Kuinka paljon synnytys sattuu? Mitä kivunlievityksiä on olemassa ja mikä kivunlievitys on parhain?

Sattuuhan se. Paljon. Ihan hemmetin paljon. Ja mun henk.koht. kokemus on, että ykskään lääkkeellinen kvunlievitys keino ei ole hyvä - pelkästään pitkittää synnytystä.
Sen mikä on totuus kenenkin kohdalla, pystyy sanomaan vasta jälkikäteen.

 

riippuu niin äidistä, toiset kokee erilailla kuin toiset. Itse synnytin toisen lapseni luomuna ilman kipulääkkeitä ja ponnistusvaihe ei ollut ollenkaan kivulias (lapsi painoi 3,5kg).Supistukset sen sijaan kyllä... sama juttu ekassa synnytyksessä, avautumisvaihe yhtä helvettiä mutta heti helpotti ku pääsi ponnistamaan.

 

Kivunlievitystä saa jos jonkinmoista, ei nykypäivänä tarvi enää kärsiä synnytyskivusta.

toki se on sitten jokaisen kohdalla erilaista se kipu, jollekin tekee kipeää jo kanyylinlaitto.
Mutta yleisestiottaen synnytys on suht kivutonta jos oikealla hetkellä ja oikein annosteltuna saa kipulääkettä.

 

eka ei sattunut pahemmin, toka käynnistetty ja se oli täyttä helvettiä. Onneksi kesti vaan tunnin. Ponnistusvaiheessa multa on hävinnyt se kipu täysin kun ponnistaa supistusten mukana. Luomuna siis molemmat loppuun asti.

 

mun mielest sen Epiduraali laittaminen sattui kaikken eniten ja sit sen synnytyksen jälkeiset paikkaukset alapääs yms.. ja seuraavat 2 vko sai istua sillai puol istuvas asennos.. sattu nii paljon ne kaikki mitä siit aiheutui...

Hmm... epiduraalin laitto ei tuntunut missään, kun supistuskipu vei kaiken huomion. Ja mä en edes kahteen kuukauteen kyennyt istumaan.

Eli kyllä se sattuu. Kovin kipu mitä ikinä olen kokenut. Eikä se mystisesti unohdu, kun vauva on sylissä. Mulla ekasta synnytyksestä 12 vuotta, ja muistan sen kivun kuin eilisen päivän.

Joskus jopa mietin, oliko kaikki kipu sen arvoista. Varsinkin nyt, kun esimurkku kipuilee kohti murrosikää. Mutta koettu on, enää en lähtisi. Tämmöistä se elämä vaan on.

 

Mulla oli synnytyksen jälkeen tosi pettynyt olo. Helvetinmoinen haloo ja odotin vähintään jotain sotaa verrattavaa kokemusta, kirkasta kruunua yms. Selkään sattui mut lämmin jyväpussi auttoi. Kun vedet meni niin sen jälkeen ei sattunut enää ollenkaan. Ilman kivunlievityksiä mentiin eikä istuminenkaan tehnyt kipeää.

Mut kukaan ei kerro sitä miten kamalaa ja väsyttävää oli sen lapsen kanssa kotona. Lapsi alle 3kg, niin syöttöjen välillä sai olla max 3h. Yrität saada vastasyntyneen hereille ja syömään ja kun se kaikki on ohi ja pääset itse nukkumaan niin toteat että tunnin päästä täytyy herätä uudelleen ja alkaa rumba alusta.

 

siitäki kärsimyksestä saat suuren suuren palkinnon ihanan sellaisen... :heart:

Joo, joo ja lässynlää. Kai sen nyt jokainen tietää, sitähän sinne mennään hakemaan, mutta nyt oli puhe kivusta, ja kyllä, se sattuu aivan perkeleesti.

 

Jostain luin vasta, että synnytyskipua voi verrata luunmurtumasta aiheutuneeseen kipuun. Mut yksilöllisestihän imhiset tietenkin siihenkin reagoi.

Joo ei todellakaan voi.

