Kuinka saada lapsi puhumaan?

Mamitzu RautaPerse

Aktiivinen jäsen
10.01.2007
1 644
0
36
Pojalla on nyt ikää 2v4kk ja sanoja tulee hyvin vähän :(
Joistakin sanoista tulee ensimmäinen tavu toisista viimeinen.
Hyvin vähän sanoja jotka on kokonaisia sanoja!
Hyvin kyllä ymmärrän poikaa ja ukko myös +muut läheiset.
Pojalla on aina vain muita touhuja ja kiinnostuksen kohteita että se puhuminen ei kiinnosta :|
Mitä/millä sanoilla teillä on lähdetty puhumaan kun sitä on alettu harjoittelemaan?
Tuo neuvola uhkaa olla jo joulukuussa ja siellä pitäisi noita sanoja jo enemmän kuin 20 olla :ashamed:
Onko kenelläkään samaa "vaivaa"? Tai ollut?
Mikä siis neuvoksi?
 
Ei kai tuossa vaiheessa ole vielä mikään kiire, ehtiihän tuota. Jotkut alkaa myöhemmin puhumaan ja sitten niitä ei saa hiljaiseksi millään :D Vai harmittaako poikaa, kun ei saa asioita sanottua?
Mä en ole paras neuvomaan kun mun lapsi on vasta 1 v 5kk ja puhuu jo melko paljon. Meillä ainakin tuntuu olevan tärkeää se, että mä selitän paljon asioita ja painotan tarkeimpiä sanoja puheessa. Lisäksi meillä luetaan tosi paljon.
Olisko joku aihepiiri joka kiinnostaisi poikaa paljon ja sitä kautta voisi laajentaa sanavarastoa, joko lukemalla tai muuten. Ajattelin vaan, että jos on joku asia mikä kiinnostaa, niin sitä kautta voi syttyä kiinnostus myös oppimaan lisää sanoja ja oppia muodostamaan äänteitä, jos se nyt on vaikeaa. Ja liika ymmärtäminen kai kanssa vähän hidastaa tuota puhumista, kun saa asiat selviksi muutenkin niin ei välttämättä kiinnosta opetella lisää.
Mutta tosiaan nää oli vaan ajatuksia, jotka saattaa olla vääriäkin :) Jos ne neuvolassa jotain viivästymää huomaa, niin sieltähän saa sitten lisäohjeita ja tarvittaessa ohjataan eteenpäin.

Muoks. Niin piti vielä lisätä, että leikinomaisesti varmasti kannattaa edetä. Älä ota stressiä neuvolasta, koska jos poika tuntee että nyt olisi pakko puhua enemmän niin saattaa käydä ihan päinvastoin
 
Niin ollaan todella koitettu:
Satuja lukea=ei kiinnostaa kauaa
Laululeikkejä=Äiti ei saa laulaa :xmas:
Lahjontaa=Ei lahjottavissa
Yms.
Elokuvia lapsi haluaa katsella kamalasti, esim. Aristokatit, Karhu eljeni Koda, Cars ja jne.
Hmm, olen vain huolissani kun neuvolassa "pelotteli" minut että jos ei jouluna tule sanoja näin ja näin paljoa niin lähetetään eteenpäin... :ashamed:
Ei mulla sisänsä itelläni mikään kiirus ole tuon puhumisen kanssa, saan kyllä vastailla ja jutella sen kanssa (toivottavasti) vielä pitkät tovit. =)
 
Ei tosiaan kannata väkisellä yrittää. Kyllä se ajallaan oppii.
Ja jos tulee lähete puheterapeutille niin ei kai se maailmanloppu ole? Jos lapsi ei puhu tiettyyn ikään mennessä tai tarvitaan puheterapeutin apua niin eihän sen pitäisi häpeä olla tai tehdä lasta muista huonompaa. Monet lapset tykkäävät käydä puheterapeutin luona leikkimässä:)
 
Ei kannata pelätä mahdollisia jatkotoimenpiteitä, koska lapsen parastahan siinä vain ajatellaan. Puheterapia voi olla ihan paikallaan ja se auttaa sekä lasta että teitä vanhempia yhteisessä kommunikoinnissa. Kannattaa ottaa kaikki tarjottava apu vastaan, koska mitä myöhemmäksi sitä lykkää, niin sitä vaikeampaa lapsen on oppia puhuman tai se vie ainakin enemmän aikaa.

