kuinka saatte ajan riittämään?

Moi!
Kuinka saatte ajan riittämään ja kotityöt tehtyä? Olen kotona, mies töissä ja lapset (2v8kk ja 10 kk) kotihoidossa. Tuntuu että vaikka kuinka organisoi, niin tuntuu että tunnit eivät riitä "edes" kotitöiden hoitoon. Kuinka muut, ehdittekö viikon aikana hoitaa kaupassakäynnit, pyykit, lakanoiden vaihdot, ruoanlaitot, lasten hoidon, kerhoonviennit, ulkoilut jne. Onko teillä "tarkat" päivärytmit eli mitä milloinkin teette ja esim.ruokalistat? Kiinnostaisi myös minkälainen työnjako teillä on miehen kanssa? Meillä ongelmana myös se, että taapero mustasukkainen vauvasta eli ei voi oikeastaan jättää hetkeksikään kaksistaan. Lisäksi kuopus niin virkeä tapaus, että nukkuu vähän. Ja äidinkin pitäisi ehtiä edes joskus nukkua päikkärit kun yöt ovat levottomia. Olisihan se kiva joskus ehtiä valokuviakin laittaa, puhumattakaan jostain omasta harrastuksesta. Joka tapauksessa, töihin en haluaisi vielä palata. Pitäisi vaan osata nauttia ajasta kotona eikä stressata kaikista tekemättömistä hommista...

 

"Kauhulla" lueskelin viestisi.....on näet toinen vasta tulossa ja nyt jo pelottaa miten kaikesta selviää.Mies kun ei aina jaksa olla kovin avulias siivoushommissa, lapsen kanssa kyllä on mielellään.
Olis kiva kuulla miten stressiltä välttyy!! :attn:

 

Riittää sillä, ettei ressaa turhia. Taaperon mustasukkaisuus vauvaa kohtaan on ohi menevää. Laita valokuvat sitten, kun luottoa on enemmän. Mulle ainakin riittää hyvin, että perushommat on tehty. Koti suht siisti ja ruokaa pöydässä. Kaiken muun ehtii tehdä, kun aika on oikea. Pyykkipinokin odottaa välillä viikon, jos mies sattuu olemaan iltavuoro viikossa. Laitan ne kaappiin sitten, kun aamuvuoroviikko alkaa. Tärkeämpää minulle on lasten kanssa vietetty aika.
Eli ei turhaa stressiä ja jos mies ei osallistu, on hänenkin ymmärrettävä, jos sukat ei aina ole kaapissa oikosessa.

 

Kuten jo itsekin mainitsit, pitää oppia olemaan stressaamatta tekemättömistä hommista! Sitähän se on päivästä toiseen, että työtä tuntuu olevan enemmän kuin ehtii/jaksaa/viitsii tehdä. Jo pelkät perushommat, kuten pyykit, tiskit, ruuanlaitto, pesemiset, pukemiset... jne. vievätainakin meillä kaiken ajan. Jossain välissä pitäisi siivotakin ja ehkä lasten kanssa touhuta. Kyllä meillä meinaa jäädä esim. valokuvat laittamatta, kaapit järjestelemättä, piha hoitamatta (mitä nyt lasten kans saa tehtyä). Meillä mies on paljon pois, eikä hän muutenkaan osallistu juurikaan kotitöihin (enkä sitä kyl edellytäkkään, koska käy töissä).
Meillä on jatkuva kaaos ja ite oon kyl sitä mieltä että asian kanssa on vaan opittava elämään. Kyllä sitä kerkiää vielä jynssäämään paikkoja kun lapset ei oo enää pieniä... =)

 

Meillä on viisi lasta, nuorin on 4kk, joten kotona siis olen. Varsinaisia ruokalistoja ei meillä ole, mutta kyllä mietin etukäteen mitä viikolla syödään. Kaupassa yritetään käydä niin, ettei jatkuvasti tarvitse hypätä. Iso pakastin on loistava apu.

