Kuinka usein lapsi hoitoon???

\

Itselläni on 1,5 vuotias tyttö, joka on ollut hoidossa n.5-10 kertaa koko elämänsä aikana. Mielestäni aika vähän, mutta kun hoitajia ei lähipiirissä ole, ei ole ollut muutakaan vaihtoehtoa.

Nyt alkaa parisuhde vähitellen olemaan siinä jamassa, että taaperolle pitäisi säännöllisesti saada hoitaja järjestettyä jostakin, jotta saisimme mieheni kanssa kahdenkeskistä aikaa edes silloin tällöin.

Kuinka usein te muut olette hankkineet lapsellenne hoitajan?!

Entä mistä olette hankkineet hoitajan, mikäli isovanhemmat eivät pysty hoitamaan lasta eikä ystävillä ole aikaa/ kiinnostusta lapsenhoitoon?

Ehkä pitäisi vaan alkaa suoraan "pommittamaan" kaikkia tuttuja. Kukaan ei nimittäin toistaiseksi ole tarjonnut meille hoitoapua. Lapsettomat ovat kaikki niin kiireisiä ja lapsellisilla on täys työ omien muksujensa kanssa.

Kertokaahan, millainen tilanne teillä muilla on!!!

Esikoisemme ollessa 1,5 v oli ollut kerran mummolassa yötä. Hoidossa hän oli kun olimme töissä. Muita iltahoitoja omien menojen vuoksi ei ollut.

Kuopus on 3 v, ja on kerran ollut yöhoidossa mummolassa. Alle 2-vuotiaana hän ei ollut ollut vielä kertaakaan muualla kuin omien vanhempiensa kanssa.

Eli mun mielestä olette todella paljon menossa, jos lapsi ollut ulkopuolisella jo 5-10 kertaa teidän huvittelun vuoksi, ei siis työssäkäynnin vuoksi. Mutta kai se on yksilöllistä, miten paljon tarvitsee parisuhdeaikaa. Täytyy myöntää, että ei tuo omakaan parisuhde kukoista, kun ei ole hoitajia lapsille. (sukulaiset kaukana)

 

\

\

\

Vanhempien parisuhde on lapsen koti. Tyhmää puhetta sellainen, ettei sitä saisi hoitaa.

Totta puhut. Olen vain itse miettinyt, miksi nykyään on tullut sellainen käsitys, että parisuhteen hoitaminen tarkoittaa nimenomaan lapsesta erossa olemista? Kysyn tämän täysin ilman tuomitsevaa sävyä. Meidän lapsemme ei ole juurikaan ollut hoidossa (no, pari kertaa pari tuntia), ja monet kaveriperheet ihmettelevät tätä ratkaisua, koska "pitäisihän sitä parisuhdettakin hoitaa" \|O . Kertokaa mulle, mistä tää ajattelumalli johtuu...? Tuntuu, että monet pitävät outona, kun on vaan kivaa olla koko perhe kimpassa päivästä toiseen... Kahdenkeskistä aikaa meillä on iltaisin, kun kaveri nukkuu.

No meillä ei niin hirveesti kahdenkeskistä aikaa oo illalla. Tyttö 1,5v nukkuu yönsä usein huonosti tai siis heräilee monasti ja pienempänä oli paha koliikki. Aamuisin herää jo kuuden seitsemän aikaa. Kun tyttö saadaan nukkumaan yleensä kahdeksan puoli kymmenen välillä niin me ollaan niin rättipoikkiväsyneitä että ei siinä hirveesti hoideta parisuhdetta. Maataan hiljaa sohvalla lamaantuneina ja syödään iltapalaa ja sitten nukkumaan ja taju kankaalle. Hyvä kun pienen iltapusun jaksaa antaa Meillä tyttö imee meistä mehut tosi tehokkaasti, kyllä perheen kesken on ihana touhuta, mutta ei siinä samalla voi sitä parisuhdetta hoitaa ainakaan meillä. Kun on miehen kanssa kahdestaan niin voi 100 prosenttisesti vaan keskittyä siihen ja harrastaa vaikka vaan pitkiä (ja keskeytymättömiä!) keskusteluja niin ja harrastaa sitä itteensä :ashamed: Mulle on ainakin helpompi olla mieheni läheisyydessä kun saa keskittyä vain ja ainoastaan siihen.
Selvittikö tämä asian?

Niin ja tässä taas näkyy kun aikuiset keskustelevat, tosi mielenkiintoisia kommentteja joillain Kun se juttu on vaan niin että kun perhettä perustaa niin ei siinä olla vaan pelkästään äiti ja isä vaan mies ja (avo-)vaimo ja totakin puolta täytyy ylläpitää!

