\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.10.2006 klo 14:22 sanna kirjoitti:
Tuon asian kärkkäästi esille, jotta ihmiset pysähtyisivät hetkeksi miettimään ratkaisuja joita aikovat tehdä. Kypsyydestä kertoo mielestäni se, että ottaa ensisijassa huomioon tulevan lapsen TARPEET. Niitä ei ikinä pitäisi vasemmalla kädllä sivuuttaa. Useimmiten tämä vaatii sitä pikkuisen korkeampaa ikää, mikä luonnollista onkin. Nuorten tehtävänä on kerätä kokemuksia, joskus kipeitäkin, jottaon sitten monipuolinen "maaperä" johon aikanaan juurruttaa jälkikasvunsa.
Ymmärrätkös sinä, mitä lapsi ensisijaisesti tarvitsee? Hän tarvitsee rakkautta ja rajoja. Tarvitsee myös vaatteita ja ruokaa. Nuoret, kouluttamattomatkin äidit (ja isät) pystyy sen tarjoamaan jos tahtoo (elää säästeliäästi, tuet ja toisen palkka (huonokin) riittää kyllä jos laittaa ne riittämään).
Minun isä on peruskoulun käyny, ja äiti lukion ja talouskoulun. Mulla on sisaruksia 10. Nuorena sai ekan, olikohan 21-vuotias. Köyhää on aina ollu, mutta kaiken tarvittavan (ruuan ja vaatteet, lääkkeet yms) on saanu, mut ei aina ylimääräisiä. Rahan käyttö on osattu, ja se taito on siirretty myös meille. Kaikki sisarukseni (ja minä) on pärjänny keskimääräistä paremmin koulussa, yleissivistys oikeesti hyvä. Vanhemmat sisarukseni opiskelevat nyt yliopistossa ja ammattikorkeassa, heti päässy ekalla yrittämällä. Ite olen talouskoulussa tällä hetkellä (lukion olen käynyt, ja se oli turha).
Mieheni kanssa yritetään lasta. Taloakin aletaan rakentaan kesällä, ja köyhiä tullaan olemaan, minä aion jäädä kotiäidiksikin, vuosiksi jos niin hyvä tuuri käy että saadaan monta lasta. Haluan tarjota lapsille turvallisen kodin, ja terveet elämäntavat ja haluan opettaa heidät toimimaan tässä yhteiskunnassa, olemaan ystävällisiä ja arvostamaan muutakin kuin rahaa ja tavaraa sekä katsomaan maailmaa avoimin silmin, kritisoimaan yhteiskunnan normeja.
Monesti puhutaan, että pitäisi kerätä kokemuksia, ja nähdä maailmaa, mutta kukaan ei ole vielä selittänyt, mitä se varsinaisesti pitää sisällään, ja missä iässä se sitten on saavutettu. Jos ei kerran se riitä, että itse tuntee olevansa valmis, eikä pidä enää ehdottomasti tehdä jotain tiettyä juttua, jota ei voi enää sitten kun on lapsi.
Kukaan ei kommentoi jos 28-vuotiaana, kouluttamattomana alkaa lasta tekemään, mutta auta armias jos siihe alkaa 18-vuotias amiksen käyny. :headwall: