Kuinka paljon naapurin lapsien metelöintiä pitää sietää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja petttra
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

petttra

Vieras
Asun kerrostaloasunnossa ja yläpuolella asuu lapsiperhe, jossa nuorempi lapsi noin parin vuoden ikäinen ja vanhempi noin 5-vuotias. Aamusta iltaan yläkerrasta kuuluu lähestulkoon taukoamatta tömistelyä, huutoa, itkua, naurua, kiljuntaa, laulua, soittimien soittamista, huonekalujen siirtelyä, pauketta ja kaikenlaista mahdollista älämölöä, jatkuvasti. Myös usein yöllä pienempi(?) lapsi itkuu ja rääkyy parhaimmillaan noin 2-3 tuntiakin putkeen?! Viime yönä sain nukuttua vain 2 tuntia kun lapsi itki ensin noin tunnin putkeen, sitten oli parin tunnin hiljaisuus ja sitten itki noin kolme tuntia putkeen. Ja tämä itku ei ole edes mitään ihan normaalia itkua, vaan älytöntä huutorääkymistä mikä ei lakkaa hetkeksikään ja välillä seasta kuuluu "äiti" huutoa. Vähän sellaisen käsityksen olen saanut että äiti ei ollenkaan tee lapsen itkulle mitään, antaa vain huutaa. Onko tälläinen oikein edes pientä lasta kohtaan? (Itselläni ei siis ole lapsia). Ja toiseksikin, jos hänellä on kova kasvatuskuri eli ei mennä helpolla lohduttamaan jos lapsi kiukuttelee(?) niin vosii sentään vähän ajatella edes naapureita ja että huuto todellakin kuuluu naapureillekin. Ja siis tätä tapahtuu ainakin noin neljänä yönä viikossa.

Olen tähän asti kärvistellyt ja kestänyt tätä älämölöä koska kyse kuitenkin lapsista, mutta kuinka pitkälle todella häiritsevää metelöintiä täytyy teidän mielestänne sietää?
 
Teoriassa kukaan ei saa metelöidä kerrostalossa öisin, mutta käytännössä lapsiperheet saa tehdä sitä rajattomasti. Et mahda asialle mitään, suosittelen muuttamista. Mulla samanlainen kusipääperhe alakerrassa. Kersat ja vanhemmat huutaa lähes tauotta, ja pienin reilu 1v penska juuri tuollaista kuvailemaasi sietämätöntä kirkumista/raakkumista tuntikausia putkeen. Ihan niin kuin suolistettaisiin elävältä. Veisivät sen saatana jonnekin laitokseen jos niin sairas on.

Mitään muuta niille ei voi tehdä kuin yrittää vastavuoroisesti sabotoida heidän asumistaan ja toivoa että muuttavat ensin pois. Mulla on omistuskämppä ja he vuokralla, joten itse en tästä lähde niin helposti. Tosi perseestä että muuten ihana koti menee "pilalle" tuollaisten takia.
 
Onneks itte oon aina onnistunut muuttamaan taloon missä on vain vanhuksia ja/tai nistejä. Niin rauhallista ja hiljaista porukkaa.

En tiedä ollenkaan mitä tekisin tuollaisessa tilanteessa, olisin niin pirun äkäinen. Mutta kai ainut ratkaisu on muutto? Lapsiperheet saavat vissiin terrorisoida muita ihan niin paljon kuin haluaa. Ja sit ku lapset on astetta vanhempia niin voi alkaa autojen naarmuttaminen ja muu sabotointi, eikä edelleenkään oikein voi minkään. EIhän aitin kultamussukoita saa syyttää mistään...
 
Kumpa meillä edes metelöis lapset yläkerrassa... mutta ei !!
AIKUINEN nainen, alkaa imuroimaan 05.30 aamuisin.
Öisin siirtelee huonekaluja yms. Kyllä meijänkin lapsista lähtee meteliä päivisin, mutta öisin ei!
Öisin ei kenenkään tarvii metelistä kärsiä. Tosin vauvanitkulle ei kukaan mitään voi.
Mutta jos lapset selkeesti juoksee öisin ja leikkii, niin siihen saa kyllä puuttua!
 
Eikö ne ikinä ulkoile? En tiedä montaakaan lasta, jotka eivät kunnon happimyrkytyksen jälkeen jaksaisi olla hetken aikaa aloillaan kotioloissa. Joten muuta pois. Ne eivät tule tuosta viisastumaan. Lapset saavat adhd-diagnoosin joka tapauksessa ja sen jälkeen vanhemmille ei voi antaa enää palautetta, koska ovat lastensa sairauden uhreja.
 
