Kuinka paljon ja millä tavoin miehenne osoittaa teille hellyyttä?

[Anni62]

Meillä hellyyttä riittää vielä 25-vuoden avioliitonkin jälkeen. Suukotellaan ja halaillaan lähes joka välissä.
Pieniä suukkoja monta kertaa päivässä, no nyt en itse ole päivisin kotona mutta kun olin niin aina kun mies vaan kotona käväisi pienen suukon antoi.
Käsitöitä tehdessäni saan kyllä istua ihan rauhassa ja katon tv:tä siinä samalla.

 

[eräs peräs]

Meillä mies ottaa vastaan hyväilyjä ja silittelyjä, muuta pusut ovat kiellettyjen listalla. Puolitoista vuotta on kulunut ilman ainuttakaan suukkoa, edes pientä. Minä kärsin siitä suunnattomasti, seksiinkin on vaikea virittäytyä, kun tämä peikko painaa taustalla. Olen kertonut miehelle, miten tärkeää rakkaimman suutelu minulle on, mutta hän ei antaudu keskustelemaan asiasta sen enempää. Hän pelkää saavansa minulta huuliherpeksen , jollainen (1 rakkula) minulla oli viimeksi puolitoista vuotta sitten. Yhteensä neljästi elämäni aikana on rakkula ollut huulessa. Edelleenkin olen totutteluvaiheessa tähän suukottomaan elämään. Onko vinkkejä?

1.Vie miehesi kuule herpesvirusvasta-aine testiin. Hänellä saattaa olla itsellään iha sama virus kuin sinulla.

2. Aloita viruksen estolääkitys. On kallista, mutta lienee suukkojen arvoista.

Itse olen kärsinyt todella kauheasta huuliherpeksestä. Ajoittain on näyttänyt, että koko alahuuleni mätänee pois. Olen vahvalla estoläkityksellä ja oireita tulee enää hyvin harvoin.

Suukkoja, suudelmia ja suuseksiä meillä harrastetaan normaalisti (eli hyvin usein) silloin kuin mitään oireita ei ole, eli suurimman osan aikaa.

En ole kuullut yhdestäkään pariskunnasta joka jättäisi suutelematta sen takia, että toisella on kerran vuodessa herppa huulessa. Ette sitten varmaan voi harrastaa suuseksiäkään...

 

[Loistoideoita]

... Olen kertonut miehelle, miten tärkeää rakkaimman suutelu minulle on, mutta hän ei antaudu keskustelemaan asiasta sen enempää. Hän pelkää saavansa minulta huuliherpeksen , jollainen (1 rakkula) minulla oli viimeksi puolitoista vuotta sitten. Yhteensä neljästi elämäni aikana on rakkula ollut huulessa. Edelleenkin olen totutteluvaiheessa tähän suukottomaan elämään. Onko vinkkejä?

Näytä/printtaa netistä jokin lääkärisivu, jossa kerrotaan huuliherpeksestä, väritä neontussilla lauseet joista ilmenee, ettei huuliherpes tartu muulloin kuin se on aktiviisena eli rakkuloina. Huuliherpes on myös eritt. yleinen ihmisillä, sen on voinut saada jo ihan lapsena jtk kautta esim. toiselta lapselta, jolla ollut huuliherpes ja pitänyt sormia suussaan ja sitten haronut sen toisen lapsia kasvoja sormillaan. Voi olla että miehelläsi on huuliherpeksestä väärää tietoa ja likaisia mielikuvia. Tai on hyvin bakteerikammoinen.

Edellisen otaksunta kuulosti aika osuvalta myös. Miehesi käyttää huuliherpestä vain tekosyynä... Joko läheisyydenkammoa, kun kasvot ovat niin lähekkäin tai sitten miehellä on omia komplekseja asiaan liittyen kuten, että pitää hengitystään pahanhajuisena eikä siksi suutele tai pelkää ettei osaa suudella hyvin tai "tietää" ettei ole hyvä suutelemaan. Voi myös olla että mies ei ole tottunut suutelemaan aiemmissa suhteissaan, hän on nyt uuden jutun edessä ja hän hannailee.

