Kuinka saan 8vuotiaan oppimaan kunnioitusta ja arvostusta?!

Eli lapsi on yleisesti kiltti, hyvä poika.. Hän kuitenkin usein väittää vastaan, puhuu minulle ja isälleen töykeästi. Kun asiasta sanoo, huutaa vastaukseksi vain JOOJOO!
Toinen vielä enemmän minua häiritsevä asia on se, ettei poika osaa arvostaa asioita. Suuttuu herkästi jos jokin asia ei mennytkään siten kuin hän olisi halunnut. Jos esim. yhteiseen illanviettoon ostettu pizza onkin erilainen kuin hän olisi halunnut, jättää hän kokonaan syömättä ja kiukuttelee sillä seurauksella että viettää illan huoneessaan "miettimässä". Todella usein hän löytää asioista jotakin negatiivista huomauttamista, eikä tuo esille lainkaan hyviä puolia asioista, vaan aina heti negatiiviset asiat! Minusta tuollainen käytös on niin surullista, pitäisi osata nauttia pienistä asioista ja nähdä ne hyvät puolet ennemmin kuin huonot. Kun puhun hänelle tuosta niin hän ei osaa sanoa mitään.
Olisiko jollakin neuvoja, kenties kokemuksia vastaavasta tilanteesta?
Poika ei minusta ole hemmoteltu, kotona on sääntöjä, rajoja ja rakkautta.

 

Liekö ohimenevää vai joko pieni narsisti on syntynyt

 

Olen ollut joskus tuon ikäisen lapsen hoitaja. Molemmat vanhemmat olivat töissä eikä pojalla mitään kunnioitusta. Aina oli valittamista, mikään ei koskaan ollut hänen mielestään oikein, kaikki muut paitsi hän olivat väärässä, kotiruoka oli aina pahaa ja tilatussa ruuassakin oli aina jotain vikaa. Vanhemmat eivät ymmärrä ja vain minä päätän ja kaikkea muuta mikä sai vanhemmat raivon partaalle.
No yhdessä hänen vanhempiensa kanssa tehtiin talon säännöt oikein paperille. Poika otettiin mukaan ja kerrottiin säännöt oikein tarkasti ja siitä mitä seuraisi ellei sääntöjä noudatettaisi. Hän ei todellakaan ollut siihen tyytyväinen, mutta sen kautta hän kyllä oppii erittäin hyvin.., kun sääntöjen rikkomisesta seurasi rangaistus: kuten, puhelimen vieminen, tv katselun kieltäminen, ei saanut lähteä ulos kavereiden kanssa eikä saanut tuoda kavereita kotiin, jos ei ruokaa syönyt niin jäi syömättä kunnes päivän seuraava ateria oli katettu jne, niin kyllä poika sitten totteli ja kunnioitti vanhempiaan suuresti
Vanhemmilta vaaditaan kärsivällisyyttä ja sitä että he pitävät säännöistä kiinni.

 

netissä on supernanny-ohjelman jaksoja eri ikäisistä lapsista huonolla käytöstavoilla uskon että niistäki voisi olla apua sinulle

http://www.livtv.fi/ohjelmat/supernanny/etusivu

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jo_Frost tämä on siis Supernanny ohjelman nainen joka hoitaa perheitä saamaan arjen pyörimään.

 

Olen ollut joskus tuon ikäisen lapsen hoitaja. Molemmat vanhemmat olivat töissä eikä pojalla mitään kunnioitusta. Aina oli valittamista, mikään ei koskaan ollut hänen mielestään oikein, kaikki muut paitsi hän olivat väärässä, kotiruoka oli aina pahaa ja tilatussa ruuassakin oli aina jotain vikaa. Vanhemmat eivät ymmärrä ja vain minä päätän ja kaikkea muuta mikä sai vanhemmat raivon partaalle.
No yhdessä hänen vanhempiensa kanssa tehtiin talon säännöt oikein paperille. Poika otettiin mukaan ja kerrottiin säännöt oikein tarkasti ja siitä mitä seuraisi ellei sääntöjä noudatettaisi. Hän ei todellakaan ollut siihen tyytyväinen, mutta sen kautta hän kyllä oppii erittäin hyvin.., kun sääntöjen rikkomisesta seurasi rangaistus: kuten, puhelimen vieminen, tv katselun kieltäminen, ei saanut lähteä ulos kavereiden kanssa eikä saanut tuoda kavereita kotiin, jos ei ruokaa syönyt niin jäi syömättä kunnes päivän seuraava ateria oli katettu jne, niin kyllä poika sitten totteli ja kunnioitti vanhempiaan suuresti
Vanhemmilta vaaditaan kärsivällisyyttä ja sitä että he pitävät säännöistä kiinni.

Mielestäni tuollaiset rangaistukset eivät ole hyväksi kehitykselle. Liian rajut tekoon nähden.