Onpa jälleen vihamielishenkisiä vastauksia.

Kuka tahansa alkaa olla vihamielinen jos joutuu kuuntelemaan jatkuvaa möykkää naapurista, pahimmillaan vuosikausia. On ihan fysiologinen fakta että meteli nostaa stressihormoneja, etenkin sellainen meteli johon ei voi vaikuttaa ja jota ei pääse pakoon. Ja lapsen itkuhuuto on yksi raastavimmista äänistä joita löytyy, se on tutkitusti jopa katuporaa hirveämpi.
 
Ja puolikuurot vanhuksethan on sitten niin rauhallista porukkaa. Huudattavat vaan televisiota täysillä, että sen kuulee naapuriinkiin ihan normaalilla äänellä.

En sitten tiedä onko minulla vain ollut ihan älyttömän hyvä tuuri, mutta 6 eri vuokrakämpässä olen asunut, eikä ikinä ole vanhuksista tai noista laitapuolen kulkijoista ollut harmia. Ainoat kerrat kun on vähän häirinnyt on silloin kun vanhusten lapsenlapset (tai lapsenlapsenlapset?) juoksentelevat rappukäytävässä ja huutavat, muuten ihanan rauhallisia on nuo kerrostalot olleet :)
 
Täytyy sanoa, että aloittajalle ja muille äkäilijöille toivoisin muutaman oman lapsen. Jokaiselle lapselle toivoisin vaikea ja kivuliaan suolistooireisen allergian, joka alkaa 'koliikkihuutona' ja jatkuu hamaan 3-4 vuoden ikään asti enemmän ja vähemmän itkua aiheuttavana vaivana. Sen jälkeen voisi tulla vaikka yöllisiä kauhukohtauksia muutamaksi vuodeksi. Korvatulehdukset voisivat olla myös ihan hyödyllinen opetus.

Sitten kun lapset ovat valvottaneet 5-7 vuotta öisin, ja mikään ei auta huutoon ja lapsen tuskaan, niin voi olla ehkä kovaankin kalloon on tarttunut joku ymmärryksen hitu ja aloittaja tajuaa hävetä mielipiteitään.

Siihen lisäksi toivon sinulle aloittaja ja kaltaisillesi muutaman tosi tosi ärsyttävän naapuriin vinkumaan lasten itkusta.
 
Jokainen valittaja voisi sen verran ottaa päätä perseestään (ymmärrän että on raskasta tuollaista kuunnella mutta jos sen ärtymyksen saisi hetkeksi sivuun) että miettisi asiaa sen lapsen näkökulmasta myös. Vaikuttaako tilanne vaikka siltä että olisi lastensuojelun syytä käydä tarkistamassa...?
 
Oma lapseni huutaa usein öisin. Aika kovaa vielä. Kumpa olisin alakerran naapuri ja voisin tunkea korvatulpat syvälle korvakäytävään ja vetää peiton korville. Mutta en ole. Sen sijaan minun pitää yrittää rauhoitella kurkkusuorana huutavaa lasta ja yrittää arvata mikä on hätänä kun siihen ei auta, no melkein mikään.
 
[QUOTE="Muuan";29612399]Täytyy sanoa, että aloittajalle ja muille äkäilijöille toivoisin muutaman oman lapsen. Jokaiselle lapselle toivoisin vaikea ja kivuliaan suolistooireisen allergian, joka alkaa 'koliikkihuutona' ja jatkuu hamaan 3-4 vuoden ikään asti enemmän ja vähemmän itkua aiheuttavana vaivana. Sen jälkeen voisi tulla vaikka yöllisiä kauhukohtauksia muutamaksi vuodeksi. Korvatulehdukset voisivat olla myös ihan hyödyllinen opetus.

Sitten kun lapset ovat valvottaneet 5-7 vuotta öisin, ja mikään ei auta huutoon ja lapsen tuskaan, niin voi olla ehkä kovaankin kalloon on tarttunut joku ymmärryksen hitu ja aloittaja tajuaa hävetä mielipiteitään.

Siihen lisäksi toivon sinulle aloittaja ja kaltaisillesi muutaman tosi tosi ärsyttävän naapuriin vinkumaan lasten itkusta.[/QUOTE]


Olisi kyllä tyhmät vanhemmat, jos eivät hoitaisi tuota "kivuliasta suolistoallergiaa" ,ei tuon ikäisen kuulu huutaa enää öitä!

Ap voisi tehdä ls ilmoituksen, niin katso auttaako.
 