Siivouksesta olen osan ulkoistanut, eli täällä käy siivousfirma neljän viikon välein. Pyyhkivät pölyt, imuroivat ja pesevät lattian, matot vien itse ulos ja tavarat laitetaan porukalla ojennukseen. Kahteen naiseen siivojilta menee aikaa 1,5h/kerta, eli kustannus ei ole mikään suuren suuri. Itse siivoan siinä välillä kerran viikossa, imurointi+pölyt pois, ja silloin menee kyllä koko päivä siinä hommassa, neliöitä on yli 200.

Lakanoiden vaihtoon ja petivaatteiden tuuletukseen menee myös koko päivä. Lakanat vaihdellaan kahden viikon välein ja peitot+tyynyt pesen parin kuukauden välein, kuivuri on iso apu

Erikseen on mietittävä, koska mitäkin tekee, että homma toimii. Aikas lailla rutiineja on nuo siivouspäivät ja pyykkipäivät, ruokaa tietenkin tulee laitettua joka päivä.

Harrastamassa ehdin käydä kerran viikossa, mies myöskin. Päiväunista ei puhettakaan Mies osallistuu kotitöihin lähinnä viikonloppuisin, kuskaa pyykkiä kaappeihin tai laittaa ruuan. Pihatyöt tehdään yhdessä, lumityöt pääasiassa minä+lapset, kun kotona ollaan.

Lisäksi, kun yrittäjiä ollaan, niin aina on jotain työhommaakin kotona; Tarjouksien laskentaa, laskutusta, palkkojen maksua, yms. Pääosin menevät yötöiksi nämä hommat =)

Stressi meinaa välillä käydä täälläkin kimppuun, mutta olen kehittänyt sellaisen "viiden vuoden systeemin", eli jos aika meinaa loppua kesken ja jotain jää tekemättä (niinkuin useinkin käy), niin ajattelen vaan, että noinkohan tälläkään asialla on mitään merkitystä, muistanko edes mitä jäi tänään tekemättä, viiden vuoden päästä?

Toimii myös niinkin, että kukaan ei viiden vuoden päästä muista oliko meillä tällä viikolla pölyt pyyhkimättä, mutta yhdessä tehdyn syksyisen metsäretken eväiden kera muistavat =)

 

Itse teen näin: Lapset ovat niin vähän aikaa pieniä, että keskityn olennaiseen eli lapsiin. Kuten jo joku mainitsikin ne pälyt ei niinjää mieleen, mutta yhdessä puuhailu on mielessä vuosienkin päästä. Kannattaa elää tässä hetkessä ja ennekaikkea olla stressaamatta tekemättömistä töistä. Mummini sanoin: ei kotityöt tekemällä lopu =)

 

\

Meillä on viisi lasta, nuorin on 4kk, joten kotona siis olen. Varsinaisia ruokalistoja ei meillä ole, mutta kyllä mietin etukäteen mitä viikolla syödään. Kaupassa yritetään käydä niin, ettei jatkuvasti tarvitse hypätä. Iso pakastin on loistava apu.

Siivouksesta olen osan ulkoistanut, eli täällä käy siivousfirma neljän viikon välein. Pyyhkivät pölyt, imuroivat ja pesevät lattian, matot vien itse ulos ja tavarat laitetaan porukalla ojennukseen. Kahteen naiseen siivojilta menee aikaa 1,5h/kerta, eli kustannus ei ole mikään suuren suuri. Itse siivoan siinä välillä kerran viikossa, imurointi+pölyt pois, ja silloin menee kyllä koko päivä siinä hommassa, neliöitä on yli 200.

Lakanoiden vaihtoon ja petivaatteiden tuuletukseen menee myös koko päivä. Lakanat vaihdellaan kahden viikon välein ja peitot+tyynyt pesen parin kuukauden välein, kuivuri on iso apu

Erikseen on mietittävä, koska mitäkin tekee, että homma toimii. Aikas lailla rutiineja on nuo siivouspäivät ja pyykkipäivät, ruokaa tietenkin tulee laitettua joka päivä.

Harrastamassa ehdin käydä kerran viikossa, mies myöskin. Päiväunista ei puhettakaan Mies osallistuu kotitöihin lähinnä viikonloppuisin, kuskaa pyykkiä kaappeihin tai laittaa ruuan. Pihatyöt tehdään yhdessä, lumityöt pääasiassa minä+lapset, kun kotona ollaan.