*muoks* Tai voihan sitä toki verrata esim. keittiöjakkaraa aurinkoon, mutta samankaltaisuuksia on pirun vaikea löytää.

http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=21893:synnytyskipu-on-hoidettavissa&catid=2:kotimaa&Itemid=4

 

mun mielest sen Epiduraali laittaminen sattui kaikken eniten ja sit sen synnytyksen jälkeiset paikkaukset alapääs yms.. ja seuraavat 2 vko sai istua sillai puol istuvas asennos.. sattu nii paljon ne kaikki mitä siit aiheutui...

Hmm... epiduraalin laitto ei tuntunut missään, kun supistuskipu vei kaiken huomion. Ja mä en edes kahteen kuukauteen kyennyt istumaan.

Eli kyllä se sattuu. Kovin kipu mitä ikinä olen kokenut. Eikä se mystisesti unohdu, kun vauva on sylissä. Mulla ekasta synnytyksestä 12 vuotta, ja muistan sen kivun kuin eilisen päivän.

Joskus jopa mietin, oliko kaikki kipu sen arvoista. Varsinkin nyt, kun esimurkku kipuilee kohti murrosikää. Mutta koettu on, enää en lähtisi. Tämmöistä se elämä vaan on.

Niinpä. Mulle myös jäi mysteeriksi se "ylitsevuotava onnentunne" tai kivun unohtuminen...

Olin vain onnellinen, että se helvetti oli vihdoin ohitse, ja että "ei koskaan enää" tähän tilanteeseen.
Ja parin viikon sisään se olis taas edessä... :$

 

http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=21893:synnytyskipu-on-hoidettavissa&catid=2:kotimaa&Itemid=4

Synnytyskivun intensiteettiä on verrattu esimerkiksi luunmurtumien tai akuuttien hermokipujen voimakkuuteen ja sen on todettu olevan intensiteetiltään voimakkaampaa.

 

siitäki kärsimyksestä saat suuren suuren palkinnon ihanan sellaisen... :heart:

Joo, joo ja lässynlää. Kai sen nyt jokainen tietää, sitähän sinne mennään hakemaan, mutta nyt oli puhe kivusta, ja kyllä, se sattuu aivan perkeleesti.

sattuu se.. mut asenteella pitää sinne mennä..

 

mut palkintona on se ihana ihminen siitä, joka antaa tuhatta ja sata miljoonaa onnen hetkee ja rakkauden tunnetta elämää :hug:

 

http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=21893:synnytyskipu-on-hoidettavissa&catid=2:kotimaa&Itemid=4

Synnytyskivun intensiteettiä on verrattu esimerkiksi luunmurtumien tai akuuttien hermokipujen voimakkuuteen ja sen on todettu olevan intensiteetiltään voimakkaampaa.

Niin no, tossa lauseessahan ei oo päätä eikä häntää, jos sen ihan ajatuksella lukee. Mut synnytyskipua siinä verrataan luunmurtumakipuun niinkuin ekassa viestissäni kirjoitin. Itselläni ei ole luunmurtumaa ollut , niin en tiedä miten niitä voi verrata.

 

mun mielest sen Epiduraali laittaminen sattui kaikken eniten ja sit sen synnytyksen jälkeiset paikkaukset alapääs yms.. ja seuraavat 2 vko sai istua sillai puol istuvas asennos.. sattu nii paljon ne kaikki mitä siit aiheutui...

Hmm... epiduraalin laitto ei tuntunut missään, kun supistuskipu vei kaiken huomion. Ja mä en edes kahteen kuukauteen kyennyt istumaan.

Eli kyllä se sattuu. Kovin kipu mitä ikinä olen kokenut. Eikä se mystisesti unohdu, kun vauva on sylissä. Mulla ekasta synnytyksestä 12 vuotta, ja muistan sen kivun kuin eilisen päivän.