No jos yksi lapsi vie mehut kahdesta vanhemmasta niin kannattaisi varmaan miettiä sitä kasvatusta vähän...mihin totuttaa lapsensa, jatkuvaan virikkeisiin ja touhuamiseen ja jatkuvaan huomioon vai normaaliin elämään jossa myös vanhemmat voivat lapsen läsnäollessa tehdä joskus muutakin kuin olla lapsen kanssa ja lapsi voi ihan itse keksiä itselleen tekemistä tai auttaa vanhempia kodinhoidossa ja kotitöissä.
Näitä koko ajan keskipisteenä olleita lapsia on tuolla kouluissa aika paljon ja se on melkoisen mahdotonta enää siinä vaiheessa saada lapsi käyttäytymään niin, että on muitakin ihmisiä ja aina ei voi omaa näkemystä sanoa joka asiaan, vaan on oltava hiljaa ja kuunneltava opettajaa ja muitakin. Mutta sitten onkin aika mennä neuvolaan kun lapsi on ylivilkas ja saada sieltä adhd- diagnoosi tai muuta... (on varmasti todellisiakin tapauksia, mutta kun puolet lapsista alkaa olla ylivilkkaita nykyään niin kasvatuksessa mättää jokin. JOs ei jaksa olla oman lapsen kanssa niin voisi ihan pienestä saakka totuttaa lapsen siihen että aina ei hänen ehdoilla mennä vaikka hän on kotona)

 

Juu olen samaa mieltä että kasvatus on metsässä, meillä poika saa mehut pihalle isästään aika nopeasti jos saa olla kahden kotona. Valitettavasti miehessä ei ole "munaa" vaan poika vie isäänsä niinkuin tahtoo. Ja mies muuten juoksee aika lujaa siihen saakka kun tulen kotiin.

 

olen kotona kohta 2-v pojan kanssa ja mies tekee pitkää päivää. Voisin ihan hyvin jättää pojan vaikka 2 krt. viikossa yökylään. Kaipaan omaa aikaa ja miehen kanssa yhteistä aikaa. Uskon, että poika saa ihan tarpeeksi olla kotona muutenkin.

Ja tuossa yläpuolella on keskustelua siitä, että kasvatus on pielessä jos vanhemmat väsyy yhdestä lapsesta. Me väsymme lapsen hoidosta. Olen kuullut jonkinverran jopa kehuja meidän pojan hyvästä kasvatuksesta. En huuda joka asiasta ja tietyt rajat on ja poikaa opastetaan esim. odottamaan vuoroaan ja muiden huomioimiseen. Mielestäni tällainen paneutuva kasvatus vaan on aika raskasta ja aikaa vievää ja toisaalta myös vanhempien luonteetkin ovat erillaisia; joku äiti srtessaa (ja sen seurauksena väsyy) enemmän kuin toinen.

 

Lapset ON erilaisia. Jotkut lapset ON vaikeampia, kuin toiset. Ja mitä väliä sillä loppujen lopuksi on? Eikö helppoa lasta saa muka viedä hoitoon?

Minä ainakin haluan päästä joskus vaikka vaan ihan kahdestaan mieheni kanssa kävelylle Helsinkiin tai elokuviin tai syömään. Ilman, että pitää koko ajan miettiä sitä, että jaksavatko lapset tulla meidän mukana vai ei.

Sitä paitsi mulla on vanhat vanhemmat ja musta on kivaa, että mun lapsilla ois muodostunut niihin joku suhde, ennenkuin ne kuolee. Mulla ei tälläsiä isovanhempia ollut koskaan, että oisin kokenut, että musta pidettäisiin. Jos isovanhemmat asuu kaukana, niin kyllä lapsella voi olla sen tilalla joku kiva hoitopaikka/hoitaja, johon hänellä muodostuu ihmissuhde.

Mitä vikaa siinä on, että lapsella on ympärillään paljon turvallisia ihmisiä?

 

\

\

No meillä ei niin hirveesti kahdenkeskistä aikaa oo illalla. Tyttö 1,5v nukkuu yönsä usein huonosti tai siis heräilee monasti ja pienempänä oli paha koliikki. Aamuisin herää jo kuuden seitsemän aikaa. Kun tyttö saadaan nukkumaan yleensä kahdeksan puoli kymmenen välillä niin me ollaan niin rättipoikkiväsyneitä että ei siinä hirveesti hoideta parisuhdetta. Maataan hiljaa sohvalla lamaantuneina ja syödään iltapalaa ja sitten nukkumaan ja taju kankaalle. Hyvä kun pienen iltapusun jaksaa antaa Meillä tyttö imee meistä mehut tosi tehokkaasti, kyllä perheen kesken on ihana touhuta, mutta ei siinä samalla voi sitä parisuhdetta hoitaa ainakaan meillä. Kun on miehen kanssa kahdestaan niin voi 100 prosenttisesti vaan keskittyä siihen ja harrastaa vaikka vaan pitkiä (ja keskeytymättömiä!) keskusteluja niin ja harrastaa sitä itteensä :ashamed: Mulle on ainakin helpompi olla mieheni läheisyydessä kun saa keskittyä vain ja ainoastaan siihen.
Selvittikö tämä asian?