Lisäksi, kun yrittäjiä ollaan, niin aina on jotain työhommaakin kotona; Tarjouksien laskentaa, laskutusta, palkkojen maksua, yms. Pääosin menevät yötöiksi nämä hommat =)

Stressi meinaa välillä käydä täälläkin kimppuun, mutta olen kehittänyt sellaisen "viiden vuoden systeemin", eli jos aika meinaa loppua kesken ja jotain jää tekemättä (niinkuin useinkin käy), niin ajattelen vaan, että noinkohan tälläkään asialla on mitään merkitystä, muistanko edes mitä jäi tänään tekemättä, viiden vuoden päästä?

Toimii myös niinkin, että kukaan ei viiden vuoden päästä muista oliko meillä tällä viikolla pölyt pyyhkimättä, mutta yhdessä tehdyn syksyisen metsäretken eväiden kera muistavat =)

Kuulostaa upealta! =) Aurinkoisia ja iloisia päiviä sulle ja sun perheelle! :wave: =)

 

kiitos kaikille vastauksista ja erityisesti tittamaarille hienosta oivalluksesta. Tuo viiden vuoden ajattelu varmaan helpottaa kummasti, kun rupeaa ahdistamaan kaikki "mitä pitäisi tehdä". :wave: Mukavaa, kaunista syksyn jatkoa meille kaikille reippaille äideille ja ihanille perheille! :hug:

 

\

Kuten jo itsekin mainitsit, pitää oppia olemaan stressaamatta tekemättömistä hommista! Sitähän se on päivästä toiseen, että työtä tuntuu olevan enemmän kuin ehtii/jaksaa/viitsii tehdä. Jo pelkät perushommat, kuten pyykit, tiskit, ruuanlaitto, pesemiset, pukemiset... jne. vievätainakin meillä kaiken ajan. Jossain välissä pitäisi siivotakin ja ehkä lasten kanssa touhuta. Kyllä meillä meinaa jäädä esim. valokuvat laittamatta, kaapit järjestelemättä, piha hoitamatta (mitä nyt lasten kans saa tehtyä). Meillä mies on paljon pois, eikä hän muutenkaan osallistu juurikaan kotitöihin (enkä sitä kyl edellytäkkään, koska käy töissä).
Meillä on jatkuva kaaos ja ite oon kyl sitä mieltä että asian kanssa on vaan opittava elämään. Kyllä sitä kerkiää vielä jynssäämään paikkoja kun lapset ei oo enää pieniä... =)


juu ihan kun mun suusta paitsi että välil tulee kkauheita stressi touhuiluja..sit se kostautuu.. tiuskittuu muksuille...ja meillä mies on vaa kauheesti viikolla ylitöissä. melkein joka päivä eli kaikki koti työt kaatuu mun niskaan..

:ashamed: ..ja meillä muksuja 6kpl..nuorin..6viikkoa..

 

\

\

Kuten jo itsekin mainitsit, pitää oppia olemaan stressaamatta tekemättömistä hommista! Sitähän se on päivästä toiseen, että työtä tuntuu olevan enemmän kuin ehtii/jaksaa/viitsii tehdä. Jo pelkät perushommat, kuten pyykit, tiskit, ruuanlaitto, pesemiset, pukemiset... jne. vievätainakin meillä kaiken ajan. Jossain välissä pitäisi siivotakin ja ehkä lasten kanssa touhuta. Kyllä meillä meinaa jäädä esim. valokuvat laittamatta, kaapit järjestelemättä, piha hoitamatta (mitä nyt lasten kans saa tehtyä). Meillä mies on paljon pois, eikä hän muutenkaan osallistu juurikaan kotitöihin (enkä sitä kyl edellytäkkään, koska käy töissä).
Meillä on jatkuva kaaos ja ite oon kyl sitä mieltä että asian kanssa on vaan opittava elämään. Kyllä sitä kerkiää vielä jynssäämään paikkoja kun lapset ei oo enää pieniä... =)


juu ihan kun mun suusta paitsi että välil tulee kkauheita stressi touhuiluja..sit se kostautuu.. tiuskittuu muksuille...ja meillä mies on vaa kauheesti viikolla ylitöissä. melkein joka päivä eli kaikki koti työt kaatuu mun niskaan..