Voithan kysyä kaikkia näitä häneltä ja katsoa miten reagoi. Jospa avautuisi.

 

[kikkelmanni]

Osotan naisilleni hellyyttä tuikkimala heitä paljon kikkelillä!

 

[nokisses]

... Olen kertonut miehelle, miten tärkeää rakkaimman suutelu minulle on, mutta hän ei antaudu keskustelemaan asiasta sen enempää. Hän pelkää saavansa minulta huuliherpeksen , jollainen (1 rakkula) minulla oli viimeksi puolitoista vuotta sitten. Yhteensä neljästi elämäni aikana on rakkula ollut huulessa. Edelleenkin olen totutteluvaiheessa tähän suukottomaan elämään. Onko vinkkejä?

Näytä/printtaa netistä jokin lääkärisivu, jossa kerrotaan huuliherpeksestä, väritä neontussilla lauseet joista ilmenee, ettei huuliherpes tartu muulloin kuin se on aktiviisena eli rakkuloina. Huuliherpes on myös eritt. yleinen ihmisillä, sen on voinut saada jo ihan lapsena jtk kautta esim. toiselta lapselta, jolla ollut huuliherpes ja pitänyt sormia suussaan ja sitten haronut sen toisen lapsia kasvoja sormillaan. Voi olla että miehelläsi on huuliherpeksestä väärää tietoa ja likaisia mielikuvia. Tai on hyvin bakteerikammoinen.

Edellisen otaksunta kuulosti aika osuvalta myös. Miehesi käyttää huuliherpestä vain tekosyynä... Joko läheisyydenkammoa, kun kasvot ovat niin lähekkäin tai sitten miehellä on omia komplekseja asiaan liittyen kuten, että pitää hengitystään pahanhajuisena eikä siksi suutele tai pelkää ettei osaa suudella hyvin tai "tietää" ettei ole hyvä suutelemaan. Voi myös olla että mies ei ole tottunut suutelemaan aiemmissa suhteissaan, hän on nyt uuden jutun edessä ja hän hannailee.

Voithan kysyä kaikkia näitä häneltä ja katsoa miten reagoi. Jospa avautuisi.

Kiitos vinkeistä. Lääkärisivujen printtailu on turhaa, koska mies oli jo pari vuotta sitten lueskellut tuoreita tutkimuksia, joissa todettiin, että herpes voi tarttua myös oireettomassa vaiheessa. Siitä alkoi tämä alamäki. Olemme olleet yhdessä toistakymmentä vuotta eikä suutelu aiemmin tuottanut ongelmia, koska mieheni uskoi, ettei tauti tartu oireettomassa vaiheessa. En tiedä mistä läheisyyskammo olisi yllättäen iskenyt. Hän on kyllä erittäin bakteerikammoinen. Jos vaikka jolakulla lapsistamme alkaa mahatauti,hän häipyy pariksi päiväksi omalle kämpälleen, ettei saa tartuntaa. Jouduin jossain vaiheessa itse sairaana hoitamaan oksentelevaa parivuotiasta, kun mies häipyi tartunnan pelossa muihin maisemiin. Suuseksiä harrastettiin ennen tätä viimeistä rakkulaa. Estolääkitys tuntuu minusta aika turhauttavalta, koska rakkula tulee aika harvoin ja paranee hyvin.

Tuntuu masentavalta, kun ei voi antaa edes kevyttä lähtöpusua aamulla töihin lähtiessä tai muulloinkaan. Mies väistää heti, jos epäilee minun yrittävän. Se saa minut tuntemaan oloni jotenkin saastaiseksi. Sängyssäkin tulee joskus samanlainen olo, kun yksi reikä kelpaa, mutta toista ei saa tuoda lähellekään, ettei vahingossakaan osu huulet vastakkain. Hän saattaa jopa pitää minua olkapäistä kiinni, etten kiihottuessani pääse hyökkäämään suuhun.