Kyllä mä oon monta kertaa miehelle sanonu, että onneksi me ei asuta meidän alapuolella. Eikä siellä onneksi asu kukaa muukaan. Yläkertaan ei toivottavasti ihan niin selvästi kuulu ku mitä alapuolelle kuuluis. On tämä meteli lasten kans joskus niin sietämätöntä,ettei kestä omatkaan hermot. Joten voin kyllä kuvitella miltä se tuntuu koko ajan kuunnella muiden lasten huutoa ja meteliä..
 
Meillä asui alakerrassa vanhemmat ja yksi lapsi. Vanhemmat olivat kovia huutamaan päiväsaikaan ja yöllä vasta huusivatkin. Lapsi (jota en koskaan nähnyt, osasi juuri puhua eli joku 2-3v.) huusi tosi usein öisin eikä vissiin oikein halunnut mennä nukkumaan päivällä eikä illalla. Itseäni tuo öinen itku ei haitannut niinkään, vaan se jäätävä karjunta joka lähti vuoroin isästä vuoroin äidistä. Siihen on kiva säpsähtää keskellä yötä, kun luulee että maailmanloppu tulee. Eikä se tietysti lastakaan hiljentänyt, itku vaan muuttui entistä paniikinomaisemmaksi.

Mietin monesti, että pitäisikö tuosta ilmoittaa johonkin, mutta kun eivät varsinaisesti tuntuneet lapselle mitään tekevän, niin tarkkailin tilannetta. Muuttivat parin kk päästä pois... Nyt kun olen itse äiti, soittaisin varmaan lastensuojeluun, jos sama uusiutuisi.
 
Oma lapseni huutaa usein öisin. Aika kovaa vielä. Kumpa olisin alakerran naapuri ja voisin tunkea korvatulpat syvälle korvakäytävään ja vetää peiton korville. Mutta en ole. Sen sijaan minun pitää yrittää rauhoitella kurkkusuorana huutavaa lasta ja yrittää arvata mikä on hätänä kun siihen ei auta, no melkein mikään.

Sinä olet päättänyt lisääntyä, joten se on sun päätös ja sun kohdalla on sitten realisointunut riski huutavasta lapsesta. Naapurisi ei ole päättänyt lisääntyä eikä ole päättänyt että haluaa naapurikseen huutavan lapsen. Et siis mitenkään voi verrata omaa VAPAAEHTOISTA tilannettasi naapurin tilanteeseen.

Ja turha sanoa että "naapuri aina voi muuttaa". Koska se huutavan penskan perhekin voisi muuttaa, joten koska peli on tämän suhteen tasan. Siksi se muuttovelvollisuus on vain ja ainoastaan sillä joka metelöi. Kärsijän muutto ei auta yhtään mitään, koska hänen tilalleen joutuisi joku toinen raukka. Jos taas huutaja muuttaa korpeen saa koko loppu kerrostalo nukkua taas yönsä rauhassa. Ei muitakaan metelöijiä ja stereoiden huudattajia jätetä metelöimään vaan HE muuttavat tai hiljenevät.
 
  • Tykkää
Reactions: Spiderfly ja Tepadj
Parin vuoden ikäinen voi itkeä yöllä hyvinkin välillä. Esimerkiksi jos on flunssainen, korvakipuinen, tai näkee pahaa unta. Mutta jos itkee tunteja putkeen, niin silloin kyllä vähän kummallista. Päiväsaikaan kuvailemasi äänet on ihan normaaleja lapsiperheen ääniä. Ja jospa tällä pienemmällä on esim. tutista vieroitus meneillään, tai jonkinlainen unikoulu. Jos jatkuu pidempään voisit varmaan mainita asiasta...mutta miten suhtautuvat siihen, sitä ei voi tietää.
 
Tarjoudu ottamaan se huutava mukula yökylään. Vanhemmat varmasti arvostaisivat yhtä yötä nukkuen ;) Samalla voit sitten tehdä tarvittavat temput ja opettaa sen mukulan nukkumaan niin on yörauha jatkossakin.
 
Kävisitkö juttelemassa asiasta naapurin kanssa? Ihan vain kysymässä, onko kaikki kunnossa, kun olet kuullut öisin niin kovaa itkua. Ja jos epäilyttää, että ei ole kaikki kunnossa, niin voisit soittaa neuvolaan tai perhetyöhön ja kuvailla huudot. Minusta ei ole normaalia, että 2- tai 5-vuotias itkee tai huutaa yöllä tuntikausia ilman, että kukaan auttaa.
 

Yhteistyössä