Kuinka usein teillä riidellään?

Meillä tulee miehen kanssa viikottain jotain kränää. Meillä yks lapsi ja toinen tulossa, 5 vuotta ollaan oltu miehen kanssa naimisissa. Ite oon aika temperamenttinen ja äkkipikainen luonteeltani, oon ollu aina. Nopea suuttumaan ja ilostumaan, myös nopea leppymään ja niin se elämä vaan on kulkenu vuoristorataa kaikkine tunteittensa..

Tulee sanaharkkaa jostain typerästä asiasta ja sit ääni kohoaa ja pahimmassa tapauksessa huudetaan toisillemme lapsen kuullen. Välillä huudan lapsellekin, kun nyt pinna palaa nollasta sataan herkästi raskausaikana, kun lapsi ei tottele ja esim. siivoa tavaroitaan. Tulee mieleen, että saako lapsemme kamalat traumat tästä nahistelusta ja huutamisesta? Koen kamalaa syyllisyyttä siitä että olen niin temperamenttinen luonteeltani ja miehen kanssa ollaan käyty keskustelua useasti aiheesta, että pitäis keskustella asiallisesti vaikka toinen ärsyttäiskin.

Esim. ollaan yritetty kirjoittaa paperille mikä mättää, jos tulee ärsyttää ihan suunnattomasti. Ettei tarvis ääneen huutaa. Mutta unohtuu välillä. Helpommin tulee lauottua toiselle ääneen.

Tänään lapsemme 6v tuli sanomaan, että "äiti ja iskä taas te riitelette..."
En kestä itteäni... ei nyt huvittais erotakaan kun kuitenkin rakastan miestäni ja mitä ilmeisemmin hän minua... siks kyselen vaan että kuinka usein TEILLÄ riidellään ja jos toisen naama ärsyttää, niin miten saatte pidettyä ittenne kasassa ettette ala ääneen väittelemään ja naljailemaan????? Lapsen kuullen...kun lapsihan tästä kärsii. Minä ja mies saadaan aina sovittua typerät nahistelumme.

Lapsen kuulleen ollaan pyydetty anteeks toisiltamme, kuten tänäänkin, ja sit halattu sovinnoks.

 

Hmmmh, meillä tulee nykyään riitaa harva se päivä. Molemmilla pinna tiukalla, ja toisen naama ärsyttää satasella. Tää koko kesän lomailu yhdessä ei oo oikein meidän juttu näkojään... Onneks työt alkavat kohta.

 

Me ei olla koskaan riidelty. Onhan ollut keskusteluja ja mökötystä, kiukuttelua, kaikkea pientä, mutta ikinä ei mitään niin isoa, että oltais kunnon riita saatu pystyyn. Eikä varmaan koskaan saadakaan, toi ukko on sen verran rauhallinen tapaus. Ei sen kanssa pysty riitelemään.......

 

Ei ikinä. Erimielisyyksistä keskustellaan, väitellään ja tingataan, mutta ei ole koskaan tarvinnut korottaa ääntä, paiskoa tavaroita, uhkailla tai mennä henkilökohtaisuuksiin.

Kummallakin juurtunut hyvin selkärankaan että tilanteet selviää paljon nopeammin, paremmin ja varmemmin kun puhutaan läpi. Jos meinaa sapettaa liikaa niin otetaan tauko, syödään, juodaan tms. verensokerit kohdilleen ja aloitetaan alusta.

 

Me ei olla koskaan riidelty. Onhan ollut keskusteluja ja mökötystä, kiukuttelua, kaikkea pientä, mutta ikinä ei mitään niin isoa, että oltais kunnon riita saatu pystyyn. Eikä varmaan koskaan saadakaan, toi ukko on sen verran rauhallinen tapaus. Ei sen kanssa pysty riitelemään.......

Kuten meilläkin. Mä murisen ja pärisen, muttei huutoa tule kun en seinien kanssa kehtaa tapella.

 

Eipä juuri riidellä.

 

Riidellään välillä usein, välillä harvemmin. Nykyään mies on muuttunut äkkipikaisemmaksi, ennen oli viilipytty. Se oikeastaan ärsyttää mua, ennen oli niin ihanaa kun se sai mut rauhoitettua. Nyt huudetaan molemmin puolin ja ollaan aika törkeitä välillä. Yritän riidellä järkevästi, mutta se on hankalaa jos toinen osapuoli ei tee sitä. Pelkään riitoja nykyään, mies on niin raivoissaan silloin. : /

 

Ei koskaan.

 

Joo aika samanlaiset tuntemukset kuin sinullakin ap. Meillä kaksi temperamenttihullua kilahtelee milloin mistäkin, riittääköhän kerran viikossa.. Jotain vinkkejä olisi hyvä saada toisilta, joilla kiehuu helposti, että miten saatte rauhoitettua tilanteen ettei lasten tarvitsis kuunnella.

Meillä myös kaksi lasta, ja huolestuttaa riitojen vaikutus heihin. Väkivaltaa meillä ei ole koskaan, mutta aika vauhdikasta sanasotaa kylläkin.

 

Aika harvoin riidellään, eikä silloinkaan haukuta tai nälvitä toista.
Joskus saatan tiuskia miehelle tai ääni kohoaa korkeaksi tiedostamatta, jos jokin ärsyttää.
Nopeasti ne kuitenkin selvitetään, pyydetään anteeksi ja unohdetaan.

 

Eipä koskaan, mitä nyt joskus lähinnä minä tiuskin, mutta huudettu ei olla koskaan toisillemme.