksen ajan, mutta olin suurimman osan aikaa suihkussa ja suihkutin vatsan oikeaan reunaan, niin kaikki kivut katosivat. Toki tunsin,kun supistus tuli eli vatsanahka meni kovaksi, mutta en tuntenut minkäänlaista kipua.

..oli aika erikoinen fiilis

 

Kuuma vesi auttoi niin että rentouduin ja synnytys käynnistyi oikein vauhdilla. Auts :snotty:

 

:wave: Mulla helpotti kanssa lämmin/kuuma suihku vatsalle. Jännä, että se helpotti. Olin suihkussa siihen saakka, että piti alkaa tositoimiin.

 

mutta kätilön vaihdon myötä jouduin sängylle ja tarkistukseen,jossa todettiin että olen 6cm auki ja lapsivesi lensi pitkin lakanoita vihreän värisenä..Siihen loppui mun lepohetket synnytyksessä.

 

hieronta ja kiroilu
mies hieroi mun alaselkää siihen tahtiin että siihen tuli 2 isoa mustelmaa...
ja emäntä kiroili..

tää oli siis kakkosen synnytys

 

mulla kans ensimmäisen kans kotona autto se kuuma vesi. siel suihkus ois kyl pitäny olla koko ajan

Toisen kans en viitsinyt mennä sinne ettei se ois edesauttanu synnytyksen käynnistymistä,mut ei sii ois kyl tainnu olla mitään haittaa,ku poika kuitenkin syntyi samana yönä rv 34.
Oon siis kotona käyny siel kuumas suihkus,kun sairaalassa mulle laitetaan jos minkänäköistä tippaa niin oon ollu ihan sidottuna sänkyyn.

Toka kyllä syntyikin ilman minkäänlaista kivunkievitystä,ku ei ehtiny =) Kivuttomampi synnytys silti kuin ensimmäinen jossa taisin saada epiduraalin.

 

No minähän inhoan kaikkea huuhaa-vaihtoehtohoitohömppää. Mutta kun mitään kivunlievitystä ei voitu antaa, muistin hippiystäväni kertoman kipumielikuvaharjoitteen. Se ihan todellakin auttoi. Siis tavallaan sellainen kivulle antautuminen. Itse kuvittelin kivun aalloksi, jolla ratsastin. Vaikea selittää. Mutta varmaan netistä löytyy tästä jotain tietoa.

 

kävely, itsensä keinutus, suihku ja aquarakkulat.

 

Lamaze-menetelmä toimii.

 

Ekaa synnyttäessä mikään ei auttanut. Peräruiske laitettiin ja minusta tuntui pytyllä, että taju lähtee niin olin kipeä. Avauduin sen vessareissun aikana neljästä seitsemään senttiin.

Toka oli vauhdikas ja kävely+kiroilu auttoivat, kävelin saliin ja olin 8 cm auki. Sit kalvot puhki ja ponnistamaan.

Kolmas meni omalla painollaan, en ollut kipeä ennen kuin ponnistaessa. Siinä vaiheessa ei voitu enää antaa mitään, joten karjumalla synnytin sit meidän kuopuksen.

 

Liikkeessä pysyminen ja lantion heijaaminen plus se kivulle antautuminen tekivät kivuista kestettäviä.

 

Ekassa pärjäsin pitkään suihkussa jumppapallon päällä keinutellen. Myös alaselän hironta auttoi, mies hieroi.

Tokassa olin kotona suihkussa, autossa matkalla sairaalaan helpotti äänenkäyttö. Sairaalassa meni vedet ja kohdusuu 8cm auki...

Kolmannessa kätilö osasi jotain vyöhyketerapia juttuja ja jalkapohjien hieronta todellakin auttoi.

+ kaikissa kolmessa ilokaasu.

 

liike (lantion pyörittäminen) ja lämpö autto oman aikansa.
+ se että mies paoinoi oikeasta kohtaa selässä supistuksen tullessa, kai se jonkun hermon onnistu löytää kun painaminen vei supistuskivun oikeastaan kokonaan kun makuulla joutui olemaan.

 

kävely, itsensä keinutus, suihku ja aquarakkulat.

Näin mullakin. Paikallaan maaten kivut oli ihan sietämättömiä, jopa alkuvaiheen supistukset.

 

Lämmin kaurapussi ja sairaalan keinutuoli. Alkuun kävin kuumassa suihkussa ja olin jumppapallon päällä sekä nojailin sohvan selkänojaan.. Supparit tuntuivat selän puolella kipeimmin ja siksi varmaan tuo auttoikin. =)

 

Amme ja lämmin kaurapussi. Mun mielestä luonnonmukainen synnytys ei ole mitään "huuhaa-vaihtoehtohoitohömppää", vaan se tapa millä homman on tarkoituskin mennä

 

Keinutuolissa kovaa keinuttelu ja jumppapallon päällä tulikuumassa suihkussa...

 

Amme ja lämmin kaurapussi. Mun mielestä luonnonmukainen synnytys ei ole mitään "huuhaa-vaihtoehtohoitohömppää", vaan se tapa millä homman on tarkoituskin mennä

Mä huomasin huiman eron varsinkin ponnistusvaiheessa. Esikoisesta sain epiduraalin just ennen ponnistamisen aloittamista, eikä muuten paljon huvittanut puskea. En siis tuntenut sitä tarvetta, epiduraali varmaan syynä.

Kuopuksesta taas ponnistamisen tarve oli aivan käsittämätön. Eipä tarvinnut kätilöiden paljon kehotella kuin jarruttelemaan. Meikäläinen kun puski puskemistaan

Esikoisesta ponnistusvaihe kesti lähemmäs tunnin, kuopuksesta 15 min

 

kiroileminen auttoi kivasti :xmas: