Kuinka varovainen olet lasten kanssa? Annatko esim. kiipeillä sohville ja tuoleilla vai oletko heti suojaamassa

[luottavainen]

ettei vaan mitään käy. Meillä nimittäin kaveri oli melkeinpä kauhusta kankea, kun istuttiin sohvalla ja tuo minun n.1,5v. pyöri kanssa siinä sohvalla, enkä minä siihen mitenkään kiinnittänyt huomiota. Kaveri totesikin, että etkö sinä pelkää, että se siitä tippuu, se itse on melkeinpä hysteerisen varovainen tuollaisten asioiden kanssa.
Meillä molemmat lapset ovat saaneet kiipeillä ja joskus ovat tippuneetkin, juurikin sohvalta, mutta harvemmin.

Nuorempi on myös keksinyt, että ruokapöydälle voi kiivetä ja sieltä kyllä sen alas haen, tosin kun huomaan sen sinne menneen, niin en ryntää kamalalla kiireellä sinne, vaan rauhalliseti kävelen ja otan lapsen sieltä pois, en tee asiasta kamalaa haloota.

Meillä on myös talossa yläkerta ja noi lapset ihan itsekseen välillä käyvät yläkerrassa ja tulevat sieltä alas.

 

[leijona76]

En ole liikoja suojellut ja lapsi on oppinut. Pahemmin ei ole koskaan tippunut. Osiltaan varmasti siksi on varma ja taitava kiipeilijä.

 

[nedra]

Annan kiipeillä,nopeiten se on tuntunut menevän ohi kun siitä ei tee kiellettyä hedelmää.Meillä taasen on oleskelukerros yläkerta ja kuopus on kulkenut noin 1-vuotiaasta itse rappusissa edestakaisin,sitä on meidän vieraat kauhistelleet.

 

[Aamuäree]

En suojaa liikoja.
Pyrin sellaiseen järkevyyteen ja välttämään liikaa kontrollia ja hysteriaa.
Joskus onnistun paremmin

Mutta en vahdi 100%.

 

["laiska"]

En suojele lasta muksahduksilta. Tietenkin vähän vilkuilen, ettei nyt pääedellä tule alas mistään korkealta. Aika huono tuo on vielä kiipeilemään (1v 2kk)

 

[on ok]

1,5 vuotiaat on väsymättömiä koheltajia. Mustelmia varmasti monilla. Sohva tai matala tuoli ei oo vaarallinen. Siinä ne lapset oppii varomaan kun tulee pipejä. Kyllä ne kuhmut joka tapauksessa tulee jossain vaiheessa vaikka kuinka varjelis.

 

[kökköliini]

no eipä tule hysterisoitua. saavat kiipeillä ja nykyään 2v ja 4v pyörivät serkkupoikansa(12v) mukana peltoauton kyydissä, mopon perässä/kyydissä, moottorikelkan perässä/kyydissä... kulkevat tämän kanssa ympäri metsiä ja mantuja laskemassa talvisin mäkeä useamman tunninkin reissuja.

samoi ovat isänsä ja enojensa mukana offroad ajoissa rypemässä soilla ja montuilla. ei paljon kannata enää pelätä kun noilla reissulla saattaa sattua kenelle vain jotain.TIETENKÄÄN kukaan ei ehdoin tahdoin vaaranna itseään tai lapsia

pienestä pitäen ovat saaneet kiipeillä sohvilla, äkkiä ovat hoksanneet miten homma kannattaa hoitaa ettei tipahda

 

[Mummeliisa]

Annan kiipeillä, niin kotona kuin pihallakin puihin, majoihin jne.
Annna myös käyttää työkaluja sen myötä kun motoriikkansa niiden hallintaan kehittynyt (2 v voi hyvin vasaroida ja leikata saksilla, 3 v sahata jne.)
Annan ratsastaa, uida, lasketella jne. Annan leikkiä yksinkin pihalla, hiihtää metsään, käydä marjassa jne. Päästän tänä kesänä 15-vuotiana kuukaudeksi ulkomaille ja joskus mm 14-vuotiaan kesäksi Kiinaan...

Aina se ei äidille helppoa, mutta äidin olon helppous ei lasten kasvatuksessa se ykkösjuttu tai edes kymmenen ykkösen joukossa.

 

["Piika-äiti"]

Olen ajatellut, että juuri tuossa vaiheessa lapsi tarvitsee valtavasti myönteistä rohkaisua. Osaat, pystyt, yllät, vaikka putosit, mitään pahaa ei tapahtunut, jatka vaaan! ovat tärkeitä signaaleja vanhemmilta.

Eli olen antanut kiivetä sinne ja tänne, pomppia sohvalla ja selvittää miten korkealla puuhun voi kiivetä.

 

[FreezeCat harmaana]

Meidän vauhtipäinen esikoisemme opetti aikanaan aika tehokkaasti sen, että ihan turhaan yrität varovaisena olla ja ikään kuin mukamas ihossa kiinni - havereita sattuu jos on sattuakseen ja se oppimisen ilo on niin hauskaa !

Joten - annan mennä ja tehdä ja kokeilla. Toki puolikkaalla silmällä hiukan tiirailen mutta itse saavat kannuksensa myöskin hankkia !

 

["vieras"]

Annan kiipeillä melko vapaaasti. Ainoa mitä rajoitan on tuo hetki sitten 1 vuotta täyttäneen into kiivetä vessan lavuaariin seisomaan ja keittiön pöydälle.
Muuten saa kiivetä sohvilla, sängyissä a tuoleilla miten haluaa ja isommilta vahingoilta on vältytty.

Meillä nää lapset on kaikki olleet mahdottomia kiipeilijöitä ja rappusetkin ovat oppineet kulkemaan 1 vuotiaana.
Mun mielestä rappusten kulkemistakin on turha kieltää, kun silloin ne vaan kiehtoo enemmän jolloin vahinkojakin sattuu.

 

[näinkin voi olla]

Minä en anna kiipeillä . Siskon lapsi vammautui kun tippui sohvalta pääedellä selälleen, alaraaja halvaus. Se oli piste sille,että meillä ei todellakan kiipeillä mihinkään. En oikesti uskalla antaa koheltaa yksinään.
Tiedän,että tämä on harvinaista,mutta olen mielummin ylihysteerinen kuin otan sen riskin

 

[just]

Sohvaan saa toki nousta, samoin sängylle, mutta selkänojille ja käsinojille ei nouse omat eikä vieraat lapset. Sohvan vieressä on isot ikkunat ja en näe mitään syytä ottaa tyhmiä riskejä. Pihat on kiipeilyä varten.

 

[Coffee Break]

Mä en ole erityisemmin antanut kiipeillä. Sohviin ja tuoleihin kuuluu peppu, ei jalat.

 

["Heivaan"]

Totta kai vieraat kauhistelevat, koska eivät tiedä mitä lapsi osaa ja mitä ei.

Kauhistuttaa meidänkin vieraitamme katsella, kuinka juuri yksivuotispäiväänsä viettänyt herra ei osaa kävellä askeltakaan, mutta kiipeää portaat yläkertaan itsenäisesti. Alas tullessa on sitten äidin käsi pepun takana joka askelmalla

 

["Vesipeto Surku"]

Lapsissakin on kovasti eroja, yks on taitavampi kiipeilijä ja toinen sitten kömpelömpi koheltaja.. Esikoista en kauheasti hössännyt kun oli kova menijä ja tajus itekin melko hyvin mistä ja miten tullaan alas. Siskonsa sen sijaan on ollut vähän liikkeissään kömpelömpi, hän myöskin saanut vakavan aivotärähdyksen joten ihan mielin määrin en anna riekkua. Meillä on esim. sohvalla ja sängyllä pomppiminen tästä syystä kielletty. Sohvalla istutaan ja sängyssä nukutaan. Silläkin uhalla tiukat säännöt että se tekee musta kauhean nipon.
11-kuisen kiipeilyä vahdin aika tarkasti vieressä kyllä. Annan toki kiipeillä, eihän muuten opi mutta ei esim. sohvalle kiipeile ellen itse ole käden mitan päässä.

Ja joo, vaikka aika tarkka olen niin on meillä tosiaan aivotärähdyksen ja käden murtumat silti koettu. Kaikelta ei voi suojella mutta kaikkea ei tarvi salliakaan.

 

[Eedla]

Kyllä meillä saa kiipeillä sohvalla ja tuoleilla heti kun sinne itse osaa kiivetä. Mutta tietysti jos menee mahottomaksi riekkumiseksi tai jos menee pöydälle nii puutun asiaan, mutta siis sellanen tavallinen sohvalle tai tuolille kiipeäminen ja siellä oleminen on ihan ok. Meillä ovat olleet reilun vuoden vanhoja kun on oppineet kiipeemään.