Joskus jopa mietin, oliko kaikki kipu sen arvoista. Varsinkin nyt, kun esimurkku kipuilee kohti murrosikää. Mutta koettu on, enää en lähtisi. Tämmöistä se elämä vaan on.

en sanonukkaa ettei sattuis, mut mä en tuntenu nii paljon kipua sen suhteen. ainut se alapää joka repes täysi.. ns.. mut ei kannata alkaa noit miettii sen enempää. noi synnytykset ovat kuitenkin, niin erilaisia jokaisella. ja jokaisen lapsen kohdalla.

 

http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=21893:synnytyskipu-on-hoidettavissa&catid=2:kotimaa&Itemid=4

Synnytyskivun intensiteettiä on verrattu esimerkiksi luunmurtumien tai akuuttien hermokipujen voimakkuuteen ja sen on todettu olevan intensiteetiltään voimakkaampaa.

Niin no, tossa lauseessahan ei oo päätä eikä häntää, jos sen ihan ajatuksella lukee. Mut synnytyskipua siinä verrataan luunmurtumakipuun niinkuin ekassa viestissäni kirjoitin. Itselläni ei ole luunmurtumaa ollut , niin en tiedä miten niitä voi verrata.

Totta, ei ole päätä ei häntää..
Multa on murtuneet molemmat ranteet (eri aikaan) ja molemmista on luut revitty paikalleen, toisesta vielä kaksi kertaa kun ei ekalla onnistunut. Ja mun mielestä sitä kipua ei kyllä millään periaatteella voi verrata synnyttämiseen..

Mutta mä lähdinkin synnytykseen näin jälkikäteen ajatellen vähän kuin "soitellen sotaan". Seuraavaa kertaa varten tiedänkin jo enemmän ja aion valmistautua paremmin sekä henkisesti että fyysisesti. En haluaisi enää epiduraalia, koska se vei viimeksi ponnistamisen tarpeen ja punnersin likaa pihalle yli puolitoista tuntia kätilön uhkaillessa imukupilla :x

 

Sattuihan ne supistukset joo. Mut mulla auttoi onneks ilokaasu aika pitkälle ja epiduraali oli myös tehokas. Mulle ei kivunlievitykseksi auttanut ollenkaan tämä positiivisen kivun (?) ajatteleminen. Kipeetä se tekee kuitenkin. Jälkikäteen taas ei ollut mitään ongelmia vaikka tehtiin eppari ja tikattiin puoli alapäätä.

 

Sillä tavalla ymmärrän murtumakivun varmasti erilaiseksi kuin synnytyskivun, että tämä kipu ei kieli mistään vammasta, vaan sillä keho viestii tekemästään suunnattomasta työstä. Synnyttävää naista repivät käsittämättömän suuret voimat, ja hurja ajatus on, että ne voimat ovat lähtöisin omasta kehosta.

Kokemuksella omasta kipukynnyksestäni ei ole juuri ollut merkitystä. Yleensä siedän kipua hyvin - tai luulen sietäväni - mutta synnytyskipu on joka kerralla yllättänyt rajuudellaan ja vienyt mukanaan.

 

siitäki kärsimyksestä saat suuren suuren palkinnon ihanan sellaisen... :heart:

Tämä on ihan totta.

Kaksosten synnytyksessä B:n synnyttäminen oli jo helppoa kun oli A:n synnyttyä palautunut mieleen, minkä ihmeen takia tässä kärsitään.

Olihan se kipu välillä sellaista, että mä ehdotin kätilöille, että voitaisko jatkaa vasta huomenna...

 

http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=21893:synnytyskipu-on-hoidettavissa&catid=2:kotimaa&Itemid=4

Synnytyskivun intensiteettiä on verrattu esimerkiksi luunmurtumien tai akuuttien hermokipujen voimakkuuteen ja sen on todettu olevan intensiteetiltään voimakkaampaa.

Niin no, tossa lauseessahan ei oo päätä eikä häntää, jos sen ihan ajatuksella lukee. Mut synnytyskipua siinä verrataan luunmurtumakipuun niinkuin ekassa viestissäni kirjoitin. Itselläni ei ole luunmurtumaa ollut , niin en tiedä miten niitä voi verrata.

