Kuinka usein äitisi pitää sinuun yhteyttä?

Äiti ei soita kun sillon jos on jotain oikeen tärkeetä asiaa. Mutta minun sitten pitää soitella edes pari kertaa viikossa, paras kai olisi joka päivä soitella vaikkei mitään asiaa olisi |O

Minulle riittäis vähempikin, turha sitä on koittaa väkisin jotain jaaritella, mutta jos ei sinne päin soita, niin hernepelto multineen on harvinaisen pian henkitorvessa..
Olen jopa hyvin usein miehelle mustasukkainen, kun ei hänen tarvi soitella kun sillontällön

 

Äiti haluais olla varmasti päivittäin yhteksissä... jos vaan mulla kone auki ja skype päällä nii varmasti jotai aina kirjottaa (siks välillä ei skype oo päällä tai en oo tavoitettavissa).... Mulle riittäs harvemin yhteyden pito. Ja aina pitäs mennä käymää.... Äiti ei vaan ymmärrä ettää mulla on jo oma elämä. Välimatkaa meillä on enemmän ja iha tarkoituksella oon muuttannu tarpeeks kauaks.

 

Joka päivä soitetaan ja viikottain nähdään. Ihana äiti?

 

Joo, aika harvoin, kerran 2-3kk:ssa äiti soittaa mulle ja kyllä sillä silloin jotain asiaa on. Mä soittelen ihan yhtä "usein"....ei siis olla kovin läheisiä..
Toivon, että omien lasteni kanssa ois aikuisena(kin) läheisemmät välit!

 

Minä soitan äidille päin, äiti tosi harvoin minulle. Testasin tätä itse asiassa piruuttani syksyllä ja olikohan niin, että kolmen kuukauden jälkeen mä luovutin. Mun äiti taitaa olla vaan niin pirun pihi, ettei raaski soittaa. Sitten, kun mä soitan lörpöttelee kyllä helposti vaikka pari tuntia.

 

Kerran tai pari kertaa viikossa soitellaan. Se soittaa kummalla on asiaa. Joskus saattaa olla parinkin viikon tauko soittelussa, mutta harvemmin.

 

Kun asuin viela Euroopassa, niin soitin kerran tai kaksi kuussa. Nyt asun kaukana ja soittaminen maksaisi tyyliin 80 eurosenttia minuutti. Eli en soita. Skypea kaytan, mutta aitin mielesta se on niin vaivalloinen ja katkeileva ja "han ei tykkaa". Joten eipa sitten kommunikoida.

Yhteydenottoaloite tulee aina minulta. Kerran, viela Euroopassa asuessani, kokeilin, kuinka kauan menee, etta kuulen aitista jotain, jos en ota yhteytta. Kolmen kuukauden taydellisen hiljaisuuden jalkeen tuli tekstiviesti. Ja mina sitten soitin.

 

Taidan olla huono äiti, vaikka lapsistani välitänkin Inhoan puhelimessa höpöttämistä ja soitan/viestitän vain asiaa. Tarpeeksi nähdään, jolloin voi höpötellä. Kaikilla oma elämä, ei anna jaksa pitää yhteyttä. Hyvin menee kaikilla ja jos ongelmia/asiaa soitetaan. Lapsia hoidan aina tarvittaessa.

 

Kumpi yleensä kysyy kuulumisia omasta aloitteestaan soittamalla tai muutoin, sinä vai äitisi? Vaiko vuorotellen?

Jos et itse soittaisi tms, mitä arvelet kuinka kauan menisi ennen kuin äitisi ottaisi sinuun päin yhteyttä?

kröhöm joo äiti ottaa enempi yhteyttä mää sit ku asiaa. Nooh mää en aina ymmärrä puhuu tosi paljon kaikkea mut välit nyt yleensä ihan hyvät. ellei tuntia höpötä verhoista

 

Kyllä äiti päivittäin soittaa, mutta ei mitään syvällisiä keskustella. Lähinnä, että ollaanko terveenä ja menikö lapsilla hoitopäivä hyvin. Itse soitan lähinnä, jos on asiaa. Isän kanssa olen harvemmin yhteydessä, ehkä 2-3 kuukauden välein jompi kumpi soittaa...

Mies soittelee äitinsä kanssa usein. Joskus voi mennä päiviä, ettei soita, mutta sitten kun soittaa, niin puhelut kestää pitkään ja juttelevat kaikkia syvällisiä juttuja...

 

Noin kerran viikossa äitin kanssa soitellaan, nyt kun on ollut taas sairaalassa niin ollaan soiteltu päivittäin. "Normaaliin rytmiin" palataan taas, kun tuntuu varmalta, että äiti pärjää. Se soittaa, kumpi ensin ehtii. Mistään sen syvällisemmästä ei jutella, kuulumisia vaihdellaan. Mies ei soittele äitinsä kanssa kuin joskus, kun on asiaa. Yleensä ne "asiapuhelutkin" suuntautuu isälleen, mä sovin anopin kanssa lastenhoitoavut ja kyläilyt.

 

Me ollaan yhteyksissä lähestulkoon joka viikko ja asutaankin lähellä, n. 1,5km välimatkaa. Kumpi vaan voi soittaa, oli asiaa tai ei. Kun olin kotiäitinä, meillä oli tapana lasten kanssa joka viikko viettää yksi kokonainen päivä mummolassa. Nyt kun olen työelämässä, nähdään vähän harvemmin ja lyhyempiä aikoja kerrallaan. Kuitenkin joka toinen viikko ainakin.

 

En soita koskaan äitille, minulla ei ole enää edes hänen numeroa. Asun kuitenkin aika lähellä ja kun käyn moikkaamassa isää niin näen äitin samalla vaikka en haluaisi. Äitini on narsisti, hän ei tunne surua, vaikka 4 lasta on poistanut hänet elämästään, hän on itseään täynnä...

 

En ole nähnyt äitiäni vuosiin, saati jutellut puhelimessa hänen kanssaan.

 

No nyt en ole pitänyt pitkään aikaan, eikä hänkään muhun. Mies pitää useamman kerran viikossa yhteyttä äitiinsä, vaikka asutaan puolen kilometrin päässä toisistamme. Anoppi veti sen luokan herneet nenuun, kun miehellä jäi vastaamatta yhteen tekstiviestiin, että mies ei uskalla olla soittamatta.