kyllästynyt äiti
Eli lapsi on yleisesti kiltti, hyvä poika.. Hän kuitenkin usein väittää vastaan, puhuu minulle ja isälleen töykeästi. Kun asiasta sanoo, huutaa vastaukseksi vain JOOJOO!
Toinen vielä enemmän minua häiritsevä asia on se, ettei poika osaa arvostaa asioita. Suuttuu herkästi jos jokin asia ei mennytkään siten kuin hän olisi halunnut. Jos esim. yhteiseen illanviettoon ostettu pizza onkin erilainen kuin hän olisi halunnut, jättää hän kokonaan syömättä ja kiukuttelee sillä seurauksella että viettää illan huoneessaan "miettimässä". Todella usein hän löytää asioista jotakin negatiivista huomauttamista, eikä tuo esille lainkaan hyviä puolia asioista, vaan aina heti negatiiviset asiat! Minusta tuollainen käytös on niin surullista, pitäisi osata nauttia pienistä asioista ja nähdä ne hyvät puolet ennemmin kuin huonot. Kun puhun hänelle tuosta niin hän ei osaa sanoa mitään.
Olisiko jollakin neuvoja, kenties kokemuksia vastaavasta tilanteesta?
Poika ei minusta ole hemmoteltu, kotona on sääntöjä, rajoja ja rakkautta.
Toinen vielä enemmän minua häiritsevä asia on se, ettei poika osaa arvostaa asioita. Suuttuu herkästi jos jokin asia ei mennytkään siten kuin hän olisi halunnut. Jos esim. yhteiseen illanviettoon ostettu pizza onkin erilainen kuin hän olisi halunnut, jättää hän kokonaan syömättä ja kiukuttelee sillä seurauksella että viettää illan huoneessaan "miettimässä". Todella usein hän löytää asioista jotakin negatiivista huomauttamista, eikä tuo esille lainkaan hyviä puolia asioista, vaan aina heti negatiiviset asiat! Minusta tuollainen käytös on niin surullista, pitäisi osata nauttia pienistä asioista ja nähdä ne hyvät puolet ennemmin kuin huonot. Kun puhun hänelle tuosta niin hän ei osaa sanoa mitään.
Olisiko jollakin neuvoja, kenties kokemuksia vastaavasta tilanteesta?
Poika ei minusta ole hemmoteltu, kotona on sääntöjä, rajoja ja rakkautta.