Kaiken tämän keskellä tiedän, että jos mieheni sattuisi saamaan huuliherpeksen (olipa hänellä ollut se jo piilevänä tai ei), hän tulee syyttämään siitä minua eikä koskaan anna sitä anteeksi. Olisin silti valmis ottamaan riskin, jos mies antaisi siihen tilaisuuden. Rakastan häntä suuresti enkä haluaisi antaa tällaisen asian pilata suhdettamme. En kuitenkaan mahda mitään sille, että se on jo vaikuttanut minuun ja tunteisiini. Olenko siis vain pikkuasioihin takertuva näpertelijä?

 

[Siis SINÄKÖ?!]

Joku teillä kyllä on, muttet sinä...

Ongelma on kyllä todellinen, jos tosiaan pitää häipyä sairastavien lasten läheltä jne (tarvitsisvat silloin muuten kyllä isänkin myötätuntoa, apua ja kannustusta), muttei sinulla. Minä kuule passittaisin noin bakteerikauhuisen miehen jo pääkopan tutkimukseen, eihän tuo ole enää alkuunkaan tolkullista. Bakteerikammo on neuroosi, ja yleensä vain kehitetty vertauskuva jollekin muulle, jokin muu elämässä on kyllä silloin ylivoimaista kun ne bakteerit. Johan tuo rajoittaa normaalia elämää kaikin puolin.. Huh kauhistus!

 

[pilipali]

Ettekö te tosiaan tiedä että huuliherpes tarttuu vain rakkulavaiheessa. Sitä ei voi saada jos ei ole näkyviä oireitakaan.

 

[Loistoideoita]

Jos kyse tosiaan bakteerikammosta ja alamäki alkanut miehen luettua jostakin tutkimuksesta, että huuliherpes voi tarttua oireettomassakin vaiheessa niin... Loogisinta olisi että että saisit jonkun asiantuntevan tahon sanomaan miehellesi, ettei huuliherpes tartu oireettomassa vaiheessa. Jos saisit miehen mukaan terveyskeskukseen ja saisit lääkärin juttelemaan hänen kanssaan asiasta. Ja sitten terapiaan. Sillä...

Suoraan sanottuna miehesi käytös ei ole normaalia. Ja että ei siedä ympärillään sairastavia ihmisiä, edes omia lapsiaan... Miten itsekäs ihminen ja minkä mallin antaa vanhemman/isän käytöksestä lapsilleen. Lapset tarvisevat hoitoa ja lämpöä molemmilta vanhemmiltaan.
Miehesi käyttäytyy kuin hemmoteltu pikku prinssi ja että hänellä on vielä oma erillinen pakopaikka/kämppä jossain, jonne luikkii kun kaikki ei ole täydellistä? Jos hänellä on paha bakteerikammo, hän tarvitsee siihen hoitoa.
Pahimmillaan bakteerikammo voi edetä hyvin pitkälle eli eristäydytään omaan loukkoon eikä avata ovea kenellekään, pissataan pulloihin ettei saada muualta tartuntaa, sitten ollaankin jo valmiita valkotakkisille.

Miehelläsi ON ongelmia. Hänen pääkoppansa ongelmat vaikuttavat myös sinuun ja lapsiin. Asialle pitäisi tehdä jotain. Oikean bakteerikammon ollessa kyseessä se voi paheta ja miehesi käytös muuttua yhä oudommaksi, joten asiaan pitäisi puuttua ennen lopullisia flippaamisia.

Olet ilmeisesti niellyt aika pitkään miehesi käytöstä sitä juuri kyseenalaistamatta, siihen tottuen, olettehan eläneet pitkään yhdessä ja kaikkeen tottuu... Sinun olisi hyvä ymmärtää, että miehesi on hieman sairas (tekstisi perusteella) ja silloin sinun terveenä on sanottava se, mitä terve järki haluaa sanoa hänelle.

"Sinun käytöksesi ei ole normaalia, sinulla on ongelmia. Isän ei ole normaalia paeta omaan pakopaikkaansa, kun hänen lapsensa ovat kipeinä. Ei ole normaalia että suostut yhdyntään mutta et koskaan suutele, koska luulet huuliherpeksen tarttuvan oireettomanakin. Haluan auttaa sinua ja jos haluat että elämme jatkossa hyvää perhe- ja parisuhdeelämää, otat avun vastaan. Tilataan aika terapeutilta."

