Kuinka tärkeä kumppanin ulkonäkö naisille on?

Olisin siis kiinnostunut tietämään, kuinka tärkeä miehen ulkonäkö on!? Itse olen lopultakin monen yksinäisen vuoden jälkeen löytänyt mukavan, kunnollisen, fiksun... miehen, mutta ulkonäkö ei suoraan sanottuna hirveästi miellytä!

Olemme pari kuukautta tapailleet, ja olisi jo aika päättää, että jatkaako tapailua vaiko lopettaa, ennen kuin vakavammaksi muuttuu. En vaan osaa päättää, mitä tehdä... Olen niin kypsynyt tähän yksin oloon ja biologinen kello tikittää...!

Kertokaa siis mielipiteitä; onko suhteella minkäänlaista tulevaisuutta, kun näin alussa jo mietityttää näin kovasti? Vai pitäisikö minun vaan heittää turhamaisuus nurkkaan, ja olla onnellinen, kun hyvän ja kunnollisen miehen olen lopultakin onnistunut löytämään. Edellinen mies oli ulkoisesti unelmamieheni, mutta muuten täys p...

 

Tuota tuota... tulee kyllä ensimmäisenä mieleen, että jos tällaista mietit, ei kaikki ehkä ole niin kuin pitäisi. Et kai nyt ole aloittamassa suhdetta lähinnä vain siksi, että olet kypsynyt yksin oloon ja biologinen kello tikittää...? Ei kovin hyvältä kuulosta...

Mitä tulee ulkonäköön, niin kyllä omakohtaisesti olen sitä mieltä, että kyllä toisen ulkonäön tai olemuksen pitäisi itseä miellyttää. Ei tarvitse olla mikään komistus, mutta jotain sellaista ulkonäössä saisi olla, että se "nappaa". Tämä on kuitenkin vain minun henk.koht. mielipide, joku toinen voi olla ihan toista mieltä. Niin, ja se, mikä miehen ulkonäössä kiehtoo, sehän on tietysti hyvin henkilökohtainen juttu.

Eikös parasta olisi, että antaisit ajan kulua, katselisit vielä vähän aikaa, miltä alkaa tuntua. Ei kai muutama lisäkuukausi biologista kelloa vielä räjäytä? :kieh: Onnea mtakaan! :flower:

 

Kun tapasin mieheni silloin joskus vuonna 1 ja 2 ei meidän jutun pitänyt kestää kauaa. Muistan ajatelleeni ettei tää nyt oo yhtään mun tyyppiä. Tunnustan jopa miettineeni, että ulkokuori suorastaan pois työntää eikä jututkaan oikeen miellyttäneet.
Juttu kuitenkin syystä ja toisesta venyi ja venyi. Tutustuin tarkemmin tähän ujoon ihmiseen ja huomasinkin mielipiteiden ja arvojen miellyttävän minua. Moni juttu silti "ärsytti" pitkään ja ystävätkin vihjailivat, että ootko nyt ihan varma. En ole koskaan ollut mikään ulkonäön perässä juoksia, mutta jotkut jutut minäkin ajattelin tulevan mieheni täyttävän esim.tummat hiukset, pitkä jne..
Nämä kriteerit tuntuvat tällä hetkellä melko lapsellisilta. Juuri pari päivää sitten mietin, että onko mieheni niistä alkuajoista muuttunut komeammaksi vai olenko vain löytänyt miehestä uusia piirteitä. Oliko hänellä todellakin silloinkin yhtä komea ja vahva niska, yhtä leveät hartiat jne..Epäilen, että nämä asiat olen löytänyt ajan myötä enkä silloin moisia huomannut. Enää en edes katsele tummia pitkiä miehiä, ehkä makukin on muuttunut.
Mieheni vain jotenkin miellyttää minua ja saa mahan pohjassa hyrräämään kun illalla katselen häntä vaikka saunan jälkeen sohvalla tai pihalla nurmikkoa leikkaamassa. Silloin alkuaikoina ei taatusti olisi pelkästään ulkonäön perusteella samaa aikaansaanut vaikka olisi päällään seissyt.

 

Minä en aluksi kiinnittänyt mieheeni mitään huomiota. Tunsimme melkein pari vuotta ennenkuin lempi leiskahti. Ja nyt hän on mielestäni maailman söpöin ja seksikkäin. Näinkin voi käydä.

 

Onhan se ulkonäkökin tärkeä juttu mutta jos luonne ja käytös on muuten mukavaa kannattaa jatkaa tutustumista. Miesihanne on itsekullakin mitä on ja harvoin ne oikeat ihmiset sitä mittaa kuitenkaan saavuttaa. En ole kovin montaa Harrison Fordia tai Brad Pittiä tuolla Suomen tuulessa ja tuiskussa nähnyt kävelevän.

 

Kyllähän se mieltä lämmittää kun mies on hyvännäköinen. Ajattelin edellisessä suhteessani että en vissiin sitten niin kamalan hyvännäköistä miestä itselleni löytänyt mutta olin hyvin rakastunut niin eihän tuo haitannut loppujen lopuksi yhtään, vasta se haittasi kun mies meni toisen naisen kanssa sänkyyn että silloin tuli stoppi siihen suhteeseen. No uuden sitten hyvinkin pian löysin ja kyllä oli ja on ulkonäköä, niin suloinen mies että muutkin naiset huomaa. Mutta ulkonäkö hyvä tai ei niin olisin joka tapauksessa hänen kanssaan naimisiin mennyt, kyllä todella loksahti kaikki kohdalleen kun hänet tapasin.

 

Kannattaa antaa suhteelle aikaa. Se on nimittäin niin että kun oppii toista rakastamaan niin rakastaa myös ulkonäköä vakkei se mistertasoa olisikaan tai edes "omaa tyyppiä" (mtä ihmettä sekin voi olla?) minä olen rakastunut ihmiseen tapaamatta häntä vielä kertaakaan, häneen ihmisenä, tulevana kumppanina. ulkonäöllä ei sitten tavattaessa ollut enää merkitystä koska tunsin hänet sisältä. ja sitä paitsi omasta mielestäni minulla on komea ja seksikäs mies! jos valitsee kumppaninsa ulkonäön perusteella saa valmistua elämään yksin, näin minulle kävi yli 10 vuotta jatkuvia pettymyksiä ja kusipäitä kunnes uskalsin nettideittailla ja nyt elän elämäni miehen kanssa!

 

mun mielestä kun ihmisen löytää oli se mies tai nainen,niin itse tiedät onko se hyvä vai ei..eihän mikään ole sanottu että jos nyt seurustellaan että sen pitäisi olla ikuista..vai??