Kiitos vastauksistanne.
Nyt aukaisen tilannettamme pikkasen: puoliso juo aina kun on tilaisuus eli ts. on selvinpäin vain silloin kun työvuoromme ovat samat tai on vapaapäivä yhtä aikaa. Teemme molemmat vuorotyötä ja melko harvassa on ne yhteiset vapaapäivät ja samanaikaiset työvuorot.
Nytkin ollaan eri vuorossa ja sovittiin liikuntaohjelmasta mitä tehtäisiin yhdessä ku pääsen töistä. Niin vain sain lapsilta viestiä aamulla heti 9 jälkeen et hän lähti kauppaan. Ja arvatenkin kaljakauppaan. Kotia tultua tyyppi vetää sikeitä ja örisee itekseen. Ja tölkit vain osoittaa sen että juotu on taas.
Joo, varmaan kuulee jo tekstinkin perusteella siitä et arvostukseni tyyppiä kohtaan ei ole huipussaan.
Alan olla ite väsynyt, tuntuu et saa paapoo ja mä olen yksin vastuussa kodista ja siisteydestä. Hän tuntuu vähän välittävän miltä muista tuntuu. Hän sanoo kyllä pystyvänsä olemaan ilman alkoholia, mutta teot osoittaa toista.
Jemmailee juotuja tölkkejä/pulloja mitä erinäköisempiin paikkoihin esim vaatekaappiin etten näkisi koko totuutta? Sekä kellariin varastoon. On melko heikossa hapessa monesti, sammuilee ja sit jossain vaiheessa alkaa mahdollisesti oksentelee tai muuten vaan vaikeroi.
Tilanteestamme ei tiedä kukaan kai. Äitilleni en halua puhua ja rasittaa häntä omilla huolillani, kavereille en kehtaa sillä tää hävettää niin paljon. Hänen omat vanhemmatkaan tuskin tietävät tästä alko-ongelmasta. Minulle jäi myös seurustelun alkuaikaan epäselväksi miten paljon oikeesti juo, lupasi yhteen muutettaessa ettei juo mutta toisin on käynyt. On jo pitkästi +30, ja nyt tässä yhteiselon aikana on selvinnyt että tämä alkoholin käyttö ei ole mikään nykyvuosien "harrastus" vaan on aloittanut käytön jo nuoruudessa ja välissä on vain ollut vuoden tauko.
Humalassa ollessa hänestä tulee äkkipikainen ja nykyään saa varoakin ettei vaan ärsytä häntä millään tavalla. Muutamia kertoja olen saanut kämmenestä kasvoille ja tönäisty suoraan keittiönpöydän kulmaan. Ja lisäksi asuntomme on saanut myös omat jälkensä hänen toimestaan ja hänellä ei tunnu olevan mitään intressiä korjata aiheuttamiaan vahinkoja.
Mutta sitten se toinen puoli.. Hän on mitä ihanin ihminen, lapset huomioonottava hassuttelija, paras matkaseura ja oman huumorintajunsa omaava. Sen vuoksi olen aina vain jatkanut, mutta onko tämä siltikään kaiken arvoista? Tuhlaanko omaa aikaa sillä et murehdin toisen juomista?