Ja muuten, kas kun miehesi ei ole huomioinut bakteerikammosssaan, että huuliherpes voi siirtyä alapäähänkin esim. vahingossa, jos on oireellisessa vaiheessa pitänyt sormia huulillaan ja sitten vaikka vaihtanut alkkarit ja siinä tullut tartuntakontakti alapäähän. Todella epätodennäköistä ja harvinaista, mutta kiinnostavaa, että miehesi ei ole kuitenkaan "vimpan päälle" vetänyt bakteerisuojausta ylleen.

Ratkaisu: terapiaan. Jos mies ei suostu menemään yksin, menkää parisuhdeterapiaan. Asiat eivät muutu, ellei asioita muuta.

 

[eräs peräs]

No kyllä se herpes VOI tarttua oireettomanakin, eli siitä on turha vääntää tämän enempää.

Siksi oikeasti kannattakin jättää kavereiden huulirasvat ja punat lainailematta ja katsoa että juo vain omasta lasistaan. Noin niin kuin yleisesti.

Mutta jos haluaa normaalin parisuhteen, tiettyjä riskejä täytyy elämässä vaan ottaa, muuten ei tule yhtään mitään.

Tiedän paljon pariskuntia joista toisella on virus aktiivisena aina silloin tällöin, mutta muuten elävät täysin normaalia elämää. Suudelmineen.

Miehesi täytyy selvittää tämä asia omassa päässään, ei tuo todellakaan ole normaalia käytöstä. Lisäksi kuten todettu, hänellä saattaa olla jo itsellään sama virus, on sinänsä jopa mahdollista, että sinä olet saanut tartunnan häneltä...

 

[eräs peräs]

Vielä lisään: jotenkin kauhean surullinen tarina. Itse en kyllä kestäisi parisuhdetta ihmisen kanssa, joka kohtelisi minua kuin saastaista jatkuvasti.

Estolääkityksessä on sekin hyvä puoli, että se minimoi oireettomankin viruksen tarttumista. Ymmärrän toki ettei sinua erityisesti huvita lääkkeitä popsia, mutta minusta teidän tilanteenne on niin patissa, että jotainhan tuolle täytyy tehdä.

 

[Loistoideoita]

Tarkistin asian netistä, joo, eräs peräs on oikeassa, voi ilmeisesti tarttua oireettomanakin.

Hyvin sanottu edelliseltä, että elämään kuuluu riskejä ja pienten riskien kanssa on vain elettävä, muuten ei tule mitään.

Mutta kyllä nyt on niin, että ap:n miehen pitäisi tsekkauttaa sitä pääkoppaansa eikä tämän apn alkaa napsia lääkkeitä päivittäin. Kysehän on normaalista huuliherpeksestä, ei mistään ebola-viruksesta. Lääkkeitä ei liene toivottua ottaa elimistöönsä säännöllisesti, etenkään jos kyse tommoisesta normaalielämään kuuluvasta pienestä riskistä.

Minullakin on huuliherpes (lapsena saatu) ja en todellkaan alkaisi popsia jotain päivittäin otettvaa lääkettä tähän normivirukseen, joka on tässä nyt ollut parisen vuotta jo oireettomana. Jos tapaisin bakteerikammoisen miehen, joka ei suostuisi suutelemaan oireettomia huulia, se ei olisi ongelmaksi. Emme suutelisi emmekä myöskään enää tapaisi. Helppoa kuin heinänteko.

 

[eräs peräs]

Loistoideoita, minä suosittelen kyllä sitä lääkehoitoa naiselle ja terapiaa miehellle Itse näkisin sen ikään kuin kompromissina tässä vaikeassa tilanteessa. Muuten olen kanssasi samaa mieltä turhasta lääkkeiden syömisestä

Huuliherpeslääkkeet ovat onneksi nykyajan täsmälääkkeitä. Eli vain ja ainoastaan blokkaavat herpesvirustuotannon.