:ashamed: ..ja meillä muksuja 6kpl..nuorin..6viikkoa..

:wave: Koitahan jaksella! Siulla on vielä niin pienikin hoidettavana. Miulla noitten neljänkin kans ihan täysi työ. Nyt tuo nuorin on vielä tosi "rasittavassa" iässä (1v4kk). Joka paikkaan kiipeää, työntää kaiken vessanpönttöön, laittaa kaiken suuhun (arvatenkin melko mahdoton koko ajan vahtia jokaista pikkulegoa ja muuta tilpehööriä mitä noilla isommilla muksuilla on levällään)... eli silmät pitäisi olla selässä.
Edelleenkin oon sitä mieltä, että ne pölypallerot ei oo vaarallisia, eikä oo niin väliä jos kaapit ei oo tip top... mie ainakin mieluummin silloin kun on vapaa hetki (pienin päiväunilla), notkun vaikka täällä tai ollä möllötän muuten tekemättä mitään järkevää... =)

 

Meillä on kolme lasta; 5v, 3v ja 2v. Olen nyt ollut työelämässä vuoden ja meillä on koti-isukki =) . Kyllä ne kotiäitipäivät oli yhtä karusellia (kun kolmas oli vauva), mutta mies on aina osallistunut kiitettävästi kotitöihin, esim. laittaa aina ruuat. Meillä siivotaan yhdessä kunnolla kerran viikossa ja hiukan imurointia tms. pari kertaa viikossa. Pidämme molemmat siististä kodista, mutta emme stressaa jos joskus on kaikki hujan hajan ja tahmajälkiä kodin pinnat täynnä. Siivoamisen jälkeen on kyllä hirmu tyytyväinen olo. Viikon pyykkäykset hoidellaan ihan lonkalta iltaisin, mutta silitys on sitten isompi urakka kerran viikossa (tavoite ainakin).

Mies touhuaa lasten kanssa päivät, vie kerhoihin, käy retkillä, tekee ruokaa ja ulkoilee. Uskomattoman paljon puuhaileekin! Kyllä se savu nousee korvista välillä (etenkin kun kaikki kolme vaativat yhtä aikaa eri asioita ja meteli on korvia vihlovaa), mutta tämä on toiminut kuitenkin jo vuoden. Miehellä on sitten iltaisin omat opintonsa (kotona etänä), joten tuolloin lapset ovat mun kimpussa. Vaikka olenkin päivätyössä ja hoidan lapset iltaisin, omaa aikaa jää pari tuntia illalla, jos painun pehkuihin ennen puolta yötä. Toki muakin väsyttää välillä ihan hirveesti.

Viikonloppuisin yritetään tehdä asioita koko perheen voimin. Joskus pääsen itse tuulettumaan kavereiden kanssa ja sitten taas annan miehellekin omia yksinäisiä hetkiään (viihtyy siis enemmän kotona kuin baareissa) eli lähden lasten kanssa vaikka leffaan, kyläilemään tai uimahalliin. Sekin jo helpottaa, kun lapset "jaetaan" ettei yhden vanhemman harteilla ole koko trio.

Välillä tuntuu, ettei aika riitä siihen parisuhteen vaalimiseen, mutta onneksi meillä on ihanat isovanhemmat, jotka ottavat koko trion hoiviinsa vaikka viikonlopuksi ja äiti+isi pääsevät esim. risteilylle tai hotelliin. Marraskuussa edessä kaupunkiloma Budapestiin ilman lapsia :heart: .

Totta, ettei aika riitä kaikkeen mitä haluaisi tehdä, mutta arki on arkea ja kun se toimii jokseenkin mutkattomasti, ei kenelläkään ole ollut valittamista. Ja siitä arjesta on välillä hyvä ottaa kunnon irtiotto.

Voimia! :flower:

 

Moi,

Tuntuu ettei aika riitä mihinkään! Meillä lapset 6v,5v ja 4kk.
Kahden lapsen kanssa vielä ehti,nyt tuntuu että on kädet
täynnä töitä!! Esikoisen haku eskarista,kerhot,ruoan laitto,kotihommat jne.Välillä en ehdi edes kunnolla syömään
Ihan hyvä juttu sinänsä.Silti kolmen kanssa on jotenkin kivempaa
kun yhden

 

Kyllä mulla riittää ihan hyvin.
Mä lähen aamulla töihin ja matkalla vien pienemmän hoitoon,isompi lähtee kouluun aikanaan, mies käy kaupassa.