Leikkaapa lelulehdistä autojen yms, kuvia, liimaa kartongille ja vedä kontaktimuovia päälle. Näytä kuvia yksi kerrallaan pojalle ja sano mikä niisä on. Hae tarkoituksella samoja kuvia kuin hänen katsomissaan filmeissä on, niin ne ovat tuttuja entuudestaan ja kiinnostavia. Ja muista kannustaa aina kun poika yrittääkin sanoa vaikka ei täydellisesti onnistuisikaan.

 
Poika tykkää katsella valokuvia puhelimesta jotenka sinne on otettu kuvia asioista joista poika on kiinnostunut ja missä on monesti kuvassa myös itse.
En minä sitä puhetta niin kaipaa kun muutenkin ymmärrän häntä hyvin MUTTA tuo neuvola alkaa painostaa :headwall:
 
Mun tyttö on pian 1v10kk ja käytiin eilen näyttäytymässä puheterapeutille. Aktiivisessa käytössä tytöllä ehkä reilut 10 sanaa ja otin itse neuvolassa puheeksi tuon vähäisen sanavaraston. Terkka tuumas, että voi soitella puheterapeutille ja voidaan käydä siellä näyttäytymässä jos halutaan. No me käytiin eikä mun mielestä ollut mitenkään turha käynti. Mekin ymmärretään tyttöä tosi hyvin, mutta pikkuhiljaa olisi hyvä saada oikeita sanoja noiden eleiden ja äänteiden tilalle mitä meidän tytöllä on paljon käytössä.

Puheterapeutti antoi noita perinteisiä vinkkejä: lukeminen, lorut, laulut jne. Samaa sanaa kannattaa toistaa useissa eri yhteyksissä esim. luetaan kirjaa/tämä on kiva kirja/missä kirja on/mikä tämä on (kirja)...Ei tarvii välittää jos sana ei mene ihan oikein, tärkeintä on merkityksellisyys eli sanan ja asian yhdistäminen. Ja kaikki leikin varjolla, ei saa lypsää tai jankuttaa. En tiedä oliko tästä yhtään mitään apua, mutta tossa ne asiat pähkinänkuoressa, jotka p-terapeutti otti esiin. Tässä iässä on vielä suuria vaihteluita puheenkehityksessä, ei ollut yhtään huolissaan, kuten ei mekään. Käytiin nyt kuitenkin, ei siitä haittaakaan ollut. Seuraavan kerran mennään vasta puolen vuoden kuluttua, tyttö silloin 2v3kk, haluaa nähdä ja kuulla kuinka ollaan edistytty.
 
Lapset varmaankin ovat erilaisia.
En tiedä kuinka paljon vaikka juuri tähän puheen alkamiseen voi oikeatsi vaikuttaa yllämainituin keinoin.
Mun tyttö on 1v 1kk ja sanavarastoa on varmaan 40 sanaa ... tämä tosin näytti jo puhuvaiselta varmaan heti 7-8 kk iässä.
Kirjoja ollaan luettu hyvin varhaisesta - ennen nukkumaanmenoa menee 2-3 kirjaa - nykyään osaa jo itse kertoa esim eläimet kirjoista. Päivälläkin on luettu.
Mutta tähän vaikuttaa varmaan tuo lapsen keskittymiskyky - itse kyllä olen lukenut hieman eri tavoin eri iässä- ja väliin laulanut. Ja ollut hyyyvin ilmeikäs ja tunteikas lukiessa.
Ja samoja käsitteitä juurikin oon toistellut eri yhteyksissä - kirja, tv - oikea elämä - oon osotellut kun on karhu tai kissa tai koira ...
Ja elellään tytön kanssa kaksi - joten ilmaisu on varmaan suht samaa ja loogista hänelle , asioikseen mietin myös että käyttäisin samaa sanaa - tosin vaikuttaisi että tyttö osaa jo esim pipo ja hattu samalle esineelle...