Mulla on kans yks kaveri joka oli lapsensa kanssa ekat vuodet ihan hysteerinen eikä antanu lapsen tehdä oikein mitään "vaarallista" (siis kiivetä mihinkään tms, jos pihassa laps kiipes pienen kiven päälle, joku 20cm korkeudella maan pinnasta, nii se oli ihan paniikissa heti ottamassa pois. yms) ja sen lapsella oli ongelmia motorisen kehittymisen kanssa. Edelleen se on tosi kömpelö ja ehkäpä sillä on ollu tekemistä sen kanssa että lapsi ei saanu harjoitella tiettyjä taitoja ollenkaan siinä pelossa että tapahtuu jotain.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Mun pitäs olla ton kundin lähellä käden ulottuvilla ihan koko ajan.

Toi on semmonen kiipeilymaakari, et... Vaarallisimmista paikoista haen pois. Mutta sohvalla saa olla.

 

[Madicken04]

Jännä kun tämäkin tuli oikeastaan eteen vasta kolmannen lapsen kanssa. Kuopus on nyt 1v4kk ja kova kiipeilyinto päällä. Sängyillä ja sohvalla saa puolestani kiipeillä, samoin olkkarin arkiupöydällä ja muilla vastaavan korkuisilla paikoilla. Se pelottaa kun kiipeää isoveljen stokketuoliin ja harjoittelee siinä seisomista eli siitä nappaan alas.

Luonnostani olisin vahtimassa vieressä myös sohvalla jne mutta on ollut pakko "kovettaa" itseään. Ja todeta että onhan tuolla niin paljon parempi tasapaino kuin sisaruksillaan että eiköhän saa tuosta vaan hyvää treeniä.

 

["kerttuli"]

Annan kiipeillä vapaasti. Poitsu alkoi kiipeilemään ennen kuin käveli ja oli taitava siinä jo yksivuotiaana. Vieraat joskus kauhistelee, mutta itse kun tietää mihin lapsen taidot riittävät niin ei huoleta.

 

[leijona76]

Minä en anna kiipeillä . Siskon lapsi vammautui kun tippui sohvalta pääedellä selälleen, alaraaja halvaus. Se oli piste sille,että meillä ei todellakan kiipeillä mihinkään. En oikesti uskalla antaa koheltaa yksinään.
Tiedän,että tämä on harvinaista,mutta olen mielummin ylihysteerinen kuin otan sen riskin

Ja sitten tapaan töissäkin niitä 2-3v jotka eivät hallitse oikeen mitään motorisia haasteita. Ei osata kiivetä, ei hyppiä, ei tulla alas yhtään korkeammalta kun lastentuoli jne.....Lasten täytyy saada opetella näitä taitoja jottei liikasuojelu käänny itteään vastaan.

 

[Mummeliisa]

Haista sinä vittu. Minun lastani sinä et töissäsi tapaa toivottavasti,mutta sen tiedän,etä et ainkaan noissa merkeissä. Sanoionko jotain,etä ei saa kiipeillä, häh? Lukutaito kunniaan taas kerran. Vittu mikä ääliö olet. Joo olen minäkin ,mut kyllä sapettaa tuollaiset viisatelija mammutit. Voin kuvitella että olet lihava läski kuka ei jaksa lapsensa perässä juosta kun karkkipussi on tärkeämpi.

Kuka suojelee lastasi kielenkäytöltäsi ja käytöstapojen puutteiltasi?

 

[kökköliini]

Kuuluuko hyviin käytöstapoihin pomppia sohvalla ja kiipeillä lipastoissa

kotona saa hyppiä, mutta vieraissa paikoissa ei. eikäs tuo ole ihan selväjuttu?

 

[Eedla]

Kuuluuko hyviin käytöstapoihin pomppia sohvalla ja kiipeillä lipastoissa

Ei meillä ainakaan saa sohvalla pomppia. Sinne saa kiivetä ja siinä en panikoi, mutta hyppiä ei saa.

Eihän ap:kaan aloituksessa kysy että annatko pomppia sohvalla vaan annatko kiipeillä sohville.

 

[näinkin voi olla]

kotona saa hyppiä, mutta vieraissa paikoissa ei. eikäs tuo ole ihan selväjuttu?

juuri tällaiset lapset ketä saa kotona tehdä mitä haluaa niin ne tekee sitä muuallakin.