Kuinka paljon synnytys sattuu? Mitä kivunlievityksiä on olemassa ja mikä kivunlievitys on parhain?

  • Viestiketjun aloittaja Äitiii
  • Ensimmäinen viesti
Ensimmäinen sattui jonkin verran. Otin epiduraalin, joka ei kyllä vaikuttanut millään lailla.
Toinen sattui aika vähän. Ei tarvinnut edes harkita kivunlievitystä.
Kolmas sattui tosi paljon. Kipu oli paljon kovempaa ja ärhäkämpää kuin aikaisemmin. Puudutusta alettiin laittaa kohdunkaulalle; laiton aikana tuli yksi supistus joka avasikin jo niin paljon, ettei sitä voitu laittaa enää loppuun (toiselle puolelle ehdittiin laittaa).

Ponnistusvaihe ei tuntunut missään synnytyksessä kipuna. Pahin vaihe on ollut se avautuminen ja supistukset. Muihin kipuihin kun vertaa, niin synnytyskipu loppuu ihan uskomattoman nopeasti (ainakin omissa "normaaleissa" synnytyksissäni). Heti kun vauva on sylissä, kipu on poissa. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja No jaa:
Mulla oli synnytyksen jälkeen tosi pettynyt olo. Helvetinmoinen haloo ja odotin vähintään jotain sotaa verrattavaa kokemusta, kirkasta kruunua yms. Selkään sattui mut lämmin jyväpussi auttoi. Kun vedet meni niin sen jälkeen ei sattunut enää ollenkaan. Ilman kivunlievityksiä mentiin eikä istuminenkaan tehnyt kipeää.

Mut kukaan ei kerro sitä miten kamalaa ja väsyttävää oli sen lapsen kanssa kotona. Lapsi alle 3kg, niin syöttöjen välillä sai olla max 3h. Yrität saada vastasyntyneen hereille ja syömään ja kun se kaikki on ohi ja pääset itse nukkumaan niin toteat että tunnin päästä täytyy herätä uudelleen ja alkaa rumba alusta.
joo, jotenkin monesti tuntuu, että tuleva äiti keskittyy vaan siihen synnytykseen, joka kuitenkin on suhteellisen nopea juttu niihin tuleviin vuosiin verrattuna. mäkään en esikoista oottaessa niinkään miettinyt niitä tulevia valvottuja öitä ja niitä kolmenkin tunnin huutomaratoneja. sitten seuraa uhmat ja murkkuiät. ei sitä helpolla vanhempi pääse, ei. synnytys on vasta alkusoittoa :D
 
huomio
Kannattaa ottaa myös huomioon sellainen asia, miten mulla kävi. Eli en saanut mitään kivunlievitystä (paitsi ilokaasua) koska muita ei ehditty antamaan (vaikka synnytyksen kestoksi merkattiin 5 h).
 
2x
Ekaa puskin ulos 19h45min ja siinä alkoi usko olla koetuksella. 19h suppareita alkoi jo tuntua...eli se sattui, mutta kun pääsin ponnistamaan niin eipä se sit enää ollu niin kamalaa. Epiduraalin sain, mut senkin teho alkoi hävitä just kun sitä olis tarttenu. Toka oli suorastaan ihana synnytys. Kivuliainta oli ne supparit, joita ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Ja kun pääsin ponnistamaan niin kaikki oli hyvin. Synnytyskipua ja lunmurtumaa ei voi verrata mun mielestä. Synnytyskipu on positiivista eli sillä on jokin merkitys, mutta luunmurtumalla ei ole positiivista merkitystä.
 
surkimus
Alkuperäinen kirjoittaja Magie75:
Alkuperäinen kirjoittaja kj:
Alkuperäinen kirjoittaja Magie75:
siitäki kärsimyksestä saat suuren suuren palkinnon ihanan sellaisen... :heart:
Joo, joo ja lässynlää. Kai sen nyt jokainen tietää, sitähän sinne mennään hakemaan, mutta nyt oli puhe kivusta, ja kyllä, se sattuu aivan perkeleesti.
sattuu se.. mut asenteella pitää sinne mennä..
ei auttanut asenne pätkääkään.
 
Milla
Ei mua mitkään asenteet auttaneet, sattui se. Mutta mulla se loppui siihen kun lapsi oli sylissä, eikä istuminenkaan tehnyt kipeää yhtään.

Sen sijaan meilläkin meni ekat viikot siihen että kolmen tunnin välein syöttö, ja olihan se rankkaa.
 