Töistä tultua haen matkalla pojan hoidosta.
Lämmitän ruuan (jonka olen tehny viikonloppuna valmiiks pakkaseen...) laitan tulet uuniin,pyykit koneeseen jne...

Syötyä ja pöydän tyhjennettyä on aika imuroida yms.Pojat menee nukkumaan kahdeksalta ni sitte on aikaa ite katella telkkaa mikäli jaksaa...

Mies on usein myöhään töissä joten ei tee mitään muuta ku käy nukkumassa kotona.

Pojat tekee mm. tiskukoneen tyhjennyksen, roskien yms viennin,Isompi laittaa usein pyykkiä koneeseen jne...

 

ei se aika riittäkään.
olen töissä ja illat menee lasten (melkein kolme ja 1.5 ) kanssa.
yritän tehdä ruokaa, syöttää, lukea sadut ja sit kylpyyn ja nukkumaan. olenkin sitten itse rättipoikki ja valmis sänkyyn 9 mennessä.
meilla käy siivooja kolme kertaa viikossa mutta sitä ei uskois.
aamulla mies vie lapset tarhaan ja viettää hetken illalla kun tulee toistä n.19 tai 19.30.
olen uupunut ja viikonloput yritän saada kaikki rästiin jääneet kotityöt tehtyä. mies on myöhempään töissä ja osallistuu jonkun verran kotitöihin mutta todellakin vain astiat koneeseen tyyliin. kaikki muu jää minulle. siivooja saa aikaseksi pinta-siistiä siksi päiväksi mutta seuraavana päivänä onkin kaaos.
lisäks lapset herää miltei JOKA yö, viime yonäkin kumpikin ainakin 4 kertaa
me odotetaan toukovauvaa ja saa nahdäa miten sit käy????
mut kylläa töiden ja kotitöiden ja lastenhoidon kanssa selviäminen on mulle edelleen täysi mysteerio. :ashamed:
kiva kuitenkin oli lukea etta jotkut saavat sen toimimaan.

 

Ei se aika riitäkään. Sitten sitä vaan ollaan riittämättömiä.

 

Meillä on 8 vuotias ja 1v 3kk vanhat lapset. Tammikuussa la, joten alkaa olla jo aika raskas olo. Miehellä menee kaikki vapaa-aika autotallin tekoon, joten minulle jää kaikki kotityöt. Sukulaisia ei ole apuna tai ystäviä. Ihmeen hyvin sitä saa tehtyä. Välillä ei tee mitään ja tekee sitten kun jaksaa/ehtii. Enpä ole ottanut paineita. Jos yöllä ei nukuta niin seuraavana päivänä en paljoa saa aikaa. Puutarhaa ei ole ehtinyt kauheasti hoitaa kun kuopus niin vilkas, ettei hetkeksikään voi selkäänsä kääntää. Olen ajatellut tämän olevan vain lyhyt aika elämästä ja sille ei voi mitään ettei koti ole puti puhdas. Parempi näin kuin äiti joka koko ajan kiukkuinen.

 

Kun sain ensimmäiseni moni asia stressasi, suhde mieheen oli hiirenkorvilla, ammatti juuri hankittu (oli kiire töihin), kotihommien järkkäily uutta (ensimmäinen oikea suhde, sinkkuvuodet takana)...nyyhkytin kilpaa vauvan kanssa joka aina nukahti rinnalle (pelkäsi ettei saa tarpeeksi maitoa ja yritin imettää jatkuvasti)...äiti tuli kylään ja epäili synnytyksen jälkeistä masennusta kun tirahdin itkuun heti ovella, mutta tosiasiassa paruin tekemättömiä kotihommia! Elämä on jälkeenpäin mennyt duunia paiskoessa -täytyy antaa tunnustus itselleen MINÄ OLEN OLLUT AHKERA (välillä ainakin), kaksi pientä lasta, kolmivuorotyö, isännän reissut...kyllä se tosin näkyy siisteydessä ja sisustuksen puutteessa-muttei kaikkeen ole ollut rahaakaan. Parhaani olen yrittänyt. Pesukone on laulanut jatkuvasti ja imurikin silloin tällöin...Ei se ole äidin vika jos lapset kaatavat lelut siivouksen perästä lattialle ja mies heittää hikiset sukkansa sohvalle! Jos oikein on potuttanut olen lähtenyt lenkille tai lasten kanssa ulos, ettei ole tarvinnut mökkiä tuijottaa. Enää en pelkää mutsin vierailujakaan (tietää missä on imuri, jos sotku häiritsee...) kolmatta vaavia toivotaan, siivotaan kun jaksetaan. Siistiä on aina tullut kun on siivoamaan ryhdytty...muuten jos on kotona pieni rytmitys ei ole pahasta. Meillä se on nyt vähän saman tyylinen kuin hoitotädeillä...isin kanssa aamulla ylös, aamupala, tiskaus, pyykinpesu, imurointi, ulos(roskat mukaan), lounas, kirja, päikkärit (vanhempi askartelee,piirtää), välipala (äiti tiskaa), ulos (kauppa-asiat, kirjastot ym.), leikkiä (äidin kotihommat jatkuu: ruualaitto, jos isi ei ole laittamassa -muuten pyykkihommaa, kukkien kastelua...) illalla yhteistä oloa, käydään liikkumassa, pelataan tai vaan möllötetään zombina telkkaria. Kerralla kannattaa laittaa enemmän ruokaa, niin voi päivällä lämmittää (lapset nälkäisiä ulkoa tultua) ja tulee ainakin joskus edullisemmaksi. "Omaa aikaa" on joskus tosi myöhään tai sitten kun sitä järjestää...itse olen aina tykännyt käydä esim. hierojalla tai kampaajalla ihan rauhassa. Tai laittelen pihalle kukkia...Ainanen pyykinpesu ottaa kyllä välillä aivoon!

 

Niin...Möllerin kalanmaksaöljystä EI ole haittaa (raskausaikana ei varmaan saa ottaa, mutta muuten...)

 

Meillä on molemmat lapset olleet kovia sylittelijöitä ja haluavat, että aikuinen leikkii mukana ja kanssa eli hirveästi en päivän aikana saa tehtyä omia hommia, joitakin on tietysti sellaisia, mihin voi ottaa lapsen mukaan, mutta kuitenkin. Meillä siis alkoi hommat kaatua niskaan, kun halusin kuitenkin iltaisin itselleni aikaa olla hetken tv:n ääressä ja käydä pari kertaa viikosa lenkilläkin. Haluan, että koti on siisti ja viihtyisä, mutta en kuitenkaan ole valmis uhraamaan siihen kaikkea hereilläolo aikaani.

Eli me ihan istuimme miettimään tätä asiaa mieheni kanssa ja nykyään kun hän tulee töistä, hän vie lapset ulos n. tunniksi, että saan tehtyä ruuan ja siivoiltua. Ja torstaisin kun teen isomman viikkosiivouksen, mieheni lähtee ruokailun jälkeen lasten kanssa ulkoilemaan tai käymään vaikkapa kasvitieteellisessä puutarhassa, tai missä vaan muualla missä saa aikaa kulumaan ja on kivaa. Lapsetkin aina innolla odottavat torstaita, että pääsvät isukin kanssa retkelle :heart: =)

 

\

Meillä on molemmat lapset olleet kovia sylittelijöitä ja haluavat, että aikuinen leikkii mukana ja kanssa eli hirveästi en päivän aikana saa tehtyä omia hommia, joitakin on tietysti sellaisia, mihin voi ottaa lapsen mukaan, mutta kuitenkin. Meillä siis alkoi hommat kaatua niskaan, kun halusin kuitenkin iltaisin itselleni aikaa olla hetken tv:n ääressä ja käydä pari kertaa viikosa lenkilläkin. Haluan, että koti on siisti ja viihtyisä, mutta en kuitenkaan ole valmis uhraamaan siihen kaikkea hereilläolo aikaani.

