R
ristiriitainen nainen
Vieras
Meillä on pitkään ollut niin, että olen kokenut jääväni ns. toiseksi miehen omien juttujen jälkeen. Yleensäkin minä olen se, kummalla on suurempi läheisyyden ja hellyyden tarve. Oikeastaan koskaan ei meillä ole ollut yhteistä aikaa tai hellyyttä siinä määrin kuin itse olisin kaivannut. pitkään tämän kuitenkin hyväksyin, sillä tiedän, että minulla on keskivertoa suurempi tuo hellyyden ja läheisyyden kaipuu.
Jossain vaiheessa asia kuitenkin alkoi hiertämään pahemman kerran, ja miehen kanssa puhuttiin asiasta. Ja aavistuksen tässä on minun kannalta katsottuna tapahtunut parannusta, pääsääntöisesti meillä on kerran viikossa ilta, jolloin sammutamme tietokoneen ja tv:n, ja olemme vain kahdestaan.
NYt kuitenkin olen huomannut, että vaikka kaipaan miehen seuraa ja läheisyyttä, en osaa nauttia siitä. Toivoisin sen tulevan miehen omasta halusta, en siksi, että minä vaadin sitä, kukapa nyt haluaisi olla velvollisuus puolisolleen, jos seuranpidosta puhutaan?
Pari kertaa tässä kävi niin, että kaipasin todella kovasti hellyyttä ja suoranaista paapomista, kun olin herkillä eräiden asioiden takia. Mies jaksoi 10-20min olla lähellä, ja sen piti riittää.
Nyt olen huomannut, että vaikka rakastan miestä, en kestä enää olla hänen lähellään. En haluaisi nukkua samassa sängyssä, en halua seksiä hänen kanssaan, vaikka samaan aikaan tekeekin mieli. Haluaisin työntää hänet muualle, ettei tarvitsisi katsella häntä.
Mutta silti samaan aikaan toivon, että hän tulisi ja osoittaisi täyden huomion minua kohtaan, näyttäisi, että haluaa olla kanssani, ja lähelläni.
Jossain vaiheessa asia kuitenkin alkoi hiertämään pahemman kerran, ja miehen kanssa puhuttiin asiasta. Ja aavistuksen tässä on minun kannalta katsottuna tapahtunut parannusta, pääsääntöisesti meillä on kerran viikossa ilta, jolloin sammutamme tietokoneen ja tv:n, ja olemme vain kahdestaan.
NYt kuitenkin olen huomannut, että vaikka kaipaan miehen seuraa ja läheisyyttä, en osaa nauttia siitä. Toivoisin sen tulevan miehen omasta halusta, en siksi, että minä vaadin sitä, kukapa nyt haluaisi olla velvollisuus puolisolleen, jos seuranpidosta puhutaan?
Pari kertaa tässä kävi niin, että kaipasin todella kovasti hellyyttä ja suoranaista paapomista, kun olin herkillä eräiden asioiden takia. Mies jaksoi 10-20min olla lähellä, ja sen piti riittää.
Nyt olen huomannut, että vaikka rakastan miestä, en kestä enää olla hänen lähellään. En haluaisi nukkua samassa sängyssä, en halua seksiä hänen kanssaan, vaikka samaan aikaan tekeekin mieli. Haluaisin työntää hänet muualle, ettei tarvitsisi katsella häntä.
Mutta silti samaan aikaan toivon, että hän tulisi ja osoittaisi täyden huomion minua kohtaan, näyttäisi, että haluaa olla kanssani, ja lähelläni.
