Kuinka paljon puuhailette vauvanne (3-4 kk)kanssa?

Minua kiinnostaisi tietää, kuinka paljon aktiivisesti seurustelette pienokaistenne kanssa ja kuinka paljon lapsenne viihtyy yksikseen? Poikani on nyt 3 kk ja viihtyy lattialla yksikseen melko kivasti, mutta minulle tulee heti huono omatunto, jos en ole hänen vieressään tai vähintään juttele hänelle jotain kauempaa. Nyt alkaa vaan tuntua, että käy turhan raskaaksi tällainen jatkuva seurustelu. Sitä paitsi eihän ole edes normaalia pälättää koko ajan kaikkea mahdollista, mitä sylki suuhun tuo. Luulee reppana kohta, että tässä maailmassa on tapana puhua taukoamatta.

Miten teillä siis? Ja toki kiinnostaa myös se, mitä te vauvanne kanssa hommailette?

 

:wave: Heippa.

Minulla on 3.5kk ikäinen tytär, joka on hirmu aktiivinen ja kova juttelemaan. Neiti kyllä viihtyy jonkin aikaa (kork.n.20min) itsekseen, kun on joku viihdyke, esim. pehmolelu, jolle jutella...minä en ainakaan koe huonoa omaa tuntoa, vaikka tyttö olisi vähän aikaa itsekseen leikkimässä lattialla. Minusta on hienoa, että hän oppii vähän olemaan itsekseen eikä niin kiinnitä koko ajan äitiin huomiota. Neiti kyllä ilmaisee hyvin nopeaan, kun yksin ei enää jaksa olla... :snotty: .

Monesti tyttö istuu sitterissä katsomassa minun puuhiani enkä silloin koko ajan juttele hänelle. Meillä oikeastaan neiti tosiaan itse ilmoittaa hyvin, kun haluaa seuraa. Olen ajatellut, että jos tyttö viihtyy itsekseen katselemassa puuhiani tai lelujaan, niin turhaan minä menen joka väliin sotkemaan hänen oloaan. Luin jostain, että lapselle pitää antaa myös mahdollisuus ns. omaan rauhaan eli koko ajan ei tarvitse tohottaa, vaan antaa hänen viihtyä omissa oloissaankin sen verran kuin hänelle itselleen se sopii.

Paljon leikkimme yhdessäkin. Päivän aikana leikimme lattialla, katselemalla leluja tai juttelemme muuten vain. Samoin tehdään, jos hän sitterissä, niin silloin saatan jututtaa häntä. Lattialla ollessaan neiti tykkää pienestä jumpasta ja "lällättely"-leikeistä myös. Leikit vaihtelee aina tytön vireystilan mukaan. Meillä neiti monesti ilmaisee, ettei jaksa enää leikkiä ja haluaa vain olla sitterissä. Aika hyvin sitä on muuten oppinut tulkitsemaan lastaan, vaikka välillä onkin vielä aika hukassakin... ...

Ja lukemisesta meillä tykätään: usein istumme, viimeistään aina iltasadun aikaan, sohvalle sylikkäin lukemaan. Kirjat jaksaa kyllä kiinnostaa. Ja kylvyssä käynti on mukavaa leikkiä toisinaan eli kylpyyn otetaan kylpylelut tai kirja mukaan...

Näitä kaikkia asioita emme siis tee tietenkään joka päivä, vaan vaihtelevasti.... Uskon, että sinäkin tiedät, mitä sinun pienokaisesi haluaa ja olen samaa mieltä, että taukoamaton puhe varmasti väsyttää yhtä lailla lapsen kuin aikuisenkin...

Niin ja joka päivä pidän huolen siitä, että tyttö on sylissäni tarpeeksi. Hänelle se tuntuu tietysti myös olevan tärkeää, että saa sylitellä siten, että keskityn vain häneen eli juttelemme tai tyttö kiehnää sylissäni halimassa ja suukottelemassa (ja syömässä eli maistelemassa äitiä kuolan kera )...

 

Meillä vauva viihtyy tällä hetkellä aika huonosti yksikseen lattialla, ikää 4,5kk. Osaa kääntyä mahalleen, mutta ei vielä ryömiä ja sekös harmittaa. Vauva viihtyy oikeeastaan parhaiten sillon kun isoveikka on lähellä ja voi seurailla hänen puuhiaan. Usein käytänkin isompaa lasta hyväkseni ja laitan vauvan katselemaan hänen leikkejään, niin pystyn rauhassa mm. laittamaan pyykit kuivumaan. Nyt toisen lapsen kanssa kyllä tuntuu, että ehtii seurustella vauvan kanssa ihan liian vähän ja sekin pitää tehdä salaa isoltaveikalta ettei tule mustasukkaiseksi. Mutta se mitä teen paljon enemmän kuin esikoisen kanssa on laulaminen. Kun teen keittiöhommia ja vauva on sitterissä, niin laulan että hän viihtyy. Joskus kyllä tietty myös juttelen ja kerron mitä puuhailen, mutta usein miten laulan mm. Piippolan vaaria.

Mun mielestä vauvan kanssa ei tartte seurustella ihan koko aikaa aktiivisesti, pitäähän sitä välillä muutakin tehdä vaikka vauva on hereillä. Yksi hyvä keino on tehdä hommia lattialla jos suinkin vaan pystyy. Vauvaa kiinnostaa kaikki ja vain se että olet itse lattialla vähän lähempänä yleensä riittää saamaan vauvan iloiseksi. Ja kun vauva alkaa istumaan, niin voi sitteriä säätää istuvampaan asentoon, niin vauva väkee siitä hyvin mitä ympärillä tapahtuu.

