H
huooh
Vieras
Olen treenaillut ja syönyt tavoitteellisesti nyt vajaan vuoden ja tulosta on tullut. Lähtömitat oli 170/73 kg ja nyt painoa on 59kg ja voin rehellisesti sanoa, että olen todella timmissä kunnossa. Ikää 28v ja viimeksi 10 vuotta sitten olen tainnut olla näissä rasvoissa ja mitoissa
Projektin tarkoitus oli parantaa mun omaa oloa ja ulkonäköä. Halusin ennen kolmekymppiä päästä hyvään kuntoon ja kumota sen luulon, että kolmenkympin lähestyessä nainen lihoo ja muuttuu ryhdittömäksi pullaksi (miten minullekin meinasi käydä).
En ole sanallakaan puhunut asiasta, tai hehkuttanut, en tuonut itseäni esille, mutta silti se tuntuu ärsyttävän muita. Minua saa haukkua turhamaiseksi, luuviuluksi (jota en todella ole), itseään parempana pitäväksi jne. Yritän välttää keskusteluja aiheesta, mut aina joku alkaa aukomaan.
Johtuuko tämä siitä, että en enää kuulukaan siihen samaan "heimoon" muiden kanssa ja käytän surutta tietyn ajan viikossa treeniin (joka usein mielletään jostain ihmeellisestä syystä turhamaisuudeksi)? Mun kanssa ei voi enää voivotella painonnousua ja hakea tukea, että joku muukin on yhtä iso/isompi kuin itse ja että kolmekymppisenä se lihominen ja repsahtaminen nyt vaan on väistämätöntä.
Miten ihmeessä mun hyvä kroppa ja kunto on muilta pois? Varsinkin, kun en ikinä asiasta mitään puhu. Toki pukeudun nyt hieman eri tavalla, kun voin. En myöskään voi yhtyä läskien valitteluun tai keskusteluihin siitä, miten pitäisi saada kiloja pois ja silti vaan tulee vedettyä suklaata. Olen hiljaa, mut sekin tuntuu ärsyttävän.
Projektin tarkoitus oli parantaa mun omaa oloa ja ulkonäköä. Halusin ennen kolmekymppiä päästä hyvään kuntoon ja kumota sen luulon, että kolmenkympin lähestyessä nainen lihoo ja muuttuu ryhdittömäksi pullaksi (miten minullekin meinasi käydä).
En ole sanallakaan puhunut asiasta, tai hehkuttanut, en tuonut itseäni esille, mutta silti se tuntuu ärsyttävän muita. Minua saa haukkua turhamaiseksi, luuviuluksi (jota en todella ole), itseään parempana pitäväksi jne. Yritän välttää keskusteluja aiheesta, mut aina joku alkaa aukomaan.
Johtuuko tämä siitä, että en enää kuulukaan siihen samaan "heimoon" muiden kanssa ja käytän surutta tietyn ajan viikossa treeniin (joka usein mielletään jostain ihmeellisestä syystä turhamaisuudeksi)? Mun kanssa ei voi enää voivotella painonnousua ja hakea tukea, että joku muukin on yhtä iso/isompi kuin itse ja että kolmekymppisenä se lihominen ja repsahtaminen nyt vaan on väistämätöntä.
Miten ihmeessä mun hyvä kroppa ja kunto on muilta pois? Varsinkin, kun en ikinä asiasta mitään puhu. Toki pukeudun nyt hieman eri tavalla, kun voin. En myöskään voi yhtyä läskien valitteluun tai keskusteluihin siitä, miten pitäisi saada kiloja pois ja silti vaan tulee vedettyä suklaata. Olen hiljaa, mut sekin tuntuu ärsyttävän.