Totta, ei ole päätä ei häntää..

Ette ole ilmeisesti tottuneet lukemaan tieteellistä tekstiä?

Tällä tavallahan tutkimusta tehdään: otetaan eri asioita vertailuun ja mitataan niitä eri keinoin. Tässä nyt on todettu, että luunmurtuma on saanut vaikka arvon 3 ja synnytyskipu arvon 4. Eli on verrattu ja todettu että toinen on voimakkaampaa intensiteetiltään.

On siis pää ja häntä. MOT.

 

Synnytys oli vähän kuin kovemmat menkkakivut, ponnistaessa kirpaisee hetken kovasti, mutta vain hetken. Itse otin kohdunsuun paikallispuudutuksen. Vähemmän se sattuu, kuin hampaan juurihoito puuduttamatta.

 

Parasta siinä kivussa on se, että tietää, että se loppuu aikanaan eikä jatku loputtomiin. Mitä kovempaa tuntuu, sitä todennäköisimmin synnytys etenee vauhdilla ja on pikemmin ohi.

 

Sattuuhan se. Paljon. Ihan hemmetin paljon. Ja mun henk.koht. kokemus on, että ykskään lääkkeellinen kvunlievitys keino ei ole hyvä - pelkästään pitkittää synnytystä.
Sen mikä on totuus kenenkin kohdalla, pystyy sanomaan vasta jälkikäteen.

.. ja mun synnytys lähti kunnolla etenemään vasta, kun sain kunnon kivunlievitystä. että se kipu voipi myös hidastaa avautumista. epiduraalin lisäannokset ajoitettiin juuri oikein, ja ponnistusvaiheessa tunsin vain valtavan ponnistamisen tarpeen, en kipua ollenkaan. tukaluus kuvaisi aika hyvin olotilaa ponnistaessa!

 

Joo sattui aivan kauheasti. Mun on monta kertaa pyydetty kuvaamaan kipua, muta ei sitä voi selittää, on sillee erilaista. On asteikoltaan sellaista, mitä ei ole ennen kokenut ja jota muut ei ole kokenut niin pirun vaikea selittää. Eihän ihminen tiedä miltä joku juttu tuntuu kun ei ole kokemusta. Mä en vertais mihinkään menkkakipuihin. Sanoisin vaan, että on kipua ja painetta.

Kivunlievityksistä ei hajuakaan...esikoinen tuli ulos 1h56 min ekasta supistuksesta. Sattui niin paljon, että luulin kuolevani.

Ps. älä lue näitä juttuja ennen kuin olet synnyttänyt

 

Pitää vielä jatkaa kun täällä porukka kehottaa muistamaan synnytyksen aikana, että kipu tuo lähemmäs vauvan syntymää ja on hyvästä yms.
Mä en synnyttäessä edes tajunnut enää olevani synnyttämässä. Mies sanoo aina, että mun silmät pyöri vaan päässä kun hedelmäpelin hedelmät.

 

Ette ole ilmeisesti tottuneet lukemaan tieteellistä tekstiä?

Tällä tavallahan tutkimusta tehdään: otetaan eri asioita vertailuun ja mitataan niitä eri keinoin. Tässä nyt on todettu, että luunmurtuma on saanut vaikka arvon 3 ja synnytyskipu arvon 4. Eli on verrattu ja todettu että toinen on voimakkaampaa intensiteetiltään.

On siis pää ja häntä. MOT.

En käsitä, mikä merkitys tuolla lauseella on konaisuuteen nähden. Siis joo, synnytyskipua on verrattu luunmurtumaan ja hermokipuun, synnytyskipu vei voiton. Kyllä, ymmärrän ja omasta kokemuksestani allekirjoitankin.

Mutta siis tossahan voisi yhtä hyvin lukea: "Synnytyskipua on verrattu paperihaavaan sormessa ja synnytyskivun on tedettu olevan intensiteetiltään suurempi."