Kuinka vaikeaa on päästä yliopistoon?

["Minerva"]

Minä en ikinä pääsis mihkää yliopistoon, mutta kuinka vaikeeta se on? Yks tuttu tuntuu olevan niin hirveen ylpee kun sen lapset (tyttö ja poika) on päässy. Poika päässy historiaan ja tyttö valtiotieteelliseen. Joku mulle sano, että ei noihin oo vaikee ees päästä vaan että tosi vaikee on päästä kauppakorkeeseen ja oikeustieteelliseen. Että niihin pitää lukee 12h päivässä vuoden ajan tms...

Aattelin vaan, että omat lapset on aika hyviä koulussa, että mahtaiskohan niistä olla tuohon. Pojan keskiarvo yläasteella oli 8,5 ja alotti ny lukion. Tyttö taas on keskiarvoltaan melkein ysi. Tyttö kyl haavelee lääkäriks tulosta ja poika futispelaajasta (heh).

 

[Hjlamar]

No se ei muuta tartte ku hillittömät perslihakset, että jaksaa istua ja lukee samat kirjat miljoona kertaa.

 

[Data]

Ei ole vaikeaa, jos on kiinnostusta ja halua.

 

["Kuula"]

Pääsemisen vaikeus riippuu todella paljon alasta! Samoin kuin amk-puolella on linjoja, joilla pääsee 2 % hakijoista ja linjoja, joita ei saada täyteen ja sisään pääsee "tuosta vaan".

 

["Minerva"]

Öö ai ei ole vaikeaa... No kuitenkin tunnen paljon sellaisia, jotka on vuosia hakeneet eikä ole onnistuneet. Ja ei ole halusta eikä lukemisesta kiinni.

 

[ruutiukko]

Joihinkin koulutusohjelmiin on vaikea päästä (esi. lääkkikseen) mutta jos vain haluaa ovista sisään niin pääsee jos löytää kampukselle menevän bussin lähtöpysäkin kaupungin keskustasta.

 

["mmm"]

[QUOTE="Minerva";24624858]Öö ai ei ole vaikeaa... No kuitenkin tunnen paljon sellaisia, jotka on vuosia hakeneet eikä ole onnistuneet. Ja ei ole halusta eikä lukemisesta kiinni.[/QUOTE]

No kyllä se vaatii lahjakkuuttakin joillakin aloilla, esim. lääkikseen päästääkseen pitää ymmmärtää jotakin fysiikasta ja matematiikasta ym.
Lisäksi joillakin aloilla pitää osata soveltaa lukemaansa, pelkkä ulkoa luku ei riitä. Pitää olla valmis tekemään työtä asioiden eteen.

 

["Kuula"]

Totta kai on aloja, joille on tosi vaikea päästä. Mutta suurin osa Yliopiston aloista on kohtalaisen helposti saavutettavissa. Muistelen joskus lukeneeni tilastoa, jonka mukaan (en ole ihan varma luvuista mutta sinne päin...) Yliopistoon hakevista paikan nykyäään saa joka kolmas - tai joka neljäs. Tarkoittaa siis sitä, että joillekin aloille "kuhan menee vaan" ja joillekin aloille saa jo tehdä töitä ja joillekin joutuu urakoimaan ihan hulluna ja hakemaan monta vuotta.

 

["vieras"]

Itse olen oikiksessa ja vaatihan se sisäänpääseminen paljon lukemista ja lisäksi vastaustekniikan ymmärtämistä. Kauppakorkea ei ole ihan yhtä vaativa, eikä valtiotieteellinen. Esim. itse hain tänä vuonna valtsikaan suosituimmalle linjalle kokeilumielellä (ajattelin ensi vuonna hakea), luin viikon ja pääsin varasijalle 4...

 

[justjoo]

Kuinka moni tähän vastanneista on itse yliopistossa? Mua aina vähän hymyilyttää, kun ne, jotka eivät tiedä mistä puhuvat, luulevat tietävänsä parhaiten.

Itse olen yliopiston käynyt ja voin kertoa, että se ei ole niin helppoa, että vain kävellään sisään.

 

["ani"]

Riippuu vielä sitten siitäkin minkä kaupungin yliopiston. Helsingissä historia ja valtiotiede ovat suosittuja aineita, joten niihin on hankala päästä sisälle. Myös TKK, Tampere ja Turku ovat vaativia. Toisaalta jos on motivaatiota ja kärsivällisyyttä niin mihin tahansa pääsee sisälle kun näkee vaivaa ja valmistautuu huolella. Lukion todistus ei ratkaise mutta helpottaa tietä yliopistoon. Jos tyttösi haluaa lääkäriksi niin suosittele lämpimästi ottamaan pitkä fysiikka ja matematiikka! Ilman niitä on hankalampi hakea sisään ja etenkin edetä opinnoissa.

Eikä se sisäänpääsy vielä autuaaksi tee vaan sitten pitää vielä valmistuakin Mutta kyllä mielestäni jokainen joka on päässyt sisään opiskelemaan saa olla ansaitusti ylpeä saavutuksestaan. Ja ainakin lääkäriksi kannattaa hakea, varma ja hyvin palkattu ammatti. Ei siihen tarvita välttämättä valmennuskursseja mutta kannattaa harjoitella aiempien vuosien kokeilla ja todella nähdä vähän vaivaa. Pääsykoe ei ole mikään läpihuutojuttu.

 

[Paronitar]

Helppoa kuin heinänluonti. Mutta kaikki ei vaan mene sinne, koska haluaa muuta. Smmoset menee yliopistoon jokka ei muuta osaa kuin lukee. Tlsiä lukutoukkia ja tosikkoja sinne menee. Hauskimmat tyypit on muualla. Semmoset jotka elää tunteella. Itekkin hain yliopitoon mut oli hiukan parempaa tekemistä ku lukee. Silti meinasin päästä. VArmana oisin päässy jos jotain ois viittiny tehä.

Ja eipä käy kateeks yliopistoon menneitä. Siel ne vielä puurtaa kun mulla on työ, kolme lasta ja toinen mieskin jo!

 

[ruutiukko]

Kuinka moni tähän vastanneista on itse yliopistossa? Mua aina vähän hymyilyttää, kun ne, jotka eivät tiedä mistä puhuvat, luulevat tietävänsä parhaiten.

Itse olen yliopiston käynyt ja voin kertoa, että se ei ole niin helppoa, että vain kävellään sisään.

Mulla on sen verran kokemusta että kahteen olen hakenut. Siihen jonne voi mennä sporalla pääsin pelkillä papereilla ja siihen jonne pitää ajaa dösällä jouduin käymään pääsykokeissa. Menin jälkimmäiseen.

 

["KTM"]

[QUOTE="vieras";24624905]Itse olen oikiksessa ja vaatihan se sisäänpääseminen paljon lukemista ja lisäksi vastaustekniikan ymmärtämistä. Kauppakorkea ei ole ihan yhtä vaativa, eikä valtiotieteellinen. Esim. itse hain tänä vuonna valtsikaan suosituimmalle linjalle kokeilumielellä (ajattelin ensi vuonna hakea), luin viikon ja pääsin varasijalle 4...[/QUOTE]

Itse en ikipäivänä olisi päässyt oikikseen, joskaan ei olis ollut kiinnostustakaan. Kauppakorkean pääsykoe sopi minulle paremmin. Mutta sinne siis sisään ilman valmennuskursseja. Mutta kerro mulle, miten ihmeessä ihminen jaksaa lukea ittensä oikikseen?

Olen kuitenkin käsittänyt, että pitää lukea aika paljon ja suhteellisen tylsää tekstiä. Itselleni on lähes mahdottomuus lukea kirjaa kahta kertaa (ellei se ole jotain erityistä) tai ainakaan useampaa.

Ja tämä ei ole mitään pilkkaa, tunnen paljon eri alojen opiskelijoita. Hyvin erilaisia ihmisiä esim. oikiksesta.

 

["JepJep"]

Riippuu tiedekunnasta. Teologiseen on helpompi päästä kuin oikeustieteelliseen.

 

[yliopistolainen]

Ei mihinkään yliopistoon vain kävellä sisälle. Kyllä kaikki vaativat ponnisteluja, toisilta hieman enemmän kuin toisilta. Ja jokainen jolle yliopiston ovet avautuvat voivat olla ylpeitä, onhan kyseessä kuitenkin Suomen korkeimman asteen koulutus. Itse tuskin olisin päässyt normaalissa yhteishaussa, mutta hain maisteriohjelman kautta ja pääsin sitä kautta sisään.

 

["vieras"]

Se tosiaan riippuu alasta, joihinkin ei pääse vaikka vuosia yrittäisi ja lukisi, toisiin pääsee kun vaan menee ja on suhteellisen siedettävä todistus lukiosta ja kirjoituksista taskussa.

Ja olen käynyt yliopiston.

 

[Karvapallo]

No se vähän riippuu alasta, niinku moni on sanonut.
Ite oon hakenut parina vuonna sosiaalityöhön ja en oo päässy vaikka oon lukenu ja mielestäni vastannut kokeissakin hyvin kysymyksiin. Toisena hakuvuonna kävin jopa valmennuskurssin tuota varten mutta ei tärpännyt.
Mies taas käveli suoraan sisään pelkillä papereilla lukemaan matikkaa.

 

[Pseudonero]

Kuinka moni tähän vastanneista on itse yliopistossa? Mua aina vähän hymyilyttää, kun ne, jotka eivät tiedä mistä puhuvat, luulevat tietävänsä parhaiten.

Itse olen yliopiston käynyt ja voin kertoa, että se ei ole niin helppoa, että vain kävellään sisään.

Riippuu tosiaan alasta. Itse kirjoitin ihan vaan m:n paperit (tosin pitkästä matikasta ja äikästä laudaturin) ja kävelin kyllä sisään matemaattis-luonnontieteelliseen. Nimenomaan kävelin, koska en lukenut yhtään pääsykokeeseen ja sain siitä todella huonot pisteet. Tuohon aikaan kirjoitusten arvosanat korvasivat pääsykoetulosta tiettyyn rajaan asti.

Käsittäisin myös, että matikan laudaturilla sai aika vapaasti marssia myös tekniseen korkeakouluun.

Eli monille aloille pääsee helposti sopivilla papereilla. Toki kauppikset, oikikset ja valtsikatkin on vähän eri. Itse vaihdoin valtiotieteelliseen ja sinnekkin pääsin kyllä helposti. Mutta piti kuitenkin menestyä pääsykokeessa.

 

[JKMS]

Pääsin ensiyrittämällä sisään lukemaan sosiaalityötä ja nyt samoin yleistä kasvatustiedettä. Ekassa oli pääsykoekirja joka ei todella vaativuudessa päätä huimannut ja toisessa oli pelkkä aineistokoe.

Ko. aloille on helppoa päästä eivätkä todella ole sieltä vaativammasta päästä oppialoina. Eli tosi paljon riippuu alasta ja yliopistosta.

 

[Lekuri]

Ap:lle: tytölläsi on kaikki mahdollisuudet lääkikseen. Lukiossa täytyy valita fysiikka, kemia, biologia ja terveystieto. Pikästä matematiikasta on etua fysiikan laskujen kanssa, mutta se ei ole välttämätön lääketieteellistä ajatellen. Lyhytkin riittää. Lukiossa on tehtävä töitä, jotta pääsykokeesta selviää, mutta mahdotonta se ei ole. Kyse on istumalihasten treenaamisesta, kuten täällä jo kirjoitettiinkin. Tsemppiä tytölle, mitä ikinä elämältään haluaakin!

(jalkapalloiluun en voi vastata, koska siitä en tiedä mitään

 

[TKK-dropout]

Tekniseen korkeakouluun on helppo päästä (jos on hyvä matikassa) mutta opiskelu siellä on paljon vaativampaa kuin monissa muissa paikoissa. Pitäis niinkuin oikeesti ajatellekkin, ikävää että semmostakin vielä vaaditaan.

Tietty ihmisiä on monenlaisia ja harva TKK-tyyppi kestäis oikiksessa tai toisinpäin.

 

[insinööri]

Riippuu ihan ihmisen omista lahjoista, kiinnostuksesta alaan ja sitkeydestä.

Minä pääsin aikoinani ihan helposti Teknilliseen korkeakouluun, koska minulla on hyvä matikkapää. Sen sijaan kieliä lukemaan tuskin olisin päässyt, koska minulla ei ole kielipäätä.

 

["JepJep"]

No se vähän riippuu alasta, niinku moni on sanonut.
Ite oon hakenut parina vuonna sosiaalityöhön ja en oo päässy vaikka oon lukenu ja mielestäni vastannut kokeissakin hyvin kysymyksiin. Toisena hakuvuonna kävin jopa valmennuskurssin tuota varten mutta ei tärpännyt.
Mies taas käveli suoraan sisään pelkillä papereilla lukemaan matikkaa.

Kannattaa harkita pyrkiä johonkin sellaiseen tiedekuntaan, johon on "helpompi" päästä sisään. Esim. just teologinen. Ja sitten sivuaineoikeudella lukea sitä alaa mikä kiinnostaa. Jossain vaiheessa opintoja, yleensä pitää olla aineopinnot suoritettu, voi hakea siihen tiedekuntaan, johon alunperin halusikin.

 

["vieras"]

Yliopistoon voi päästä ilman pääsykokeitakin, koska nykyään on kaikenlaisia maisteriohjelmia ja joustavia hakuja. Itse olen päässyt yliopistoon hyvinkin helposti, kun ensin pohjalla oli työkokemusta ja opiskeltavan alan perusopinnot tehtynä (avoimessa yliopistossa). Ihan pelkän haastattelun perusteella pääsin opiskelemaan ja opinnot oli räätälöity niin, että maisterin paperit sai suoritettua 2 vuodessa.