Itselleni tämä ns normivirus on aiheuttanut niin suurta harmia, (mm useampia jaksoja jolloin en ole pystynyt syömään viikkoon suussa olevien rakkuloiden takia) etten oikeasti toivoisi tätä kenellekään ja pystyn tiettyyn pisteeseen asti jopa ymmärtämään tämän viruksen kammoajia.

Mutta yleisimmillään huuliherpes on lähinnä kiusallinen ja ohimenevä vaiva ja josta aiheutuva haitta on lähinnä kosmeettinen. Joillain satunnaisilla yksilöillä se sitten äityy aiheuttamaan hankalammin hallittavia oireita. Itse ollen sattunut sitten kuulumaan tähän jälkimmäiseen ryhmään.

 

[karismaako.]

Kuulostaa ilkeältä virukselta tuo herpes ja varmasti onkin oireilessaan kiusallinen kantajalleen. Yhdellä tutttavallani aina joskus ilmestyy huuleen rakkula ja kyllä se häntä kiusaa, mutta ihan normaalia parisuhdetta siellä eletään kaikkinensa. Eikä se tosiaankaan ole mikään este, jos muuten kerta natsaa .

 

[annippa]

Ettekö te tosiaan tiedä että huuliherpes tarttuu vain rakkulavaiheessa. Sitä ei voi saada jos ei ole näkyviä oireitakaan.

Herpesvirusta on kahta eri lajia. Toinen niistä aiheuttaa YLEENSÄ rakkulan huuleen, toinen sukuelimiin. Tämä, joka yleensä esiintyy huulessa, tarttuu vain rakkulavaiheessa. Toinen virustyyppi taas tarttuu myös oireettomassa vaiheessa. Osa sukuelinherpeksistä on "huuliherpesviruksen" aiheuttamia, ja osa huuliherpeksistä taas "sukuelinherpesviruksen" aiheuttamia. Rakkulaa katsomalla ei siis voi päätellä tarttuuko se vain rakkulavaiheessa vai myös oireettomassa vaiheessa. Ilmeisesti rakkulavaiheessa herpeksestä voidaan ottaa joku viljely ja siinä voidaan selvittää kumpi virus on kyseessä. Yleensä siis sukuelinherpes tarttuu myös oireettomalta, mutta huuliherpes ei, mutta poikkeuksia on hyvin paljon.

Suuri osa ihmisistä kantaa lapsena saatua herpestartuntaa, joka ei koskaan aiheuta rakkulaa huuleen. Jos ihmisellä on jo oireeton saman virustyypin tartunta, hän ei voi saada uutta tartuntaa, joka voisi oireita aiheuttaa. Hän voi kyllä saada sen toisen virustyypin tartunnan vanhan tartuntansa lisäksi ja tämä voi antaa oireitakin.

 

[annippa]

Eikö se mies itse voisi syödä estolääkitystä ja sitten pussailla sinua kun olet oireeton?

 

[eräs peräs]

Huoh.

Ei jaksaisi jankata, mutta sekä tyypin HSV1 ja HSV2 -kannat tarttuvat myös oireettomana. HSV1 eli herpes simplex virus 1 on se ns. huuliherpes ja HSV2 eli herpes simplex virus 2 on ns. genitaaliherpes. Molemmat kannat tarttuvat myös ristiin.

Sen lisäksi molemmista peruskannoista on variaatioita, eli voi siis saada uuden tartunnan samastakin varioidusta kantaviruksesta.

Estolääkitys estää vaan omassa elimistössä olevan viruksen lisääntymisen. Mikään rokote se ei siis ole, eikä siis ehkäise tartuntaa.

 

[AsiaSelvää]

...
Estolääkitys estää vaan omassa elimistössä olevan viruksen lisääntymisen. Mikään rokote se ei siis ole, eikä siis ehkäise tartuntaa.

Ahaa. No niin, eli se on eniten tarpeellinen niille, joiden huuliherpes on vaikeaa laatua ja jotka haluavat helpotusta siihen. Mutta jos huuliherpes on lievää laatua, estolääkitystä ei kannata aloittaa. Etenkin kun ei ehkäise tartuntaa eli estolääkityksen vaikute ja tarkoitus on suunnattu lähinnä vaikeanärhäkän herpesviruksen torjuntaan.

