Kuinkas paljon meitä masentuneita oikein on???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ei häpeillä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Ei häpeillä

Vieras
Laitetaan nyt pino pystyyn, vaikka sitten harmaana..
On kuiténkin niin pirun yleistä tänä päivänä!

Mulla ainakin masennus ja ahdistus diagnisoitu... Mutia ketka rohkenee pinoon?
 
toipuva masentunut...
Ennen keskivaikea masennus ja nyt lievä. Ja eron kyllä huomaa! :)
Vaikka välillä onkin vielä huonoja päiviä/ hetkiä niin eteenpäin mennään. Ennenmmin mulla oli lääkitys, nyt palkkä terapia.
 
Masennus, burn-out.. töistä ollut pois jo yli puol vuotta, lekurilla ravaan. Lääkkeitä en ota ennen kun on ihan pakko kun vauva mahassa. Nyt ehdoteltiin mulle perhetyöntekijää kotiin avuksi. En tiedä haluanko... Itsemurha mielssä monta tuntia päivässä. Tänään meinasin soittaa synnärille ja kysyä että voisko ne tehä mulle section nyt että mä pääsen tappaan itteni. Sitten miettinyt että miten sais itsensä hengiltä niin että kerkeisivät pelastaa tuon mahassa olevan lapsen... Tosi positiiviset tunnelmat. Pyysin mummon hakemaan esikoisen päiväksi hoitoon sinne. (pyysin kyllä myös eilen ja toissapäivänä, vaan harvoin sillekään passaa...)
 
Olen saanut aivan järkyttäviä ahdistuskohtauksia päivittäin ja tuntui että ne kesti koko päivän. Sattumalta vetäsin eräänä päivänä energiajuoman ja hetken kuluttua sain aivan kamalan ahdistuskohtauksen ja luulin kuolevani siihen. Oli aivan järkyttävä tilanne kun olin juuri ajamassa autolla. No kohtaus meni ohi ja tämän kamalan olotilan aiheutti siis kofeiini. Olen nyt juonut reilut 2 kk kofeiinitonta kahvia ja olo on muuttunut aivan toiseksi.

Olen myös sairastanut vakavan masennuksen ja pääsin siitä yli elämän muutoksella.
Olin sairastuessani opiskelija ja työskentelin illat kaupassa, valmistumisen jälkeen pääsin normaaliin päivätyöhön ja masennus hävisi pikkuhiljaa... Hetken päästä tästä tuli vauva ja toinen..kolmas ja jotenkin sitä vain unohti pahan olon.
 
Minä en tiedä mitä olen. Jotakin ongelmaa päässä kyllä on ja se on varma. Diagnooseina on kaksi kehitysvaiheen persoonahäiriötä, mutta jotenkin kyllä tuntuu, että on jotain muutakin sekaisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräs:
Ihanko terveyskeskuksesta olette saaneet diagnoosin ja lääkkeet vai miten?Mietin vaan mistä lähteä liikkeelle..

Mä soitin terveyskeskuksen päivystykseen ja sanoin että mihin pitäis varata aikaa kun nyt tuntuu etten vaan jaksa enää. Se sit kyseli että mitä en jaksa jne. mä siinä vaiheessa en osannut enää puhua mitään kun sanoin vaan että en vaan jaksa ja vollotin puhelimeen. Varasi mulle samalle päivälle ajan terveyskeskuksen lääkärille jossa sama meno jatkui. Eli vollotin vaan ja yritin väliin jotain sanoo että kun ei jaksa tehä muuta kun tuijottaa seinää ja töihin lähtöä stressaa aina edellisen päivän jne. Se kirjotti 2 viikkoa sairaslomaa ja antoi numeron psykiatrille mihin varata aika. Sinne sitten soitin ja siellä käyn edelleen.
 
Niin ja se olisi kirjoittanut reseptin alkuun johonkin lääkkeeseen, mutta en halunnut tän raskauden takia. Mutta jos haluaa pitempiaikaisen lääkityksen niin hoitoon pitää sitoutua eli sitten se tapahtuu sieltä psykiatrian puolen kautta jatkossa. Näin ainakin meillä. Eli se normi lääkäri voi kirjoittaa lyhyen pätkän jotain lääkettä että pääsee pahimman yli.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Laura08098:
Vaikea pitkittynyt masennus, joka lientyi lääkkeillä keskivaikeaan sellaiseen. Lisäksi ihan ihmeellisiä pelkotiloja/neurooseja.
Tällä hetkellä ei lääkitystä, terapiaan koskaan päässytkään.
No nyt mä ymmärrän miks sun huusholli on nii sekaisin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja kommentti:
¨Harvoin VAKAVASTA masennuksesta selviää ilman lääkitystä...

No, katotaan mihin tää tästä kehittyy. Mä olen saanut itseäni tsempattua kuitenkin melko hyvin ihan sen voimalla ettei tarttis syödä niitä lääkkeitä. Eli olen vääntäytynyt väkisin pihalle ja käynyt itseni ja psykiatrin kanssa rehellisiä keskusteluja jne. Olen yrittänyt tehdä kaiken oikein ettei tarvitsisi niitä lääkkeitä.

Olen myös nähnyt miten lääkkeillä piilotetaan tilanne ja masennus oikeasti vain syvenee kun sitä ei hoideta muuten kuin vain lääkkeillä, ja pikkuhiljaa vain annostusta kasvatetaan. Ei sekään minusta ihan oikein ole. Minusta lääkkeillä kuitenkin vain siirretään ongelmaa tuonnemmaksi. Eihän kukaan parane pelkästään lääkityksellä, eikös niillä ole tarkoitus vain saada ihminen sen verran toimintakuntoiseksi että päästään pureutumaan keskustelun yms. kautta itse ongelmaan ja ettei ihminen pahimmassa tapauksessa ole vaaraksi itselleen tai muille.
 
Minulla toistuva vakava psykoottinen masennus. Hoidetaan lääkkeillä, terapialla ja tarvittaessa sairaalajaksoilla. Lääkkeitä ei todellakaan automaattisesti lisätä. Minulla kesti kauan ennen kuin löytyi sopiva lääke ja oikea hoitoannos. Kerran viikossa käyn terapiassa moniammatillisessa työryhmässä (psyk.sairaanhoitaja, psykiatri ja sos.työntekijä). Viime maaliskuussa yritin itsemurhaa ja heräsin teholla hengityskoneessa. Nyt näyttää valoisammalta tai sanotaanko ei ihan niin pimeältä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minulla toistuva vakava psykoottinen masennus. Hoidetaan lääkkeillä, terapialla ja tarvittaessa sairaalajaksoilla. Lääkkeitä ei todellakaan automaattisesti lisätä. Minulla kesti kauan ennen kuin löytyi sopiva lääke ja oikea hoitoannos. Kerran viikossa käyn terapiassa moniammatillisessa työryhmässä (psyk.sairaanhoitaja, psykiatri ja sos.työntekijä). Viime maaliskuussa yritin itsemurhaa ja heräsin teholla hengityskoneessa. Nyt näyttää valoisammalta tai sanotaanko ei ihan niin pimeältä...

Miten sulla ilmenee tuo psykoottisuus? Kun mulla on eräs psykoosisairaus ja masennusta niin ihmettelen että miksi näin? Mitä eroa?

 

Yhteistyössä