Eli me ihan istuimme miettimään tätä asiaa mieheni kanssa ja nykyään kun hän tulee töistä, hän vie lapset ulos n. tunniksi, että saan tehtyä ruuan ja siivoiltua. Ja torstaisin kun teen isomman viikkosiivouksen, mieheni lähtee ruokailun jälkeen lasten kanssa ulkoilemaan tai käymään vaikkapa kasvitieteellisessä puutarhassa, tai missä vaan muualla missä saa aikaa kulumaan ja on kivaa. Lapsetkin aina innolla odottavat torstaita, että pääsvät isukin kanssa retkelle :heart: =)

Milloin isä viettää vapaa -aikaa, tarkoitan, että jos torstai on viikkosiivous, ja itse käyt lenkillä kahtena iltana, ja sitten vietät aikaa iltaisin television edessä? Vai ovatko lenkit niin lyhyitä (puoli tuntia) että isäkin ehtii samana iltana muiden iltatoimien ohessa?

 

Meillä on viisi lasta (ja kuudes tulossa). Mies päivät töissä illat kotona ja minä päivät kotona ja illat töissä.Kotityöt teen aamupäivällä.Sitten laitan ruuan ja syömme noin klo 13, jolloin myös 2 lasta tulee koulusta kotiin. Kaksi nuorimmaista on vielä vallan kotona(tai toinen käy 2 kertaa viikossa päiväkerhoa).Sitten auttelen läksyjen teossa ja tarkistan ne(lapset ovat ekalla ja tokalla)Klo 15 menen töihin ja kotiin lähden noin 18-19.Iltapala, hampaiden harjaus, lukuläksyt yms ja sänkyyn viim. klo 20.30.Saunapäivä keskiviikkoisin on kaaosta .
Kaupassa käyn joka toinen perjantai.Lapset auttaa siivoamisessa.
Jos yö on rikkonainen väsyttää, mutta muuten menee suht ok.

 

\

\

Meillä on molemmat lapset olleet kovia sylittelijöitä ja haluavat, että aikuinen leikkii mukana ja kanssa eli hirveästi en päivän aikana saa tehtyä omia hommia, joitakin on tietysti sellaisia, mihin voi ottaa lapsen mukaan, mutta kuitenkin. Meillä siis alkoi hommat kaatua niskaan, kun halusin kuitenkin iltaisin itselleni aikaa olla hetken tv:n ääressä ja käydä pari kertaa viikosa lenkilläkin. Haluan, että koti on siisti ja viihtyisä, mutta en kuitenkaan ole valmis uhraamaan siihen kaikkea hereilläolo aikaani.

Eli me ihan istuimme miettimään tätä asiaa mieheni kanssa ja nykyään kun hän tulee töistä, hän vie lapset ulos n. tunniksi, että saan tehtyä ruuan ja siivoiltua. Ja torstaisin kun teen isomman viikkosiivouksen, mieheni lähtee ruokailun jälkeen lasten kanssa ulkoilemaan tai käymään vaikkapa kasvitieteellisessä puutarhassa, tai missä vaan muualla missä saa aikaa kulumaan ja on kivaa. Lapsetkin aina innolla odottavat torstaita, että pääsvät isukin kanssa retkelle :heart: =)

Milloin isä viettää vapaa -aikaa, tarkoitan, että jos torstai on viikkosiivous, ja itse käyt lenkillä kahtena iltana, ja sitten vietät aikaa iltaisin television edessä? Vai ovatko lenkit niin lyhyitä (puoli tuntia) että isäkin ehtii samana iltana muiden iltatoimien ohessa?

On mies kyllä pitänyt huolen siitä, että hän pääsee tuulettumaan =) . Itse lähden lenkille jo klo 18.00 ja palaan n.19.30. Mies käy lenkillä arkisin joka ilta ja lisäksi käy heittämässä tikkaa kerran viikossa. Itse katson telsua vasta sitten kun lapset on nukumassa, eli 21.00 jälkeen, eikä sieltä joka ilta tule mitään katsomisen arvoista eli teen jotakin muuta kivaa kuten luen tai nettailen tai silitän tai mitä nyt milloinkin. Ja vaikka meillä ollaankin aika paljon liikkeellä niin jää meille kahdenkeskistäkin aikaa miehen kanssa :heart: onneksi.