H
Halipulainen
Vieras
Joskus mietin, olenko vain "ahne" hellyyden osoitusten suhteen, mutta usein todella tuntuu, että onko mieheni jotenkin erityisen viileä.. Vai onkohan ne kaikki tuollaisia..
No jokatapauksessa.. Minä itse osoitan enemmän, kuin mieheni. Kun tulen kotiin, ei minun ensimmäiseksi trvitse hyökätä suukottelemaan, voin kaikessa rauhassa purkaa kauppakassit, tehdä ruokaa, käydä suihkussa, hoitaa sähköposteja ja touhuilla mitä tahansa ilman, että tarvitsisi liimautua mieheen kiinni. Mutta sitten kun rentoudumme molemmat sohvalla, haluan mennä kainaloon ja vaikka vähän silittää miehen hiuksia ja suukottaa ja hän toki ottaa sen kaiken vastaan ja silittää takaisin, mutta se tapahtuu lähes aina minun aloitteestani. Joskus olen kokeillut, etten menekään tekemään minkäänlaista aloitetta suukotteluun tai halailuun, niin sitten ollaan koko ilta koskematta toisiamme. Olisi mukavaa, että hänkin voisi joskus oma-aloitteisesti ottaa minut kainaloon ja suukottaa.
Ainoat hetket, jolloin hän on osoittaa oma-aloitteisesti hellyyttä on joskus nukkumaan käydessä, jolloin hän laittaa kätensä ympärilleni, mutta sekin vain joskus. Ja sitten aamuisin, kun hän lähtee ennen minua töihin, niin kyllä hän käy sängyssä suukottamassa, mutta muuten hän vaan olla möllöttää. Hän ei koskaan muuten suukottele minua oma-aloitteisesti, paitsi se aamun lähtöpusu ja tietysti seksin aikana, mutta ei ikinä muuten. Onkos miehet vaan semmosia, vai olenko löytänyt poikkeavan jörrikän, joka pussaa pannessa ja hyvästellessä, mutta muuten säästelee suukkojaan. En tiedä, saatan olla itse vaan turhan hellyydenkipeä ja mies on ihan normaali.. Siksi kirjoitankin tänne, että saisin kuulla muiden mielipiteitä. Ehkä tämä hellyydenkipeys saattaa olla myös omaa epävarmuuttani ja kaipaan suukkoja ja halauksia sen varmistamiseksi, että minua rakastetaan. Kertokaa minkälaisia hellyyden kipeyksiä teillä muilla on ja onko miehet ylipäänsä huonompia osoittamaan hellyyttä, vai onko kaikilla muilla halailevat ja suukottelevat miehet?
No jokatapauksessa.. Minä itse osoitan enemmän, kuin mieheni. Kun tulen kotiin, ei minun ensimmäiseksi trvitse hyökätä suukottelemaan, voin kaikessa rauhassa purkaa kauppakassit, tehdä ruokaa, käydä suihkussa, hoitaa sähköposteja ja touhuilla mitä tahansa ilman, että tarvitsisi liimautua mieheen kiinni. Mutta sitten kun rentoudumme molemmat sohvalla, haluan mennä kainaloon ja vaikka vähän silittää miehen hiuksia ja suukottaa ja hän toki ottaa sen kaiken vastaan ja silittää takaisin, mutta se tapahtuu lähes aina minun aloitteestani. Joskus olen kokeillut, etten menekään tekemään minkäänlaista aloitetta suukotteluun tai halailuun, niin sitten ollaan koko ilta koskematta toisiamme. Olisi mukavaa, että hänkin voisi joskus oma-aloitteisesti ottaa minut kainaloon ja suukottaa.
Ainoat hetket, jolloin hän on osoittaa oma-aloitteisesti hellyyttä on joskus nukkumaan käydessä, jolloin hän laittaa kätensä ympärilleni, mutta sekin vain joskus. Ja sitten aamuisin, kun hän lähtee ennen minua töihin, niin kyllä hän käy sängyssä suukottamassa, mutta muuten hän vaan olla möllöttää. Hän ei koskaan muuten suukottele minua oma-aloitteisesti, paitsi se aamun lähtöpusu ja tietysti seksin aikana, mutta ei ikinä muuten. Onkos miehet vaan semmosia, vai olenko löytänyt poikkeavan jörrikän, joka pussaa pannessa ja hyvästellessä, mutta muuten säästelee suukkojaan. En tiedä, saatan olla itse vaan turhan hellyydenkipeä ja mies on ihan normaali.. Siksi kirjoitankin tänne, että saisin kuulla muiden mielipiteitä. Ehkä tämä hellyydenkipeys saattaa olla myös omaa epävarmuuttani ja kaipaan suukkoja ja halauksia sen varmistamiseksi, että minua rakastetaan. Kertokaa minkälaisia hellyyden kipeyksiä teillä muilla on ja onko miehet ylipäänsä huonompia osoittamaan hellyyttä, vai onko kaikilla muilla halailevat ja suukottelevat miehet?