 

Minulla poika on nyt 3 kk. Hän ei viihdy yhtään yksinään vielä,vasta vähän aikaa sitten on alkanut viihtyä lattialla ja sitterissä niin, että minä olen vieressä... Sitä ennen oli ihan sylivauva, eikä viihtynyt missään muualla. Kyllä nykyäänkin vauva on suurimman osaa päivästä sylissä.

Poitsu on tosi kova juttelemaan, höpisee ja hihittelee koko ajan kun on virkeä(kun väsyy, tulee jutteluun semmoinen kitisevä sävy), mutta en saa siis poistua hänen näköpiiristään. Jos häivyn johonkin(esim vessaan) niin hän kuuluttaa perääni tosi käskevään sävyyn! Tai sitten itkee. Kyllä mulla varmaan on tapana melkein koko ajan hänelle vähän jutella. En kylläkään silloin jos hän on tosi väsynyt.

Yleensä me leikitään pojan kanssa lattialla lempileluilla, jumpataan vähän tai sitten lueskellaan. Tässä kun tätä juttua kirjoitin, poika oli aluksi tossa lattialla vieressä leikkimässä, kunnes halusi syliin. Nyt on kiinnostunut näppäimistöstä =)

 

mä mietin kans et pitääkö jutella ainavaan, mut sit tajusin et teen niinku parhaaks tuntuu. oon yksin vaavin kans. joinain päivinä juttelen enemmä ja joinain en lainkaan. sellastahan se elämä on, välillä jututtaa välillä ei. mua väsytti jatkuva höpöttäminen joten päätin sit vaa mennä fiiliksen mukaa. radio on hyvä kans päällä olla ku ei ite jaksa seurustella.

 

Luin tässä taannoin aika hauskan jutun jostain vauva- tai perhe-lehdestä. Jutun otsikko oli höpötys kunniaan ja se kertoi, kuinka vauvoille kannattaa höpötellä paljon, vaikka juttelussa ei olisi päätä eikä häntää. Se kehittää kuulemma lapsen älykkyyttä.

 

No kyllä minä höpöttelen vauvalle ihan sen mukaan miten jaksan. En mitenkään väkipakolla juttua väännä.

Ihan normaalisti olen noille kaikille puhunut. Silloin kun leikitään niin seurustelen, loruttelen ja laulan, mutta jos poika puuhailee itsekseen niin annan rauhassa keskittyä puuhaansa enkä rupea höpisemään omiani. Se on ihan tutkittua tietoa, että vauvan on annettava olla myös rauhassa silloin kun se niin tahtoo. Jokaisella ihmisellä on tarve olla toisinaan itsekseen, niin myös vauvalla. Kyllä se ihan normaali puhe kehittää vauvan/lapsen älykkyyttä ihan riittävällä tasolla. Voisin veikata, että mitään neroa ei pelkkä vauva-aikainen jatkuva höpöttely lapsesta tee

 

No kyllä minä höpöttelen vauvalle ihan sen mukaan miten jaksan. En mitenkään väkipakolla juttua väännä.

Ihan normaalisti olen noille kaikille puhunut. Silloin kun leikitään niin seurustelen, loruttelen ja laulan, mutta jos poika puuhailee itsekseen niin annan rauhassa keskittyä puuhaansa enkä rupea höpisemään omiani. Se on ihan tutkittua tietoa, että vauvan on annettava olla myös rauhassa silloin kun se niin tahtoo. Jokaisella ihmisellä on tarve olla toisinaan itsekseen, niin myös vauvalla. Kyllä se ihan normaali puhe kehittää vauvan/lapsen älykkyyttä ihan riittävällä tasolla. Voisin veikata, että mitään neroa ei pelkkä vauva-aikainen jatkuva höpöttely lapsesta tee

no en kyllä tarkoittanut tuota ed. viestiä niin, että kaikkien nyt olisi pakko koko ajan höpöttää vauvoilleen, enhän minä itsekään niin tee. Tarkoitin vain, että tollanenkin tutkimus on tehty ja tarkoittivat vaan sitä, että ei niissä jutuissa, mitä vauvalle puhuu ole pakko olla niin jotain "järkevää" tekstiä, vaan mitä mieleen juolahtaa.

Ja itsekin jätän vauvan välillä, Anette -79 tapaan omaan rauhaansa, koska olen lukenut myös tuosta, että kaipaavat ihan kuin aikuiset omaa rauhaa ja myös heidän kehityksensä vaatii sen, että on itse pystyttävä ratkomaan asioita.

 

Meillä tyttö 3,5kk ja mennään fiiliksen mukaan. Sillon kun ollaan virkeitä niin jonkun aikaa viihtyy lattialla yksikseen jutellen ja maistellen puuhamaton leluja.
Silloin kun halutaan seurustella äidin kanssa niin silloin höpötellään ja touhutaan lattialla, sängyllä tai sohvalla.
Sitten jos en itse oikein jaksa seurustella, mutta neiti ei halua olla yksin, niin laitan kantoliinaan ja touhuan kotiaskareita. Siinä seuraa mielenkiinnolla minun touhuamista ja aika usein myös nukahtaa siihen kyytiin lopulta.
On ollut myös jännä huomata, miten tiettyyn aikaan iltapäivästä alkaa äitin jutut jo kyllästyttämään ja ssaattaa olla hieman kränäinen. Mutta kun isi tulee kotiin, niin neiti oikein innostuu ja alkaa hirmu seurustelu isin kanssa =)