Niin ja tässä taas näkyy kun aikuiset keskustelevat, tosi mielenkiintoisia kommentteja joillain Kun se juttu on vaan niin että kun perhettä perustaa niin ei siinä olla vaan pelkästään äiti ja isä vaan mies ja (avo-)vaimo ja totakin puolta täytyy ylläpitää!

No jos yksi lapsi vie mehut kahdesta vanhemmasta niin kannattaisi varmaan miettiä sitä kasvatusta vähän...mihin totuttaa lapsensa, jatkuvaan virikkeisiin ja touhuamiseen ja jatkuvaan huomioon vai normaaliin elämään jossa myös vanhemmat voivat lapsen läsnäollessa tehdä joskus muutakin kuin olla lapsen kanssa ja lapsi voi ihan itse keksiä itselleen tekemistä tai auttaa vanhempia kodinhoidossa ja kotitöissä.
Näitä koko ajan keskipisteenä olleita lapsia on tuolla kouluissa aika paljon ja se on melkoisen mahdotonta enää siinä vaiheessa saada lapsi käyttäytymään niin, että on muitakin ihmisiä ja aina ei voi omaa näkemystä sanoa joka asiaan, vaan on oltava hiljaa ja kuunneltava opettajaa ja muitakin. Mutta sitten onkin aika mennä neuvolaan kun lapsi on ylivilkas ja saada sieltä adhd- diagnoosi tai muuta... (on varmasti todellisiakin tapauksia, mutta kun puolet lapsista alkaa olla ylivilkkaita nykyään niin kasvatuksessa mättää jokin. JOs ei jaksa olla oman lapsen kanssa niin voisi ihan pienestä saakka totuttaa lapsen siihen että aina ei hänen ehdoilla mennä vaikka hän on kotona)

No voi elämän kevät... Melkeen pitäis jättää vastaamatta, sen verran tyhmää tekstiä..

Siis meidän lapsi on 1 vee 4 kk ja ei tosiaankaan osaa auttaa kotitöissä jos ei laatikoiden ja kaappien purkua lasketa!! Ja ei meillä mitään sen ihmeempiä virikkeitä ole, luetaan kirjoja, rakennellaan dubloilla ja ollaan vaan! Ja meillä on tarkoitus kasvattaa lapsi joka tykkää tehdä kotihommia perheen kesken ja tottuu siihen että kaikkea ei tässä maailmassa voi saada. Nih. Niin ja lapset on erilaisia, sekin pitäisi ottaa huomioon. Jotkut vaan vaatii enemmän huomiota kuin toiset. Ja kyllä mun mielestä noin pienille ei voi antaa liikaa huomiota, vai pitäiskö yksivuotiaalle sanoa että kuule odotas nyt tunti olohuoneessa kun äiti ja isä hoitaa vähän parisuhdetta??

Musta on ihanaa tyyliin kerran kuussa päästä vaan miehen kanssa kahestaan johonkin ja keskittyä vain ja ainoastaan meidän parisuhteeseen!

 

Aliarvioitkohan sinä lastasi, meidän 1,5 v poika vie kyllä kauhat laatikkoon ja lusikat omaansa. Pitää siitä että saa ojennella astianpesukoneesta astiat äidille. Ensimmäisellä kertaa vain piti näyttää mihin laitetaan.

 

\

Aliarvioitkohan sinä lastasi, meidän 1,5 v poika vie kyllä kauhat laatikkoon ja lusikat omaansa. Pitää siitä että saa ojennella astianpesukoneesta astiat äidille. Ensimmäisellä kertaa vain piti näyttää mihin laitetaan.

No just,kyllähän kaikkien lapset vie kiltisti tavarat paikalleen,kun kerran teidänkin Urpo-Antero niin tekee.Lapsen aliarvioimisesta ei todellakaan ole kysymys,vaan joskus ehkä enemmänkin siitä #&%?$!* paljon kehutusta lapsentahtisesta toiminnasta.Miksi 1,5 v:n pitäisi osallistua tiskikoneen tyhjennykseen?Ai,kun se haluaa?Ja kun teidän Urpo-Antero haluaa kovasti auttaa,niin naapurin Kaija-Liisakin on haluttava,vai?

Toisten lapset vaativat enemmän huomiota kuin toisten.Se on fakta.Tällaisissa alle 2-3 vuotiaiden tapauksissa kysymys ei voi olla vielä huonosta kasvatuksesta,jos lapsi haluaa huomiota.Toisten lapsia kiinnostaa perhosten keräily ja vaahteralehtien kuivatus,omaani tod.näk ja toivottavasti ei.Jos näin kuitenkin käy,yllätyn kovasti,mutta toivotan onnea.

Perhesuhde on totaalisen eri asia kuin parisuhde!!!Meidän perheessä lapsi tulee aina ensin.Se ei kuitenkaan tarkoita,että lapsi on aina kaikessa mukana ja kaikki "kuuluu" lapselle.Säännöllisen epäsäännöllisesti lapsi on isovanhemmillaan hoidossa,tilanteen mukaan siis.Joskus parisuhde kaipaa enemmän kahdenkeskistä aikaa,joskus ei.Meillä eletään ainakin tilanteen mukaan.Jos lapsi sairastuu,menot perutaan.Jos lapsi kiukuttelee,kun ei saa tahtoaan läpi,tuskin jätetään omia menoja menemättä.Erittäin harva jättää lapsensa täysin läpimädälle ihmiselle hoitoon,että pääsee ulos.Näitäkin on,mutta usein on myös muita ongelmia,jotka eivät liity tähän nyt mitenkään.

Jos jollakulla ei ole luotettavia hoitajia,miksi minun perheeni pitää siitä kärsiä.Hoitajan ei aina todellakaan tarvitse olla sukulainen,vaan halukkaita hyviä ystäviäkin on monilla.Onko se sitten niin,ettei näillä ole ystäviäkään,jotka eivät ikinä mitään muuta tarvitse kuin lapsen kanssa yhdessäoloa.Jos näin,ei tule yllätyksenä.Minä kyllä kaipaan muutakin seuraa kuin mieheni ja lapseni.Ja usein pääsemme koko perhe helpoimmalla,kun menemme yhtä aikaa,joko yhdessä tai erikseen.Sitten ollaan koko perhe taas monta monituista viikkoa kaikki yhdessä.Monilla ei taida luottoa löytyä muihin kuin omaan itseensä tai mieheensä.

Pitäisköhän nipottajien löysätä pipoa ja katsoa ympärilleen?Ja teille,jotka taivastelette,että kuinka joku ei selviydy edes yhden kanssa,niin .Jos oikein ilkeä haluaisin olla,sanoisin pumpumpumpum,poks,johan poksahti.

 

Onko sulla se aika?

 

Miten ihmeessä se auttaa kenenkään parisuhdetta, että Urpo-Antero tyhjentää astianpesukonetta? En ihan honannu...

Meinaatteko vai #&%?$!* olohuoneessa sillävälin, vai mitä se muka auttaa?

 

\

Miten ihmeessä se auttaa kenenkään parisuhdetta, että Urpo-Antero tyhjentää astianpesukonetta? En ihan honannu...

Meinaatteko vai #&%?$!* olohuoneessa sillävälin, vai mitä se muka auttaa?

Siis kysymys oli siitä, että 1,4v ei todellakaan ole liian pieni auttamaan kotitöissä, vaan lapset ovat innokkaimmillaan juuri taaperoina auttamassa.

Ja jos yksi lapsi vie mehut totaalisesti, niin silloin jokin on kasvatuksessa pielessä.

 

\

\

Aliarvioitkohan sinä lastasi, meidän 1,5 v poika vie kyllä kauhat laatikkoon ja lusikat omaansa. Pitää siitä että saa ojennella astianpesukoneesta astiat äidille. Ensimmäisellä kertaa vain piti näyttää mihin laitetaan.

No just,kyllähän kaikkien lapset vie kiltisti tavarat paikalleen,kun kerran teidänkin Urpo-Antero niin tekee.Lapsen aliarvioimisesta ei todellakaan ole kysymys,vaan joskus ehkä enemmänkin siitä #&%?$!* paljon kehutusta lapsentahtisesta toiminnasta.Miksi 1,5 v:n pitäisi osallistua tiskikoneen tyhjennykseen?Ai,kun se haluaa?Ja kun teidän Urpo-Antero haluaa kovasti auttaa,niin naapurin Kaija-Liisakin on haluttava,vai?

Toisten lapset vaativat enemmän huomiota kuin toisten.Se on fakta.Tällaisissa alle 2-3 vuotiaiden tapauksissa kysymys ei voi olla vielä huonosta kasvatuksesta,jos lapsi haluaa huomiota.Toisten lapsia kiinnostaa perhosten keräily ja vaahteralehtien kuivatus,omaani tod.näk ja toivottavasti ei.Jos näin kuitenkin käy,yllätyn kovasti,mutta toivotan onnea.

Perhesuhde on totaalisen eri asia kuin parisuhde!!!Meidän perheessä lapsi tulee aina ensin.Se ei kuitenkaan tarkoita,että lapsi on aina kaikessa mukana ja kaikki "kuuluu" lapselle.Säännöllisen epäsäännöllisesti lapsi on isovanhemmillaan hoidossa,tilanteen mukaan siis.Joskus parisuhde kaipaa enemmän kahdenkeskistä aikaa,joskus ei.Meillä eletään ainakin tilanteen mukaan.Jos lapsi sairastuu,menot perutaan.Jos lapsi kiukuttelee,kun ei saa tahtoaan läpi,tuskin jätetään omia menoja menemättä.Erittäin harva jättää lapsensa täysin läpimädälle ihmiselle hoitoon,että pääsee ulos.Näitäkin on,mutta usein on myös muita ongelmia,jotka eivät liity tähän nyt mitenkään.

Jos jollakulla ei ole luotettavia hoitajia,miksi minun perheeni pitää siitä kärsiä.Hoitajan ei aina todellakaan tarvitse olla sukulainen,vaan halukkaita hyviä ystäviäkin on monilla.Onko se sitten niin,ettei näillä ole ystäviäkään,jotka eivät ikinä mitään muuta tarvitse kuin lapsen kanssa yhdessäoloa.Jos näin,ei tule yllätyksenä.Minä kyllä kaipaan muutakin seuraa kuin mieheni ja lapseni.Ja usein pääsemme koko perhe helpoimmalla,kun menemme yhtä aikaa,joko yhdessä tai erikseen.Sitten ollaan koko perhe taas monta monituista viikkoa kaikki yhdessä.Monilla ei taida luottoa löytyä muihin kuin omaan itseensä tai mieheensä.

Pitäisköhän nipottajien löysätä pipoa ja katsoa ympärilleen?Ja teille,jotka taivastelette,että kuinka joku ei selviydy edes yhden kanssa,niin .Jos oikein ilkeä haluaisin olla,sanoisin pumpumpumpum,poks,johan poksahti.

Tästä kirjoituksesta kyllä paistaa läpi sellainen tämä nykyajan muodikas kasvatustyyli, että ihaillaan ja halutaan että lapsesta kasvaa terroristi joka huutaa ja kiljuu koko ajan vain omia tarpeita ja haluja. Ja sellaista yritetään kasvattaa tässä perheessä..

Mitä vikaa perhostenkeräilyssä? Eikö ole trendikästä olla nykyään hiljainen ja kiltti ja muut huomion ottava ja tehdä jotain hiljaista eikä huutaa ja olla menossa koko ajan ja räyhätä ja riehua? Onko mielestäsi hienoa, että lapsi huutaa koko ajan huomiota ja näkee vain itsensä, (kuten sinä)?

Kyllähän noita lapsia kouluissa riittää nykyään. Pihlaveetit huutavat jokaisen asian ääneen joka mieleen juolahtaa, ja jos opettaja käskee olla hiljaa, niin vanhemmat syyttävät opettajaa kun ei huomaa heidän lapsensa erinomaisuutta ja lahjakkuutta, ja "yksilöllisyyttä" ja tarpeita ja vielä mahdollista adhd-diagnoosia, jota pitää alkaa tässä vaiheessa tutkimaan jotta saadaan avustaja kouluun. JOtain on vialla kun puolella lapsista on joku diagnoosi, ja se on kyllä se kasvatus, että ei vaadita lapselta muuta kuin oman napaan tuijotusta ja omien tarpeiden tuijotusta ja toisista viis. Kyllähän yhden tai kahden tai jopa kolmen tällaisen lapsen kanssa pärjää kotona, varsinkin jos joka viikonloppu heidät kuljettaa mummolaan, mutta koulussa kun heitä on puolet normaaliluokasta, niin jokainen ymmärtää, että ei ole helppoa ei, kun lapset on totutettu sille, että muiden mielipiteet eivtä ole mitään, eikä opettajaa tai ketään tarvitse totella...
Sanoit että "toisten lapset vaativat enemmän huomiota kuin toisten". Mitä tarkoitat? TArkoitatko, että äänekkäät ja omia haluja huutavat tarvitsevat enemmän huomiota kuin kiltit ja muutkin huomoioon ottavat? Mielestäni asia ei ole näin, vaan ennemminkin toisinpäin. Juuri tuolla kasvatuksella kasvatat lapsestasi omia tarpeita kiljuvan itskkään olennen. Ja sitten huudat yksilöllisyydestä... Hohhoija.

 

Tai mitä jos kasvatuksessa ei ole mikään pielessä, vaan on vaikka masennusta ja eletään avioliiton kannalta vaikeita aikoja???

Tai mitä jos vaan jotkut naiset HALUAA olla kahdestaan välillä miehensä kanssa???

Mitä jos mehut ei oo ollenkaan loppu? Eikö saa enää käydä elokuvissa tai ulkona syömässä, kun kerran lapset on hankittu?

Pitäisikö steriloida kaikki jotka haluavat tulevaisuudessakin näin tehdä?

Haistakaa ihmiset #&%?$!*! \|O

 

\

\

Miten ihmeessä se auttaa kenenkään parisuhdetta, että Urpo-Antero tyhjentää astianpesukonetta? En ihan honannu...

Meinaatteko vai #&%?$!* olohuoneessa sillävälin, vai mitä se muka auttaa?

Siis kysymys oli siitä, että 1,4v ei todellakaan ole liian pieni auttamaan kotitöissä, vaan lapset ovat innokkaimmillaan juuri taaperoina auttamassa.

Ja jos yksi lapsi vie mehut totaalisesti, niin silloin jokin on kasvatuksessa pielessä.

Kyllä meillä ainakin auttaa parisuhteeseen se että tytön kanssa teen hommia, eli auttaa astioiden viennissä paikoilleen ja tykkää laittaa pyykkiä kuivumaan, tyttö puristaa pyykit ja minä laitan narulle. Ellen minä noita töitä tekisi tytön 1,6v kanssa ne olisi sitten edessä kun oma aika alkaa ja se pariaika myös.

Kyllä se Urpo-Anteron astioiden tyhjääminen myös varmaan auttaa teillä parisuhdetta. Ja tohon toiseen kysymykseen olohuoneen puolelle: Ei toki, olen tytön kanssa tekemässä niitä töitä, ei hän saa yksin mennä esim. astianpesukoneelle.

 

Eli siis parisuhdetta auttaa se, että nainen ja lapsi tekee kotityöt???


Hyvä, että teillä on näin. Meillä lapset viedään hoitoon välillä.

Meillä käydään elokuvissa ja ulkona syömässä. Meillä käydään kävelyllä joskus kahdestaankin.

Tekee meilläkin lapset kotitöitä, mutta ei se liity mitenkään minun ja mieheni suhteeseen. Montakos kertaa se aloittaja olikaan vienyt lastaan hoitoon? jotain 2 kertaa!!! Ja porukka huutaa...

Herätkää nyt pahvit.

 

Joo ihme kyllä meillä tosiaan jää enemmän aikaa omiin olemisiin ja lepäilyihin mihin nyt millonkin kun kotityöt on jo hoidettu siinä vaiheessa kun lapsi käy nukkumaan. Lapsi pystyy kyllä olemaan mukana kotitöiden teossa. Välillä on sellasia hommia että tekis ne ennemmin yksin kuin tytön kanssa, mutta kyllä nekin onnistuu tarvittaessa. Vastaan tuli mansikoiden keruu: ei kiinnostanut kauan ja puut edessä ettei näe kunnolla leikkipaikalle, niin piti jatkuvasti hypätä katsomassa missä neiti on.

 

Ja missä sun mies on? Sulla taitaakin olla parisuhde lapsesi kanssa?

 

\

Ja missä sun mies on? Sulla taitaakin olla parisuhde lapsesi kanssa?

En minä nyt sentäs perverssi ole, mutta valitettavasti miehellä on reissutyö, eli hän on esim. tällähetkellä Indonesiassa.

 

Niinno, jos mies on kerran aina poissa, niin mitä sinä silloin tiedät niiden ihmisten tilanteesta, tai parisuhteesta, jotka näkevät toisiaan joka päivä?

Miksei lasta saa koskaan hoitoon pistää? Siksikö, kun sinun miehesi on Indonesiassa?

 

\

Meillä neiti 1,6v on ollut pari kertaa kummilassa päiväkylässä. Ollaan käyty miehen kanssa esim. ostoksilla kaikessa rauhassa. Yökylässä ei ole vielä ollut yksin. Meillä neiti on toki hoidossa ettei silläkään tule laitettua enää muuten hoitoon, kylässä kyllä usein käydään koko perheen voimin. Ja kyllä se ikä siihen menohaluihin varmaan jonkin verran vaikuttaa, tuli mentyä elokuviin ja ravintolaan mielinmäärin alle 30v ettei ole suurta haikua tullut. Talvella meinattiin mennä elokuviin mutta neiti tuli kipeeksi jo pelkästä puhumisesta, joten se jäi. (iski flunssa ja mahatauti kun oli sovittu hoito neitille ja nekin oli muutaman viikon välein, mutta totesimme ettei ole meille tarkoitettu huvittelumuoto )

Tossa sulle vastaus ap kysymykseen, vastasin tossa ihmettelyyn että lapsen mukaanotto kotitöihin tuo lisää parisuhdeaikaa. Ja kyllä mun mies on välillä ihan kotonakin, joskus liiankin kanssa, että kyllä meillä ihan normaali suhde on. Ehkä ollaan enemmänkin yhdessä kuin moni pari kun ei tarvi noita ravintoloita yms. kiertää.

