U
usko uupuu ja toivo pettää
Vieras
2v3kk ei ole vielä saanut _mitään_ koskaan aikaiseksi pottaan / pyttyyn. Ekoja kertoja istuskeltu reilu vuotiaana, välillä pidetty täysin taukoa kun ei ole lasta kiinnostanut pätkääkään ja nykyisellään alkaa äidiltä loppua kiinnostus yli 2-vuotiaan vaipattamiseen ihan ympärivuorokautisesti.
Lapsi ymmärtää mitä potalle / pytylle pitäisi tehdä ja pidätyskyky ja tiedostaminen kaiken järjen mukaan pitäisi olla. Mistä tiedän? Koska pytyllä voidaan hengailla vaikka kuinka kauan, mutta ei halua sinne mitään päästää vaikka hätä olisikin. Kerran on ollut niinkin kova pissahätä, että lapsen oli pakko lirauttaa äkkiä housuun pytyltä noustua heti kun housut oli ehditty vetään jalkaan ja äiti selkänsä kääntään.
On kokeiltu mitään isompaa numeroa tekemättä päivävaippojen pois jättäminen. Pissat tai kakat housussa eivät lasta haittaa ja jos alkaakin haitata, ottaa märät housut itse pois ja jatkaa matkaa nakuna. Ainoa mitä pikkuhousuihin siirtyminen aiheuttaa on pidätyskyvyn pidentyminen eli ei pissaa enää pikkuliruja koko ajan vaan harvemmin isot pissat kerralla.
Palkintotaulu tarroilla. Tarroista on tohkeissaan, mutta ei ilmeisesti halua niitäkään niin paljon, että asioisi pyttyyn.
Koko kuivaksi opetteluajalla on pidetty välillä vallan taukoa lapsen innottomuuden vuoksi, on rohkaistu ja yritetty kaikin keinoin tehdä pyttyyn asioimisesta maailman hienointa ja kivointa juttua, on tarjottu potan tilalle pyttyä, potan sijoittamista minne tahansa huoneeseen, mahdollisuutta yksin pissaamiseen tai ihan miten haluaa jne..
Pakotettu ei ole koskaan eikä muutenkaan (ennen kuin nyt) otettu vessajutusta mitään isoa juttua. Nyt vaan alkaa olla äidillä huumori loppu kun lapsi tietää selkeästi mistä on kyse, mutta EI HALUA. Ei vaikka mitä keksisi. Myönnettäköön, että nyt sitä pientä painetta lapselle itselleen on alettu pistää, joskaan tulosta ei taida tuottaa sekään.
En odota lapselta reilu kaksivuotiaana mitään täydellistä vaipattomuutta, mutta kyllä tässä kohtaa pitäisi jo saada edes osa pissoista osumaan pyttyyn?!
Mitä ihmettä minä teen väärin?
Lapsi ymmärtää mitä potalle / pytylle pitäisi tehdä ja pidätyskyky ja tiedostaminen kaiken järjen mukaan pitäisi olla. Mistä tiedän? Koska pytyllä voidaan hengailla vaikka kuinka kauan, mutta ei halua sinne mitään päästää vaikka hätä olisikin. Kerran on ollut niinkin kova pissahätä, että lapsen oli pakko lirauttaa äkkiä housuun pytyltä noustua heti kun housut oli ehditty vetään jalkaan ja äiti selkänsä kääntään.
On kokeiltu mitään isompaa numeroa tekemättä päivävaippojen pois jättäminen. Pissat tai kakat housussa eivät lasta haittaa ja jos alkaakin haitata, ottaa märät housut itse pois ja jatkaa matkaa nakuna. Ainoa mitä pikkuhousuihin siirtyminen aiheuttaa on pidätyskyvyn pidentyminen eli ei pissaa enää pikkuliruja koko ajan vaan harvemmin isot pissat kerralla.
Palkintotaulu tarroilla. Tarroista on tohkeissaan, mutta ei ilmeisesti halua niitäkään niin paljon, että asioisi pyttyyn.
Koko kuivaksi opetteluajalla on pidetty välillä vallan taukoa lapsen innottomuuden vuoksi, on rohkaistu ja yritetty kaikin keinoin tehdä pyttyyn asioimisesta maailman hienointa ja kivointa juttua, on tarjottu potan tilalle pyttyä, potan sijoittamista minne tahansa huoneeseen, mahdollisuutta yksin pissaamiseen tai ihan miten haluaa jne..
Pakotettu ei ole koskaan eikä muutenkaan (ennen kuin nyt) otettu vessajutusta mitään isoa juttua. Nyt vaan alkaa olla äidillä huumori loppu kun lapsi tietää selkeästi mistä on kyse, mutta EI HALUA. Ei vaikka mitä keksisi. Myönnettäköön, että nyt sitä pientä painetta lapselle itselleen on alettu pistää, joskaan tulosta ei taida tuottaa sekään.
En odota lapselta reilu kaksivuotiaana mitään täydellistä vaipattomuutta, mutta kyllä tässä kohtaa pitäisi jo saada edes osa pissoista osumaan pyttyyn?!
Mitä ihmettä minä teen väärin?