Ulkopuolisesta on varmaan hullunkuuloista höpertämistä tämä meidän elo ja olo ja puhuminen- mutta näemmä toimii. Höpötän tytölle kävelyllä, kaupassa ja ihmisten ilmoillakin.

Itse luulen että tietyn tyyppisestä äänteistä ja 'lässytyksestäkin' oli ja on hyötyä.
Samoin 'rytmittelystä' - musiikin tai taputuksen tai muun avulla, tai voimakkaista painotuksista ja sävyistä... Niitähän moni lapsi poimii hyvinkin ilmeikkäästi - ohhoh ja huhhuh ja tippui , vaikkapa... Tai isooo (siis ishoooo...) :)

Olisikos lapsikohtaista tuo opetus - pitääkö mennä lapsen luontaisen kiinnostuksen kohteen kautta puheeseen - jos kirjat ei kiinnosta niin sitten autojen kautta ?
Leffat ja videot on varmaan osin passivoivaa - osin ei - mun tyttö sanoo Gefilus mainoksesta itse että juku ja gigantin mainoksesta 'kikantti'...
 
Meilläkin höpistään kauppa reissuilla :D (monesti kummalliset katseet kerätty)
Ja tuo mainosten uhri myös hokee www.kummi.fi mainoksen lopussa sitä FI ja sitten on toinen mainos jossa lapsi kasvaa aikuiseksi (tyttö---> tanssii lopussa naisena) niin poika tanssii sen mainoksen jälkeen =)
Mua vaan ärsyttää tuo "pakko puhua" ja jne. siihen ja siihen ikään mennessä :|
 
Mulla on liikaakin puhuva poika, mutta muistutan vaan, että kirjojen ja satujen lukeminen ei ole mikään must puheenoppimisessa. Meillä puhe on tullut erityisesti vuorovaikutuksesta. Vaikka niitä lastenkirjoja on vinot pinot, niitä vaan poika ei jaksa kuunnella (ikää 2.5v). Mä pulisen ihan päivittäisiä asioita, enkä lue tylsistä pupuista tai ankoista kirjoissa. Pienempänä korostettiin niitä asioita, mitkä olivat tuttuja ja kiinnostavia. Jos auto on kiinnostavampi kuin pupu, niin menin niillä ehdoilla. Lapselle yritettiin antaa aikaa sanoa sanoja, jne... Kyseltiin paljon asioita: "mikä tuolla on?" "No sehän on lamppu". Korostettiin juuri niitä sanoja, mitä lapsi osasi edes vähän (onnistumisen tunne) ja kehuttiin yritystä&onnistumista maasta taivaaseen. Mä pulisen niin sujuvasti, että voin puhua lapselle tauotta tekemistämme asioista. Johan siinä sanakylpyä on saanut... Täytyy vaan muistaa antaa tilaa lapsellekin puhua, tämä siis omalla kohdallani. Ja minäkin olen korostanut (yli) joskus jotain asioita. "Oikein Iiiiiiiiiso auto" ja "ihan pienen pienen pieni auto". Ja eleet tietty mukana.

Kun sanoja on, niin voidaan vähän "lypsää sanoja". Esim jos muki puuttuu pöydästä ja lapsi haluaa maitoa, niin minä vähän jankkasin sitä sanaa "muki" ulos, ennenkuin annoin maitoa. Vähän niinkuin yrittää edes pitää. Kyllä minäkin ymmärrän lastani, vaikka se ei sanoisi mitään. Se lienee vanhemmille todella helppoa. Ja vaikka lusikka oli pikkuisena vain "kusi", niin aikuiset sanoivat oikein ja "ymmärsivät" lapsen väärän lausutun termin. Kyllä se lusikaksi muuttui. Nyt myöhemmin lapsi ei saa leipää, jos vain pyytää että "anna leipää". Käskemme pyytämään nätisti, ja hetken kuluttua sieltä tulee koko lause "antaisitko äiti mulle leipää, kiitos". Kun vähän vaatii myös käyttämään olemassa olevaa sanavarastoa ;)

Mutta tosiaan lapsi on niitä aikaisin puhuvia, mutta on meilläkin ollut joskus vähän sanoja käytössä. Ja on ollut hetkiä, jolloin puhe ei ole edennyt ja välillä sitten mentiin harppauksin eteenpäin.

Ja vielä, yleensä hitaammin oppivat oppivat sitten nopeasti, kun se aika tulee. Ja voihan se olla hyvä käydä puheterapeutilla, jos on tarve lihasjumppaan tai vastaavaan tukitoimeen.
 
Tiedän tunteen miten ärsyttää kuunnella "pitäs jo puhua" tyyliin :kieh: meillä poika alko puhumaan just vähän ennen 2,5vuotis psykologineuvolaa ja olin stressannut koko kevään ettei tuo puhu sielä käynnillä mitään. varmaan viikkoa ennen tota aikaa alkoi enempi tulemaan puhetta ja täs kesän ja syksyn aikana on puhe ruvennut käynnistymään kunnolla :) joulukuus tulee pojalle ikää 3v et kyllähän ton ikäsen on jo hyvä puhuakkin,mut oon niin täynnä sitä iän tarkkailua koska "täytyy" puhua et en meinaa kuopuksen kohalla ottaa mitään stressiä asiasta vaikkei vielä puhukkaan. lapset on niin yksilöitä et mun mielestä on turha vetää mitään rajaa koska täytyy puhua :kieh:

:hug: sinne!! kyllä teilläkin lapsi ehtii vielä puhua PALJON :D
 
niin ja lisään vielä et meiillä ei ainakaan auttanut yhtään puheen kehitykseen se että vauvasta asti juttelin pojalle paljon ja luettiin kirjoja tosi paljon,tykkäs hirveesti kirjoista ja ymmärti kaiken mut ite ei vaan tuottanut puhetta ennenku 2,5vuotiaana se lähti siitä yks kaks käyntiin. et ei ainakaan voi sanoa että en oo edesauttanut puheenkehitystä.....ehkä kaikki riippuu vaan niin lapsesta,toinen puhuu ennemmin ja toinen myöhemmin ;) meillä niin vilkas poika touhuamaan kaikkea ettei ehdi puhua. samalta vaikuttaa kuopuskin....mitä sitä puhumaan opetella kun tekeminen on paljon hauskempaa :D
 

HEI

Minuakin jäi eniten mietityttämään tuo lauseesi:

"Tuo neuvola uhkaa olla jo joulukuussa ja siellä pitäisi noita sanoja jo enemmän kuin 20 olla..."

Miksi kummassa niin monet ajattelee, että KÄÄK NEUVOLA, ikäänkuin se olis joku koe, tentti tai näytönpaikka! Se on yhteinen mietintä siitä, miten lapsen kehitys etenee ja olisiko johonkin asiaan syytä paneutua erityisesti = LAPSEN PARHAAKSI. Jos on joku vaiva, viive tai ongelma, niin hyvähän se vaan on, että on ilmaiseksi ammattilaisia saatavilla.

Mene sinne neuvolaan lapsen kanssa kyselemään, onko syytä / olisko hyvä tutkia puheasiaa tarkemmin. Pahinta mitä voit tehdä, on se, että yrität jotenkin prepata lapselle muutaman sanan neuvolan tätiä varten... Jos olet huolissasi, kerro se!

P:S Viimeisimmässä KAKS Plussassa oli hyvä juttu lasten puheenkehityksestä.
 