 

meillä neiti 1v5kk ei ole ollut kertaakaan hoidossa, ei päivällä eikä yöllä. Tämä johtuu siitä että isovanhemmat kaukana ja alkavat olemaan jo niin vanhoja etteivät jaksa. Ja toiseksi en raaski antaa, meidän pikku iltatähteä :'( itku varmaan itselle tulisi ja tekemisen puute jos pikkuinen poissa.
Olisi kyll kiva joskus mennä elokuviin ja syömään, mutt odottelen ett neiti hieman kasvaa, niin eiköhän sitten pääse joskus menee =)
muutama vuosi vielä niin esikoinen on jo niin vanha ett voi hetken hoitaa pikkuista (esikoinen nyt 15v) tienaa sitten esikoinenkin hieman rahaa kun hoitaa pikku-siskoaan :flower:

 

Viikonlopun iltalehteä tässä plärään ja juttu Jukka ja Sirpa kuoppamäen 45 v.kestäneen avioliiton salaisuus:

"-ottakaa aikaa olla kahden,ilman lapsia,
-parisuhde ja perhesuhde erotettava toisistaan,
-älkää kutsuko keskenänne toisianne isäksi ja äidiksi,
-riidellessä ei saa uhata erolla"

Mielestäni hyviä neuvoja,vaikka yhdessäoloa takana vasta 5 v.joista 2 v.naimisissa.
Meillä tyttö 1 v.1 kk n.kerran kuussa 1-2 yötä mummillansa,me käydään syömässä,leffassa,mökilläkin on ihan luksusta kun saa saunoa ja valvoa ja jutella ihan kahdestaan.Ja joskus on kiva vain nukkua ja olla vain,mä ainakin kaipaan ja tarvitsen kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa..vaikka meillä maailman ihanin likka onkin :heart: Miksi emme mummille soisi iloa olla lapsenlapsensa kanssa,jos siihen mahdollisuus.....Ikävähän tyttöä kuitenkin tulee joka kerta,ainakin vähän <br><br>

 

Haluaisin vielä puuttua tuohon huono kasvatus asiaan sen verran, että oman kokemukseni mukaan juuri ne lapset ovat muiden päälle huutajia ja riehujia, joiden vanhemmilla ei riitä kiinnostusta paneutua kasvatusasioihin.
Olen myös vieraillut perheessä, jossa alle 2-v pojasta ei ollut mitään vaivaa vanhemmilleen, miksikö? Siksi, että vanhemmat kahvittelivat tunti tolkulla kaikessa rauhassa vieraiden kanssa ja jos lapsesta tuli jotain haittaa, niin karjuivat ilkeästi pikkuiselle pojalleen.
Kylläpä siinä on hyvää kasvatusta, osaa poika ottaa muut huomioon.

 

Semmoiset lapset, joista ei ole koskaan vaivaa, ovat tosi omituisia.

Meidän vanhempi lapsi on sellainen (poika 7 v.) Muutenkin hän on erittäin herkkä. Piilottaa tunteitaan ja pelkää asioita. Luulen, että se johtuu siitä, että olin hänet saadessani niin ongelmainen ihminen, etten olisi tavallista lasta jaksanut lainkaan. Semmoinen lapsi tarvitsee tuplasti rohkaisua. Nyt yritetään sitten korjailla asioita jälkeenpäin. Esimerkiksi siten, että hoidetaan parisuhdetta välillä, jotta lapsilla olisi turvallinen olo, kun vanhemmat tulevat toimeen keskenään.

Meidän tyttö onkin sitten paljon vaativampi tapaus. Voin sanoa takuuvarmasti, ettei sellaista superihmistä olekkaan, jota se ei saisi uuvutetuksi. Mutta se ei ole syy viedä sitä hoitoon, vaan se, että on kivaa olla välillä kahdestaan parhaan ystäväni, mieheni kanssa.

 

\

\

\

Aliarvioitkohan sinä lastasi, meidän 1,5 v poika vie kyllä kauhat laatikkoon ja lusikat omaansa. Pitää siitä että saa ojennella astianpesukoneesta astiat äidille. Ensimmäisellä kertaa vain piti näyttää mihin laitetaan.

No just,kyllähän kaikkien lapset vie kiltisti tavarat paikalleen,kun kerran teidänkin Urpo-Antero niin tekee.Lapsen aliarvioimisesta ei todellakaan ole kysymys,vaan joskus ehkä enemmänkin siitä #&%?$!* paljon kehutusta lapsentahtisesta toiminnasta.Miksi 1,5 v:n pitäisi osallistua tiskikoneen tyhjennykseen?Ai,kun se haluaa?Ja kun teidän Urpo-Antero haluaa kovasti auttaa,niin naapurin Kaija-Liisakin on haluttava,vai?

Toisten lapset vaativat enemmän huomiota kuin toisten.Se on fakta.Tällaisissa alle 2-3 vuotiaiden tapauksissa kysymys ei voi olla vielä huonosta kasvatuksesta,jos lapsi haluaa huomiota.Toisten lapsia kiinnostaa perhosten keräily ja vaahteralehtien kuivatus,omaani tod.näk ja toivottavasti ei.Jos näin kuitenkin käy,yllätyn kovasti,mutta toivotan onnea.

