Kuinka vaikeaa on päästä yliopistoon?

["vieras"]

vuonna Helsingissä oli vaikeinta päästä erityispedagogiikan ja taidehistorian (tms) koulutusohjelmiin. Opettajankoulutukset on perinteisesti tosi vaikeita soveltuvuuskokeiden takia. Historia ja englanti on yliopistolla olleet aina suht suosittuja ja siten vaikeita päästä sisään.

 

[Phoebsi]

Se varmaan riippuu siitä, kuinka paljon tekee työtä ennen pääsykokeita muissa kouluissa, kuinka omaksuu tietoa, miten soveltaa sitä, miten lahjakas on, miten sitkeä on jne. Sopiva yhdistelmä oikeita asioita per tiedekunta.

Näin minulle on sanottu. En usko, että tavalliselle tallaajalla, mitä se sitten tarkoittaakaan, kaikki kuin vettä vain on, mutta saavutettavissa silti. Ja sitten se varsinainen opiskelu, sehän on jo asia erikseen.

 

["vieras"]

[QUOTE="KTM";24624960]Itse en ikipäivänä olisi päässyt oikikseen, joskaan ei olis ollut kiinnostustakaan. Kauppakorkean pääsykoe sopi minulle paremmin. Mutta sinne siis sisään ilman valmennuskursseja. Mutta kerro mulle, miten ihmeessä ihminen jaksaa lukea ittensä oikikseen?

Olen kuitenkin käsittänyt, että pitää lukea aika paljon ja suhteellisen tylsää tekstiä. Itselleni on lähes mahdottomuus lukea kirjaa kahta kertaa (ellei se ole jotain erityistä) tai ainakaan useampaa.

Ja tämä ei ole mitään pilkkaa, tunnen paljon eri alojen opiskelijoita. Hyvin erilaisia ihmisiä esim. oikiksesta.[/QUOTE]

Sillon oli aikamoinen halu lukea itsensä lakimieheksi. Enää en usko, että jaksaisin niin paljon puurtaa, että pääsisin sisään! Itse olen sitä mieltä, että oikikseen pääsee ne, jotka vaan jaksaa lukea ja motivoida itsensä siihen luku-urakkaan (, jos puhutaan ns. normaaliälyisistä). Toki älykäs ihminen pääsee hieman vähemällä lukemisella, mutta se ei ole tyyliin kerran kirjat läpi.

Aikamoisia lukumääriä sielläkin saa lukea, että ulos pääsee paperit kädessä. Mulla onneksi jo yhtä tenttiä vaille

 

[tasamaan tallaaja]

Todella alakohtaista on. Tiedän lukija ihmisiä, joilla tosi hyvä koulumenestys ja ovat joutuneet yrittämään monra kertaa. Minun tytär meni amispohjalla kerta rytinällä sisään. Hän ei mikään huippulukija ole, vaan enemmän käytännön ihminen, pärjännyt koulussa kyllä ihan hyvin aineissa jotka kiinnostaa. Pääsykoekirjaakin luki minusta tosi vähän.. pääsykokeissa oli kyllä useampi amispohjallakin oleva, joten vähän on täytynyt osatakin, luulisin . Mutta taidehistoriaan ei kkuitenkaan sellaista tunkua ole kuin jonnekin muualle.

 

[Äiti55]

Minun poika on päässyt moniin yliopistoihin ja korkeakouluihin ja kaikki keskeyttänyt. Eli se opiskelu on sitten ihan eri asia kuin se sinne pääseminen. Ensin meni valtiotieteelliseen ja keskeytti 1.5 vuoden päästä, sitten oli töissä hetken. Meni sitten kauppakorkeaan. Vuosi riitti. Sitten kolmas kerta vielä TKK:ssa... Ja ei hyvältä näytä. En tiedä mitä tekisin.

 

[Karvapallo]

Minun poika on päässyt moniin yliopistoihin ja korkeakouluihin ja kaikki keskeyttänyt. Eli se opiskelu on sitten ihan eri asia kuin se sinne pääseminen. Ensin meni valtiotieteelliseen ja keskeytti 1.5 vuoden päästä, sitten oli töissä hetken. Meni sitten kauppakorkeaan. Vuosi riitti. Sitten kolmas kerta vielä TKK:ssa... Ja ei hyvältä näytä. En tiedä mitä tekisin.

Joillakin vaan menee pidemmän aikaa sen miettimisessä mitä oikeasti tahtoo tehdä. Ja eihän sitä voi tietää ilman, että kokeilee alan opiskelua. Joskus tosiaan voi koulussa vasta tajuta, että ei tää oo se juttu mistä haaveilen. Pojallas on kuitenkin yritystä, sitten huolestuisin jos ei enää tahtois mitään opiskella.

 

["Elianna"]

Minun poika on päässyt moniin yliopistoihin ja korkeakouluihin ja kaikki keskeyttänyt. Eli se opiskelu on sitten ihan eri asia kuin se sinne pääseminen. Ensin meni valtiotieteelliseen ja keskeytti 1.5 vuoden päästä, sitten oli töissä hetken. Meni sitten kauppakorkeaan. Vuosi riitti. Sitten kolmas kerta vielä TKK:ssa... Ja ei hyvältä näytä. En tiedä mitä tekisin.

Millä hän rahoittaa elämisensä? Miten olisi ns. paskaduuni pari vuotta? Pientä palkkaa, oikeasti likaista hommaa. Voisiko motivaatiota löytyä niistä? Mulle alkoi yliopisto maistua 27-vuotiaana ekan lapsen jälkeen. Sitä ennen ei oikeastaan ollut syytä terästäytyä ja suunnitella valmistumista. Omistusasunnon hankkiminen ja sen tajuaminen, että se asunto pitää itse oikeasti maksaa, oli mulle se käännekohta.

 

[tytsi-89]

Riippuu ihan siitä, mitä alaa hakee opiskelemaan. Motivaatio on yleensä tärkein.

 

[vier]

Pääsin Helsingin yliopistoon lukemaan englantia 90-luvun lopulla. Sisäänottoprosentti oli sinä vuonna kai vähän alle 20%. Kolme pääsykoekirjaa, yksi kielitieteellinen ja kaksi kaunokirjallista. Kielitaidon piti tietenkin olla melko hyvä. En lukenut hirvittävästi, mutta luin kuitenkin. Olin jonkun verran vanhempi kuin suoraan lukiosta tulleet, uskon että siitä oli etua.

Yleisesti, vaikeuteen vaikuttaa monet tekijät, haettava aine, yliopisto, kyseisen aineen suosittuus tällä hetkellä...

 

["nomi"]

Minun poika on päässyt moniin yliopistoihin ja korkeakouluihin ja kaikki keskeyttänyt. Eli se opiskelu on sitten ihan eri asia kuin se sinne pääseminen. Ensin meni valtiotieteelliseen ja keskeytti 1.5 vuoden päästä, sitten oli töissä hetken. Meni sitten kauppakorkeaan. Vuosi riitti. Sitten kolmas kerta vielä TKK:ssa... Ja ei hyvältä näytä. En tiedä mitä tekisin.

Poikasi tarvitsee kovempia haasteita. Luultavasti myös kimmokkeita esim työelämästä. Jonkun kiintotähden jos keksii, luulen, että voi alkaa maistua opiskelu/työ. Pakko on myös aika toimivaksi todettu.

 

["vieras"]

Todella alakohtaista on. Tiedän lukija ihmisiä, joilla tosi hyvä koulumenestys ja ovat joutuneet yrittämään monra kertaa. Minun tytär meni amispohjalla kerta rytinällä sisään. Hän ei mikään huippulukija ole, vaan enemmän käytännön ihminen, pärjännyt koulussa kyllä ihan hyvin aineissa jotka kiinnostaa. Pääsykoekirjaakin luki minusta tosi vähän.. pääsykokeissa oli kyllä useampi amispohjallakin oleva, joten vähän on täytynyt osatakin, luulisin . Mutta taidehistoriaan ei kkuitenkaan sellaista tunkua ole kuin jonnekin muualle.

Ai, pääseekö amispohjalla yliopistoon?

 

["vieras"]

Riippuu kai vähän mihin yliopistoon ja missä päin Suomea hakeekin. Tuntuu, että johonkin Helsingin kauppakorkeakouluun on ilmeisesti tosi vaikea päästä, koska kaikki Helsingissä asuvat tuttuni ovat lähteneet johokin Jyväskylään, Tampereelle tai Poriin kauppatieteitä opiskelemaan. Miksi eivät olisi siis menneet suoraan Helsinkiin, kun asuvat siellä vielä?
Tuntuu kuitenkin että jonnekin Jyväskylään tai Poriin pääsee kuka vaan haluaa.
Helsinkiin taas vaan riippuu alasta, että kuinka suosittu ala on. Jonnekin farmaseutiksi opiskelemaan on päässyt tietämiäni ihan keskitason oppilaita Helsinkiin.

 

[Äiti55]

Opintotuilla ja kesäansioila hän opintonsa on rahoittanut. Euroakaan ei ole minulta pyytänyt. Ja olihan hän välissä töissäkin. Ja on hän opintopisteitä jonkun verran kerännyt (ei paljoa, ehkä noin 60 2.5 vuodessa). On säästäväinen kyllä luonteeltaan, että se ei ole ongelma. Ei viihtynyt töissäkään, mutta teki silti paljon. Haluasi kyllä mutta jostain syystä ei oikein luonnistu.

 

[FM]

Historiaan ei ole helppo päästä sisään. Paitsi ruotsinkieliselle puolelle.
Valtiotieteellisessä riippuu mihin ohjelmaan hakee.

 

["vieras"]

Opintotuilla ja kesäansioila hän opintonsa on rahoittanut. Euroakaan ei ole minulta pyytänyt. Ja olihan hän välissä töissäkin. Ja on hän opintopisteitä jonkun verran kerännyt (ei paljoa, ehkä noin 60 2.5 vuodessa). On säästäväinen kyllä luonteeltaan, että se ei ole ongelma. Ei viihtynyt töissäkään, mutta teki silti paljon. Haluasi kyllä mutta jostain syystä ei oikein luonnistu.

Jos motivaatio on hukassa, niin suosittelisin kokeilemaan jotain valvotumpaa opiskelua, niin kuin AMK:a. Siellä voisi sitten pärjätä vähemmälläkin lukemisella ja jatkaa ehkä joskus pidemmälle, jos motivoituu.

 

["joo"]

riippuu tosi paljon alasta ja omasta motivaatiosta, mun mies päästi oikikseen eka yrittämällä, niin että teki täyspäiväisesti töitä ja luki sitten illat. Oikiksen pääsykoe matskut taitavat tulla joskus maaliskuussa, jos oikein muistan, eli vuotta ei sinänsä pysty lukemaan, toki voi vanhoja pääsykoe kirjoja lueskella, mutta ei se paljoa auta, jos lukee vääriä kirjoja, en muista tuleeko oikeuden alueet, joista pääsykoekirjat on, aikaisemmin. Itse pääsin lukemaan yleistä kasvatustiedettä ja luin keskimäärin 3-4h illassa, välillä luin 6h ja välillä oli päiviä, etten lukenut juuri ollenkaan. Mun mielestä pääsin helposti sisään, en kokenut, että olisin joutunut tekemään mitenkään tosi paljon hommia. Toisaalta tunnen kaverin, joka haki oikikseen 5 kertaa ja joka kerta luki 8-12h päivässä, eikä päässyt. Sekin mitä alaa on vaikea päästä lukemaan, riippuu vähän vuodestakin esim. kasvatustiedettä lukemaan haki melkein 900 ja 60 otettiin sisään, 6,7% kaikista hakijoista pääsi.

 

["joo"]

tosta alasta, tunnen taas tosi monia, jotka on päässeet TKK:lle kävelemällä sisään (tosin sielläkin taitaa olla vähän pääaineesta riippuva, kuinka helposti sisään pääsee) mutta käsitääkseni pitkän matikan L on aika varma tae sisään pääsystä, korjatkaa jos olen väärässä.

 

[Riippuu ihmisestä]

Parikin kaveria on käynyt oikiksen ja toinen oli vähän niinkuin melkein ohimennen lukenut. Toiset vaan osaa asiat helpommin, toiset joutuu tekemään enemmän töitä että ne pysyykin muistissa. Itse olen pitänyt aika itsestäänselvänä, että minäkin pääsen yliopistoon jotain lukemaan, jos löytyy mieluisa linja.

 

["KTM"]

[QUOTE="vieras";24625269]Ai, pääseekö amispohjalla yliopistoon?[/QUOTE]

Ei-ylioppilas pääsee yliopistoon.

Olen keskikoulun jälkeen mennyt kauppaopistoon ja siitä kauppakorkeaan. Valmistuin KTM.

Ennenkuin valmistuin kauppakorkeasta, pyrin opiskelemaan yliopistoon ja pääsin.

