Olin 14 kun aloimme seurustella ja nyt, 10 vuotta myöhemmin, ollaan vielä lapsettomia. Ja varmaan tullaan olemaankin ainakin vielä seuraavat 2 vuotta, todennäköisesti kauemminkin.
Aiemmin, siinä 19-22 vuotiaana olikin jonkinlainen vauvakuume, mutta suotuisampia aikoja odotellessa se meni vähän ohi, ja nyt ei todellakaan ole vauvakuumetta. Nautin tämän hetkisestä elämästäni niin paljon tällaisena, huolettomana ja itsekkäänä, että haluan sen vielä pitääkin hetken näin ja kokea asioita, joita on helpompi kokea ilman lasta. Nautimme myös suhteestamme näin.
En ymmärrä kommentteja puoleen enkä toiseen, miksi joillekin ihmisille on ongelma toisten ihmisten lapsen hankkiminen tai hankkimattomuus. Mun mielestä jokaiselle on oikea aika hankkia/saada lapsi silloin kun niin itsestä tuntuu. Ihan turha tulla kenenkään sanomaan toiselle, että olet liian nuori, tee sitä, tätä ja tuota ensin. Uskon kyllä, että suurin osa lapsen todella haluavista kyllä tietää milloin on oikeasti siihen valmis. Ja toiselta kantilta, musta on todella typerää myös tulla laukomaan vanhempana vanhemmiksi haluaville, että paras lapsentekoikä on kakskymppisenä ja plaa plaa. Eiköhän jokainen tiedä silloinkin itse parhaiten, että kannattaako odottaa vai ei. Mun mielestä ei ainakaan mitenkään voi olla hyvä ratkaisu hankkia lasta AINOASTAAN sen vuoksi nuorena, kun silloin on paras lapsentekoikä, vaikkei oikeasti silloin haluaiskaan lapsia vielä.