Perhesuhde on totaalisen eri asia kuin parisuhde!!!Meidän perheessä lapsi tulee aina ensin.Se ei kuitenkaan tarkoita,että lapsi on aina kaikessa mukana ja kaikki "kuuluu" lapselle.Säännöllisen epäsäännöllisesti lapsi on isovanhemmillaan hoidossa,tilanteen mukaan siis.Joskus parisuhde kaipaa enemmän kahdenkeskistä aikaa,joskus ei.Meillä eletään ainakin tilanteen mukaan.Jos lapsi sairastuu,menot perutaan.Jos lapsi kiukuttelee,kun ei saa tahtoaan läpi,tuskin jätetään omia menoja menemättä.Erittäin harva jättää lapsensa täysin läpimädälle ihmiselle hoitoon,että pääsee ulos.Näitäkin on,mutta usein on myös muita ongelmia,jotka eivät liity tähän nyt mitenkään.

Jos jollakulla ei ole luotettavia hoitajia,miksi minun perheeni pitää siitä kärsiä.Hoitajan ei aina todellakaan tarvitse olla sukulainen,vaan halukkaita hyviä ystäviäkin on monilla.Onko se sitten niin,ettei näillä ole ystäviäkään,jotka eivät ikinä mitään muuta tarvitse kuin lapsen kanssa yhdessäoloa.Jos näin,ei tule yllätyksenä.Minä kyllä kaipaan muutakin seuraa kuin mieheni ja lapseni.Ja usein pääsemme koko perhe helpoimmalla,kun menemme yhtä aikaa,joko yhdessä tai erikseen.Sitten ollaan koko perhe taas monta monituista viikkoa kaikki yhdessä.Monilla ei taida luottoa löytyä muihin kuin omaan itseensä tai mieheensä.

Pitäisköhän nipottajien löysätä pipoa ja katsoa ympärilleen?Ja teille,jotka taivastelette,että kuinka joku ei selviydy edes yhden kanssa,niin .Jos oikein ilkeä haluaisin olla,sanoisin pumpumpumpum,poks,johan poksahti.

Tästä kirjoituksesta kyllä paistaa läpi sellainen tämä nykyajan muodikas kasvatustyyli, että ihaillaan ja halutaan että lapsesta kasvaa terroristi joka huutaa ja kiljuu koko ajan vain omia tarpeita ja haluja. Ja sellaista yritetään kasvattaa tässä perheessä..

Mitä vikaa perhostenkeräilyssä? Eikö ole trendikästä olla nykyään hiljainen ja kiltti ja muut huomion ottava ja tehdä jotain hiljaista eikä huutaa ja olla menossa koko ajan ja räyhätä ja riehua? Onko mielestäsi hienoa, että lapsi huutaa koko ajan huomiota ja näkee vain itsensä, (kuten sinä)?

Kyllähän noita lapsia kouluissa riittää nykyään. Pihlaveetit huutavat jokaisen asian ääneen joka mieleen juolahtaa, ja jos opettaja käskee olla hiljaa, niin vanhemmat syyttävät opettajaa kun ei huomaa heidän lapsensa erinomaisuutta ja lahjakkuutta, ja "yksilöllisyyttä" ja tarpeita ja vielä mahdollista adhd-diagnoosia, jota pitää alkaa tässä vaiheessa tutkimaan jotta saadaan avustaja kouluun. JOtain on vialla kun puolella lapsista on joku diagnoosi, ja se on kyllä se kasvatus, että ei vaadita lapselta muuta kuin oman napaan tuijotusta ja omien tarpeiden tuijotusta ja toisista viis. Kyllähän yhden tai kahden tai jopa kolmen tällaisen lapsen kanssa pärjää kotona, varsinkin jos joka viikonloppu heidät kuljettaa mummolaan, mutta koulussa kun heitä on puolet normaaliluokasta, niin jokainen ymmärtää, että ei ole helppoa ei, kun lapset on totutettu sille, että muiden mielipiteet eivtä ole mitään, eikä opettajaa tai ketään tarvitse totella...
Sanoit että "toisten lapset vaativat enemmän huomiota kuin toisten". Mitä tarkoitat? TArkoitatko, että äänekkäät ja omia haluja huutavat tarvitsevat enemmän huomiota kuin kiltit ja muutkin huomoioon ottavat? Mielestäni asia ei ole näin, vaan ennemminkin toisinpäin. Juuri tuolla kasvatuksella kasvatat lapsestasi omia tarpeita kiljuvan itskkään olennen. Ja sitten huudat yksilöllisyydestä... Hohhoija.

No,sä et kyllä todellakaan tajunnut lainaamasi tekstin sisältöä!Missä siinä sanotaan,että lapsi saa riehua ja huutaa ja terrorisoida?Siinähän viitattiin siihen,mitä aikaisemmin oli kirjoitettu,että jotkut on niin surkeita,kun ei pärjää yhden lapsen kanssa.

Ei siinä mitään,hyvin sä vedät.Et vaan ymmärrä luettua.