 

[eräs peräs]

...
Estolääkitys estää vaan omassa elimistössä olevan viruksen lisääntymisen. Mikään rokote se ei siis ole, eikä siis ehkäise tartuntaa.

Ahaa. No niin, eli se on eniten tarpeellinen niille, joiden huuliherpes on vaikeaa laatua ja jotka haluavat helpotusta siihen. Mutta jos huuliherpes on lievää laatua, estolääkitystä ei kannata aloittaa. Etenkin kun ei ehkäise tartuntaa eli estolääkityksen vaikute ja tarkoitus on suunnattu lähinnä vaikeanärhäkän herpesviruksen torjuntaan.

Estolääkitys estää kantajan tartutattamasta virusta. Koska virusta ei siis muodostu ollenkaan. Mutta ei ole rokote, eli sen syöminen ei estä tartunnan saamista. Nämä kaksi asiaa on hyvä selvittää vielä itselleen.

Estolääkitys saattaa olla siis paikallaan vain lievistä ja satunnaisista oireista kärsivälle jos ennenkaikkea haluaa varjella kumppaniaan tartunnalta. KOSKA OIREETTOMANAKIN SAATTAA LEVITTÄÄ TARTUNTAA.

Itse en ainakaan ikinä suostuisi seurustelemaan genitaaliherpestä kantavan henkilön kanssa, joka ei söisi säännöllistä estolääkitystä. Niin ihanaa ihmistä ei maa päällään kanna, että tämän asian voisin sivuuttaa. Tämän kauniimpaa pakettiin en asiaa viitsi kääriä.

 

[AsiaSelvää]

...
Estolääkitys estää kantajan tartutattamasta virusta. Koska virusta ei siis muodostu ollenkaan. Mutta ei ole rokote, eli sen syöminen ei estä tartunnan saamista. Nämä kaksi asiaa on hyvä selvittää vielä itselleen.

Estolääkitys saattaa olla siis paikallaan vain lievistä ja satunnaisista oireista kärsivälle jos ennenkaikkea haluaa varjella kumppaniaan tartunnalta. KOSKA OIREETTOMANAKIN SAATTAA LEVITTÄÄ TARTUNTAA.
...

Kiitos selvennyksestä. Erittelyt olivat tarpeeseen.

Mutta olemme varmaan samaa mieltä siinä, että normaalielämään kuuluvat myös norm.riskit. Elämää ei eletä täydellisessä bakteerittomassa ja viruksettomassa kammiossa. Riskejä punnitaan.

Ja koetetaan elää normaalisti. Jos vaa'assa estolääkityksen varassa eläminen vs normaali eläminen lievän ja harvoin puhkeavan huuliherpeksen kanssa... Järki käteen ja riskien punnitus oikeisiin mittasuhteisiin.

 

[eräs peräs]

Olin varmaan kirjoittanut epäselvästi aluksi.

Kyllä samaa mieltä monessa suhteessa. Mutta toisaalta minäkin taas pitkästä aikaa kertailin informaatiota herpeksestä ja luettuani että herpestartunta aikuisiällä saattaa olla varsin ikävä ja tuskallinen, en myöskään tuomitse ihmistä joka sellaisen haluaa välttää.

Eli jos punnitaan asiaa yksi tabletti päivässä versus mahdollisesti ilkeä ja tuskallinen infektio toisella osapuolella, niin jokainen voi sitten itsekseen miettiä, kumpi on heille oikea ratkaisu. Kukin pari tekee omat ratkaisunsa, ulkopuolisille asia ei kuulukaan.

 

[AsiaaSelväksi]

.
Eli jos punnitaan asiaa yksi tabletti päivässä versus mahdollisesti ilkeä ja tuskallinen infektio toisella osapuolella, niin jokainen voi sitten itsekseen miettiä, kumpi on heille oikea ratkaisu. Kukin pari tekee omat ratkaisunsa, ulkopuolisille asia ei kuulukaan.

