Riippuu paljon lasten iästä, että mitä niille voi opettaa käytöstavoista. Ei se aina ole pelkästä huonotapaisuudesta kiinni. Minulla on itselläni kaksi pientä lasta, joten jos juoksen toisen perässä, niin en ehdi välttämättä toisen perässä juosta ja vahinkoja siis voi tapahtua. Lapset ovat pienellä ikäerolla syntyneet, joten isompikin on vielä aikas pieni ja pienempi tosiaan vielä sen ikäinen ettei ole mitään järkeä päässä.
No, useimmat kyläpaikat ovat onneksi lapsiystävällisiä ja jos olemme menossa sellaiseen paikkaan kylään, jossa ei ole lapsia, niin varoitan aina puhelimessa ennen menoamme, että nostava särkyviä ylemmäs.
Ja sitten siihen rikkomiseen. Riipuu kenen luona olemme ja minkälainen/arvoinen rikottu tavara on. Jos jotain rikkuu esim. mummolassa, niin eipä kävisi mieleenkään korvata, lastenlasten aiheuttamat vahingot kun kuuluvat asiaan ja kun mummolassa vähän väliä kuljetaan, niin oletan, että älyävät itsekin nostaa arvotavaransa ylös. Jos taas olemme esim. tuttavaperheen luona ja rikottu tavara on arvokas, niin tottakai se korvataan ellei erikseen nimenomaan kielletä. Jos taas rikottu esine on joku tusina-tiimari-hömpötys, niin ensisijaisesti yritämme korjata sen ja sitten vasta kysymme, että haluavatko uuden tilalle.
Rehellisyys kunniaan tässäkin asiassa ja asiaan kuuluvat anteeksipyynnöt kehiin sekä aikuisilta, että lapsilta. Onneksi ei ole meidän termiiteiltä paljon kuitenkaan hajonnut, alkaisi muuten käydä äiteen kukkaron päälle ennen pitkää...