B
Beeta
Vieras
...yrittää. Olen kohta kaksi vuotta yrittänyt päättää, mitä tekisi suhteessamme (yhdessä 6 v.). Mies on alkoholisti, ei aivan rappiolla eli pystyy käymään töissä eikä ole aina ihan #&%?$!* olalla viikonloppusinkaan, mutta kaljaa kuluu, eikä vähentää pysty. Lopulta kypsyi eropäätös, joka tuntui vapauttavalta. Kerrottuani asian miehelle, syttyi sota. Olinhan siihen yrittänyt varautua, mutta lopulta soittelin poliisille kun mies huiteli kännipäissään autolla missälie uhaten tappaa ittensä.
Ja annoin uuden tilaisuuden. Mies pyyteli anteeksi, lupasi lopettaa (ekaa kertaa edes myönsi, ettei ole käyttö hallinnassa). Tästä on pari päivää ja ensin tuo päätös yrittää vielä kerran tuntui hyvälle, mutta nyt huomaan saman ahdistuksen palanneen. En luota miehen hyviin aikeisiin. En vain jaksaisi. Pelkään, etten pysty aloitamaan tuota erosotaa uudelleen, että kaikki voimani menivät tuohon yritykseen. Tämä on jo toinen kerta kun yritän päättää suhdettamme.
Milloin on lupa luovuttaa? Sanotaan, että suhteen eteen pitää tehdä töitä ja että aina on vaikeita aikoja jne. mutta milloin voi "hyvällä omallatunnolla" lyödä hanskat tiskiin? Olenko vain laiska, pitäisikö minun vain jaksaa tukea miestäni?
Katsotaan nyt, kuinka pian tuo miehen vakaa päätös vähentää kariutuu. Voihan olla, että se pitääkin? Ehkä minun pitäisi vain oikeasti yrittää antaa mahdollisuus, eikä heti ajatella, ettei tämä onnistu. Olen vain niin väsynyt...En voi olla unohtamatta sitä vapauden tunnetta, kun sanoin haluavani eron. Olin surullinen, mutta kuin olisi säkki tippunut selästä. Nyt olen kuin kiskottu takaisin vankilaan.
Ja annoin uuden tilaisuuden. Mies pyyteli anteeksi, lupasi lopettaa (ekaa kertaa edes myönsi, ettei ole käyttö hallinnassa). Tästä on pari päivää ja ensin tuo päätös yrittää vielä kerran tuntui hyvälle, mutta nyt huomaan saman ahdistuksen palanneen. En luota miehen hyviin aikeisiin. En vain jaksaisi. Pelkään, etten pysty aloitamaan tuota erosotaa uudelleen, että kaikki voimani menivät tuohon yritykseen. Tämä on jo toinen kerta kun yritän päättää suhdettamme.
Milloin on lupa luovuttaa? Sanotaan, että suhteen eteen pitää tehdä töitä ja että aina on vaikeita aikoja jne. mutta milloin voi "hyvällä omallatunnolla" lyödä hanskat tiskiin? Olenko vain laiska, pitäisikö minun vain jaksaa tukea miestäni?
Katsotaan nyt, kuinka pian tuo miehen vakaa päätös vähentää kariutuu. Voihan olla, että se pitääkin? Ehkä minun pitäisi vain oikeasti yrittää antaa mahdollisuus, eikä heti ajatella, ettei tämä onnistu. Olen vain niin väsynyt...En voi olla unohtamatta sitä vapauden tunnetta, kun sanoin haluavani eron. Olin surullinen, mutta kuin olisi säkki tippunut selästä. Nyt olen kuin kiskottu takaisin vankilaan.