Täällä poika 1v9kk ja ei oikein sellaisia selkeitä kunnon sanoja vielä tuu. Sanoo kans sanoista usein vaan lopputavun, eli lamppu on pu ja kukka on ka. Isissä suhisee vaan s-kirjain ja äitiä ei oikeestaan sano ollenkaan. Heippa ja kukkuu ja pupu taitavat tulla kaikkein selvemmin. Mutta siis todella vähän sanoja tulee.
Kuitenkin kans ymmärtää puhetta hyvin ja osaa kehon osat hyvin ja osoittelee esineitä ja ihmisiä, kun kyselee ja toimii ohjeiden mukaan ellei sitten satu uhma iskemään päälle :kieh: :D
Pienestä asti oon paljon lauleskellut ja loruillut ja kuvakirjoja katsellaan. Satuja ei jakseta kuunnella vaan kirja mieluummin revitään.
Neuvolassa ei vielä ainakaan oltu huolissaan asiasta.
 
meillä esikoinen sanoi noin 5 sanaa ku täytti 2v, nyt herra tulee 2v5kk ja 4n sanan lauseita on alannu nyt viikon sisällä tuleen. kaikista sanoista ei täysin saa selvää vielä kun on joitain kirjaimia vielä hukassa. älä ota mitää stressiä, kyllä se puhe sieltä tulee.
 
Meidän tyttö ei paljoakaan puhunut 2-vuotiaana. Muutamia sanoja tuli, mutta neuvolassa sanottiin ettei ennen kolmea ikävuotta aleta tähän puuttumaan. Sitten tytön ollessa 2v6kk alkoi tulla ensin muutamia sanoja, sitten lauseita. Ja nyt lähes 4-vuotiaana ei puhe taukoa millään. Meidän tyttö on ollut aina rauhallinen ja enemmänkin sellainen sivusta seuraaja, välillä herätti kummastusta muissa lapsissa kun puhui epäselvästi ja tuntui ettei saa oikein kavereita. Nyt on tilanne 1,5 vuodessa mennyt hurjasti eteenpäin ja on kuin toinen tyttö.
 
Ei nyt kannata huolestua =) Jos neuvolasta saa lähetteen puheterapeutille niin mikäs sen parempaa. Ilmainen homma ja siellä oikea alanammattilainen sanoo mielipiteensä. Usein neuvolasta pistetään eteenpäin varmuuden vuoksi ja ettei sitten myöhemmin surra kun ei lähdetty ajoissa. Toiset lapset oppivat puhumaan yllättävän vanhoina ja se on ihan normaalia, ne tilastot ja käyrät voi kyllä unohtaa ihan sujuvasti.. Jokainen kehittyy omaa tahtiaan. Se puheterapeutilla käynti vois olla ihan huojentavaa vanhempien kannalta, ja sittenhän olisi mitä tarjota vastaan kun terkkari taas ottaa asian puheeksi. Neuvola on neuvola ei mikään tuomioiden julistus paikka tai oikean ja ehdottoman kasvatuslinjan julistuspaikka!! Kannattaa kyllä suodattaa osa neuvoista..

Itse kyllä yritän panostaa siihen etten "ymmärrä" liikaa. Jos haluaa jotain voi yrittää pyytää, en heti tarjoa juuri sitä mitä haluaa vaikka tietäisinkin mistä on kyse.
Lasta ei kuulemma myöskään saisi pyytää korjaamaan sanomisiaan vaan aikuisen pitäisi antaa oikea malli. Esim. Kun poika sanoo au ja osittaa autoa.. Minä siihen että Joo, siinä on auto. Ei sen kummempaa. Kun oikeasti osaa puhua ja tiedän että sanojen oikea muoto on hallussa pyydän oman mallini jälkeen sanomaan oikein.. Joskushan kyse on pelkästään laiskasti ääntämisestä. Ajatuksen takana taitaa olla itsetunto ja nolatuksi/morkatuksi tulemisen välttäminen.
 

Yhteistyössä