 

["vieras"]

Mä hain pariin yliopistoon ja yhteen ammattikorkeakouluun, ja pääsin kaikkiin, mulla ei ollut mitään huippuhyvää yo-todistusta, mutta muuten olen pärjännyt peruskoulussa ja lukiossa hyvin lukematta kokeisiin tai tekemättä läksyjä. Yliopiston pääsykokeisiin mä luin ekaa kertaa elämässäni ihan kunnolla ja tosissani, joskaan en kuukausikaupalla

Pääsykokeiden lisäksi yliopistoon voi päästä muutakin kautta. Siihen, onko yliopistoon vaikea päästä, vaikuttaa se, mitä aineita hakee opiskelemaan ja mihin kaupunkiin. Ei yliopisto ole automaattisesti mikään huippulahjakkaiden paikka jonne normaali oppilas ei millään pääse.

 

[korjaan]

Ap:lle: tytölläsi on kaikki mahdollisuudet lääkikseen. Lukiossa täytyy valita fysiikka, kemia, biologia ja terveystieto. Pikästä matematiikasta on etua fysiikan laskujen kanssa, mutta se ei ole välttämätön lääketieteellistä ajatellen. Lyhytkin riittää. Lukiossa on tehtävä töitä, jotta pääsykokeesta selviää, mutta mahdotonta se ei ole. Kyse on istumalihasten treenaamisesta, kuten täällä jo kirjoitettiinkin. Tsemppiä tytölle, mitä ikinä elämältään haluaakin!

(jalkapalloiluun en voi vastata, koska siitä en tiedä mitään

Terveystiedolla ei kyllä tee yhtään mitään lääkikseen haettaess. Eipä kyllä juuri sillä biologiallakaan.

Ja kyse ei ole vain istumalihasten treenaamisesta, toki niitäkin tarvitaan, mutta jos ei älyä jäsentää lukemaansa oikein ja hahmottaa tärkeimmät asiat, niin ei onnistu. Galenos on aika paksu kirja. Tärkeintä on saada kunnon laskurutiini eli perusmatemaattinen osaaminen tulee olla hallussa.

Pelkällä lukemisella ei pääse mihinkään.

Ja lukiossa kannattaa valita sellaiset aineet, jotka kehittävät ajattelutapaa ja sitä logiikkaa, jota pääsykokeissa vaaditaan. Siis fyssan ja kemian lisäksi. ELi se olis sitten se matematiikka.

TÄlläkääm kirjoittajalla ei taas tuntunut olevan mitään käsitystä siitä, mitä opiskelu on ja mitä se vaatii. Turhauttavaa.

 

[Baboon]

[QUOTE="vieras";24625269]Ai, pääseekö amispohjalla yliopistoon?[/QUOTE]

Kyllä, kunhan on joku toisenasteen koulu suoritettu.

 

[fhfhf]

No se ei muuta tartte ku hillittömät perslihakset, että jaksaa istua ja lukee samat kirjat miljoona kertaa.

Riippuu varmaan alasta ja pääsykokeista. Omissa yliopiston pääsykokeissani oli analyysitehtäviä, joihin toki auttoi se, että oli lukenut hyvin pääsykoekirjat, mutta ajattelutyö jäi hakijan itsensä tehtäväksi, valmiita vastauksia kun ei ollut olemassa vaan siinä mitattiin hakijan hoksottimia.

Riippuu tosiaan paljon, minkä kaupungin yliopistoon hakee. Helsingin yliopistoon ainakin on melko vaikea päästä lukemaan historiaa tai sisään valtiotieteelliseen, jonnekin muualle voi olla helpompi. Ja nämäkin vaihtelee vuosittain, viime vuonna on voinut päästä historian hakijoista sisälle 20 %, mutta tänä vuonna vain 8%.

 

[Kärppänä heinälatoon]

No se riippuu ihan täysin siitä, mitä haluaa lukemaan.

Tiettyjä aineita ei pääse kovinkaan helposti, toisia taas lähes ilmaiseksi.

 

["vieraana"]

Helppoa kuin heinänluonti. Mutta kaikki ei vaan mene sinne, koska haluaa muuta. Smmoset menee yliopistoon jokka ei muuta osaa kuin lukee. Tlsiä lukutoukkia ja tosikkoja sinne menee. Hauskimmat tyypit on muualla. Semmoset jotka elää tunteella. Itekkin hain yliopitoon mut oli hiukan parempaa tekemistä ku lukee. Silti meinasin päästä. VArmana oisin päässy jos jotain ois viittiny tehä.

Ja eipä käy kateeks yliopistoon menneitä. Siel ne vielä puurtaa kun mulla on työ, kolme lasta ja toinen mieskin jo!

No sinä et ainakaan pääsisi yliopistoon ihan siitä syystä, että et osaa kirjoittaa. Parempi sinun onkin pysyä kotona, mutta osaatko auttaa lapsiasi koulutehtävissä?