Tai voidaan punnita myös näin: ei päivittäistä lääkitystä, normaalia elämää ja suutelun välttämistä ja hygieniaan huomion kiinnittämistä, kun/jos virus puhkeaa päälle. Riskien punnitsemista sekin, että huomaa ettei virus _yleensä_ tartu oireettomana ja tarttuu _yleensä_ oireellisessa vaiheessa, jollei toisella jo ole sitä.
Eli kun näitä asioita laittaa mittasuhteisiin eikä mene pahimpien uhkakuvien ja poikkeussääntöjen mukaan, on asia yleisemmissä mittasuhteissa. Jos kuitenkin haluaa olla varovaista viimeisen päälle ja haluaa syödä estolääkitystä kaikki riskit välttääkseen, sitten tekee niin. Mutta normaaliriskipunnituksen (miten yleisesti tarttuu ja miten asiaan reagoidaan) näkökulmasta se ei ole tarpeen.
Kyse on niin yleisestä viruksesta, että jos kaikki ihmiset joilla tämä on (eivätkä kaikki oireettomat kantajat edes tiedä) alkaisivat syödä päivittäin estolääkitystä, loppuisivat lääkkeet markkinoilta. Farmasian ala olisi kyllä riemuissaan.

Samaa mieltä siinä, että kukin tekee kuten parhaimmaksi näkee ja kokee.

 

[eräs peräs]

Joo, samoilla linjoilla. Ainoa mistä on mitään huomautettavaa, on tuo normaali elämä Kyllä se elämä on ihan normaalia, vaikka ottaisi yhden tai useammankin lääkkeen päivässä.

Mutta aivan asiallinen kirjoitus kaikkinensa ja turhaa medikalisaatiota tulisi toki välttää. Mutta silloin kun sillä yhden tai useamman lääkkeen ottamisella oikeasti saavutetaan jotain, niin turha sitä silloin on vältellä.

Esim tässä tämän ketjun tapauksessa saattaisi olla paikallaan jos ko puoliso saisi sillä mielenrauhan itselleen.

 

[AsiaaSelvää]

Samoilla linjoilla, eräs peräs.

Esim tässä tämän ketjun tapauksessa saattaisi olla paikallaan jos ko puoliso saisi sillä mielenrauhan itselleen.

Epäilen ettei ko puoliso saisi silläkään mielenrauhaa, koska pakenee piilopirttiinsä lastensa sairastaessa. Tarvitsee apua neuroosiin ja/tai epäkypsään käytökseen. Ei oikein normaalikäytöstä aikuiselta mieheltä.

Ap:n kuulumisia olisi kiva kuulla? Joko mies on lopullisesti eristäytynyt piilopirttiinsä?

 

[nokisses]

Tilanne ei ole muuttunut mihinkään. Mies ei ole ehdotellut estolääkitystä enkä usko, että se muuttaisi hänen suhtautumistaan asiaan. Hän kyllä haluaa, että kaikki sairaudet ehkäistään mahdollisuuksien mukaan. Kaikki rokotukset otetaan rokotusohjelmien mukaan, sen lisäksi tietenkin influenssarokotus ja lapsille vesirokkorokotus. Itse olen näissä samoilla linjoilla. Miehellä on oma kämppä jäänteenä poikamiesajoista. Se on hänen kannaltaan kätevä, koska asumme haja-asutusalueella ja käymme kaupungissa töissä - kämppä on kaupungin keskustassa. Siellä voi käydä vaikka ruokatunnilla syömässä tai muuten rentoutua tarvittaessa. Minua se ei tietenkään auta, koska minulla ei ole sinne. Taitaa olla pari vuotta siitä, kun viimeksi kävin siellä. Miestä se auttaa kestämään arjen paineita. Ja on se hänelle eräänlainen pakopaikka. Hän kieltämättä hipsii sinne silloin, kun kotona on hankalaa, ts pakenee tilanteesta eikä kaikkia asioita välttämättä käydä läpi.

 

[nokisses]

Yksi sana jäi pois: Minulla ei ole sinne AVAINTA.