äiti
mulla sattui esikoisen synnytys tosi paljon, huusin vain aina kun tuli supistus. sainkin sitten epiduraalin joka auttoi todella hyvin. ponnistamiskipu tuntui sitten sellaiselta kauhean kovalta paineelta, venymiseltä ja kirvelyltä, mutta se oli paljon helpompi sietää kuin supistuskivut.

toiselta lapselta taas kestin supistukset hyvin, enkä tarvinnut lääkkeellisiä kivunlievityksiä. tässä toisessa synnytyksessä oma asenteeni supistuksia kohtaan oli aivan erilainen kuin eka kerralla. eka kerralla aina supistuksen tullessa ajattelin "voi ei taas!" kun tällä toisella kerralla pyrin ottamaan supistuksen positiivisesti vastaan ja heittäytymään siihen. se auttoi minua huomattavasti.
toisessa synnytyksessä ponnistaminen tuntui kuitenkin paljon kivuliaammalta ja tukalammalta kuin ekassa. saattoi johtua siitä, että toka lapsi oli lähes kilon painavampi (reilusti yli nelikiloinen) kuin esikoinen ja minulla ei ollut mitään kivunlievitystä.

mutta kyllä siitä selviää, olet ammattilaisten käsissä siellä synnyttämässä :)
 
vantaalainen
Itse olen synnyttänyt yhden pojan. Epiduraali ja imukuppi.
Jouduin valitettavasti paniikkiin, mutta tulihan se lapsi ulos.
Jos itse olisin menossa nyt synnyttämään
lukisin tämän artikkelin, kts. ketju -missä asennossa synnytit
http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=245
 
hilkka
Alkuperäinen kirjoittaja Milla:
Ei mua mitkään asenteet auttaneet, sattui se. Mutta mulla se loppui siihen kun lapsi oli sylissä, eikä istuminenkaan tehnyt kipeää yhtään.

Sen sijaan meilläkin meni ekat viikot siihen että kolmen tunnin välein syöttö, ja olihan se rankkaa.
Sehän on harvoin jos kolmen tunnin välein. Mun lapsi oli tissillä yhtämittaa ekat viikot ja nukkui vain puolen tunnin pätkissä.

Mutta siis synnytykseen: ekalla kerralla sattui enemmän ja olin paniikissa aina supistuksen tullessa. Siihen kipuun kun ei osannut varautua. Tokalla kerralla oli helpompaa kun tiesi miltä se tuntuu ja supistuksen tullessa pystyi jo jotenkin rentoutumaan.

Ekassa synnytyksessä sain aqva-rakkuloita (ei auttanut kipuun, laitto sattui enemmän), ilokaasua (siitä pientä apua) ja epiduraalin (vei kivut kokonaan)

Tokassa synnytyksessä olin pitkään vesialtaassa (auttoi hyvin kipuun), ilokaasua (auttoi paremmin kun osasi jo tekniikan) ja spinaali-puudutus (vei kivut ja tunnon polviin asti)

Epiduraali ja spinaali voi vaikeuttaa ponnistusvaihetta jos on vielä puudutus kovin päällä mutta muuten suosittelen näitä.
 
sektio ja alatiesynnytys
Kuopuksen syntyessä avautumisvaihe sattui ja kesti kaksi vuorokautta, mutta ponnistusvaihe ei sattunut juuri lainkaan. Kaksi kertaa ehdin ottaa ilokaasuhuikat suppareihin, kun tuli jo tarve ponnistaa eli hyvin minimaalisella kivunlievityksellä syntyi. Jälkeen oli kyllä runnottu olo, mutta ei kivulias.

Sen sijaan esikoisen sektion jälkeen olin kipeä ja piiiiitkään. Väsyneempikin olin kuin alatiesynnytyksen jälkeen, joten minulle sektio oli huonompi kokemus.
 
3-viikoisen äiti
Tuo on muuten pötyä, että kivut unohtuisivat ja loppusivat siihen paikkaan kun saa vauvan syliin.
Ei paljoa hymyilyttänyt kun kursivat alapäätäni kasaan ilman puudutusta. Haava oli myös pari viikkoa tuskaisen kipeä, ei pystynyt kuin kyljellään makoilemaan.
Toki ponnistuskivut loppuvat kun vauva on ulkona.
 
neljän äiti
Minulla neljä synnytystä takana,ensimmäisessä epiduraali,toisessa intretekaali,kolmas ilman kivunlievitystä ja neljännessä intratekaali.Ensimmäisellä kerralla intratekaali puudutus vei kivut niin hyvin että loppuajasta en tuntenut oikeastaan ollenkaan kipua,ponnistusvaihe oli myös kivuton.Neljännessä synnytyksessä puudutteen vaikutus kerkesi loppua kesken,8 senttiä oli silloin auki ja mielestäni tämä synnytys oli kivuliain koska puudutus loppui kesken ja ne kivut tuli niin yhtä äkkiä takaisin ja todella kovina.Intratekaali on kyllä tosi tehokas puudute kun se laitetaan oikeaan aikaan,sitä suosittelen!synnytys sattuu mutta siitä selviää!
 

Yhteistyössä