Kuinka todennäköistä on että kiusaajat seuraa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "VÄSYNYT"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kun koen ajan sopivaks. =)

Ensiks on tärkeintä saada elämä vaan rullaamaan taas normaalisti ja sit ruveta käymään siel terapias ja hoitaa ne traumat pois, kun elämä on taas normaalii, niin se ei estä sit traumojakaan paranemasta. Näin uskon ite.
 
Ongelma voi olla se, että et saa elämää rullaamaan normaalisti ilman terapiaa. Terapia on asia, jonka ei pidä antaa odottaa sopivaa hetkeä vaan sinne mennään silloin kun apua tarvitaan. Ja jos sinä kulutat päiväsi miettien miten jo nyt tiedät etukäteen että koko elämä menee pilalle, et saa miestä etkä lapsia ja joudut mielisairaalaan, tarvitset apua nyt.
 
Sun ajatuksissas tää asia on ihan väärinpäin. Et sä pysty elämään normaalia elämää noiden traumojen kanssa. Ei ensin hankita normaalia elämää ja sitten hoideta traumoja pois vaan traumat hoidetaan ensin, jotta on mahdollista hankkia normaali elämä.
 
[QUOTE="VÄSYNYT";27848437]Kun koen ajan sopivaks. =)

Ensiks on tärkeintä saada elämä vaan rullaamaan taas normaalisti ja sit ruveta käymään siel terapias ja hoitaa ne traumat pois, kun elämä on taas normaalii, niin se ei estä sit traumojakaan paranemasta. Näin uskon ite.[/QUOTE]

Minä taas uskon, että avusta olisi apua juuri nyt. Sen avulla saat puolestaan elämäsi rullamaan vähitellen normaalisti. Vai mitä tarkoitat tuolla normaalilla rullaamisella? Mitä elämässäsi pitäisi olla toisin, että kokisit olevasi valmis hakemaan apua?

Pelkään, että tuossa odottamisessa on se vaara, että asiasi menevät vain enemmän solmuun, kun et osaa niitä yksin aukaista. Olet vaikuttanut hyvin ahdistuneelta näissä viesteissäsi. Rohkaisen sinua hakemaan apua. Eniten rohkeutta vaatii juuri se ensimmäinen askel. Uskalla.
 
Jos voisi taikoa, niin sanoisin että unohda paskat ihmiset ja tapahtumat menneisyydessä, äläkä piittaa enää niistä kusipäistä ja niiden tekemisistä. Mutta valitettavasti se ei käy aivan niin. Sun kannattaa hakea apua, joka voisi olla esim. sitä että saisit purkaa tuntojasi psykoterapeutille. Itseänikin kiusattiin ala-asteelta asti lähes yläasteen loppuun, mutta aikuisena en ole enää joutunut kokemaan kiusaamista. Nykyään olen niin vahvakin että turha kenenkään edes yrittää kiusaamista. Voimia sinulle. Ihan varmasti pärjäät elämässä kunhan pystyt jättämään menneisyyden traumat taaksesi.
 
Ennen olin ihan terve !

Nyt mun pää tuntuu oudolta ja reagoi oudosti asioihin ja keho tuntuu oudolta kun ahdistaa, tunne jota ei ikinä kokenu ennen tätä, samoin masennus, sitäkää en kokenu ennen

Ja muut ihmiset aiheutti mulle nää? ...............
 
[QUOTE="VÄSYNYT";27851653]Ennen olin ihan terve !

Nyt mun pää tuntuu oudolta ja reagoi oudosti asioihin ja keho tuntuu oudolta kun ahdistaa, tunne jota ei ikinä kokenu ennen tätä, samoin masennus, sitäkää en kokenu ennen

Ja muut ihmiset aiheutti mulle nää? ...............[/QUOTE]

Mutta sinä itse pahennat oloasi, kun et päästä/pääse irti noista ajatuksista. Ja siihen se keskusteluapu ja mahdollisesti lääkehoito pakkoajatuksia poistamaan olisi nyt todella tärkeää. Pakottaahan en sinua voi, mutta kokeile edes, et menetä mitään.
 
En tiedä että auttaako tämä ajatus yhtään, mutta kyllä jos jotakuta kiusataan, niin sitä myös kartellaan. Ei kukaan kiusaaja halua muuttaa kiusatun lähelle tarkoituksellisesti, joskin omista syistä kyllä.
Kannattaisikohan sun (terapia-avun lisäksi) muuttaa vaikka toiselle paikkakunnalle? Siis tiedän että tuo voi olla sun tilanteessa vaikeaa, mutta kyllä se paikkakunnan vaihdos katkaisee juorurinkiä. Saisit kokeilla elää vapaammin, aloittaa puhtaalta pöydältä.
Toivottavasti saat kokemusta kivoistakin ihmisistä, koska niitä on maailma pullollaan ja saisit kokemuksen, että sulla on oikeus elää kuten muillakin. Sun pitää alkaa nähdä itsesi arvokkaana ja tulla näkyväksi. :)
 
Viimeksi muokattu:
Mulla vähän sama tunne, etten pysty katsomaan ala ja yläasteen luokkalaisiani päin edes. Tulee mieleen heti ne ajat kun kerrottiin juoruja ja haukuttiin selän takana. Pahasti ei siis kiusattu, mutta paskat muistot jääneet. Pelottaa oikeasti jos joku tulee samaan työpaikkaan tai lähelle asumaan. En ole nykyään mitenkään ahdistunut tai ujo normaalisti tai muuta, mutta jos nään niiltä ajoilta jonkun tutun menen heti lukkoon ja saan paniikkikohtauksen, josta on päästävä heti pois.
 
asuu aika mun lähellä...

Et siinä joitain syitä miks muutama mun kiusaajista vois muuttaa lähemmäksi myös mua, tuon niiden kaverin takia.

Ja sit tietty oon käsitelly nekin asiat et työn perässä saattaa joku muuttaa ja joku sit ihan sen takii et tykkäis asuu siel.

Eli mun lähel tulis aina varmaan elää joku 1-5 sellasta ihmistä.

Miten opin elää kyseisen asian kanssa?
 
[QUOTE="VÄSYNYT";27852760]asuu aika mun lähellä...

Et siinä joitain syitä miks muutama mun kiusaajista vois muuttaa lähemmäksi myös mua, tuon niiden kaverin takia.

Ja sit tietty oon käsitelly nekin asiat et työn perässä saattaa joku muuttaa ja joku sit ihan sen takii et tykkäis asuu siel.

Eli mun lähel tulis aina varmaan elää joku 1-5 sellasta ihmistä.

Miten opin elää kyseisen asian kanssa?[/QUOTE]

Unohda, anna anteeksi.
 
jo sillä et muutan muualle.

SIKS, etten haluis enää törmätä näihin ihmisiin ikinä!

Inhottaa vaan et ne tietää nyt missä oon, vaikka piti hissunkissun lähtee..
 
[QUOTE="VÄSYNYT";27853230]jo sillä et muutan muualle.

SIKS, etten haluis enää törmätä näihin ihmisiin ikinä!

Inhottaa vaan et ne tietää nyt missä oon, vaikka piti hissunkissun lähtee..[/QUOTE]

Mikset halua törmätä? Oletko pelle?
 
et jos sua on kiusattu raakamaisesti, niin sitten ne niiden naamat muistuttais aina siitä.

Eikö mulla oo oikeutta koskaan unohtaa ja päästä eteenpäin?

Tiedän omat rajani ja eteenpäin pääsemisessä vaikuttaa todellakin se mulla ettei mun tarvii enää nähdä näitä ilkeilijöitä ja pelätä et se alkais uudestaan ja loputki mun nuoruudesta on menny pilalle...

Ymmärrätkö?? Oletko pelle?
 
[QUOTE="VÄSYNYT";27853587]et jos sua on kiusattu raakamaisesti, niin sitten ne niiden naamat muistuttais aina siitä.

Eikö mulla oo oikeutta koskaan unohtaa ja päästä eteenpäin?

Tiedän omat rajani ja eteenpäin pääsemisessä vaikuttaa todellakin se mulla ettei mun tarvii enää nähdä näitä ilkeilijöitä ja pelätä et se alkais uudestaan ja loputki mun nuoruudesta on menny pilalle...

Ymmärrätkö?? Oletko pelle?[/QUOTE]

Valitettavasti sä et voi koskaan olla varma ettet tule törmäämään heihin. Ulkomaille muuttaminen olisi varmaan varmin vaihtoehto, mutta olen mä törmännyt entiseen luokkakaveriin Saksassakin. Niinpä sun kannattaisi hankkiutua terapiaan ja hoitaa itsesi sellaiseen kuntoon, että kiusaajien näkeminen ei suistaisi koko elämääsi raiteiltaan.
 
Rakastan suomea, koska:

- Ihmiset
- Kulttuuri
- Hyvä terveydenhoito
- Suht turvallinen maa

Eli se on periaatteessa kuin lottovoitto jos sä synnyt suomeen.

Se et asiat menis niin pitkälle et pitäs niiden paskapäiden takia lähtee suomestakin.

Niin Ei, Ei, Ei.....

Toi et käy terapias, auttaa varmasti. Mut mä oon silti varma, et ne jäljet tulee jollakin tapaa pysyy mussa, eikä kiusaajien näkeminen tulis edes 40-vuotiaana, herättämään mussa kovinkaan mukavia tunteita.....

Mut ainakin jos mä huomaisin, et he ei enää kiusaa mua.. nii helpottais kummasti :) mut eihän sitä silti haluis elää aina niiden ihmisten kanssa... Ymmärrettävää?
 
Tiiän et tähän pystyy vaan auttaa aika. :)

Mut toivokaa kaikki mulle parasta, joohan.. :) ?

Ja kun tuonne väliin mahtu vähän muutama idiootimpikin kommentti niin, haluun vaan sanoo et jos ootte ollu kiusaajia, niin kahtokaapa mitä tuhoo ootte saanu sillä aikaseks...
 

Yhteistyössä