Kuinka paljon ja millä tavoin miehenne osoittaa teille hellyyttä?

[Halipulainen]

Joskus mietin, olenko vain "ahne" hellyyden osoitusten suhteen, mutta usein todella tuntuu, että onko mieheni jotenkin erityisen viileä.. Vai onkohan ne kaikki tuollaisia..

No jokatapauksessa.. Minä itse osoitan enemmän, kuin mieheni. Kun tulen kotiin, ei minun ensimmäiseksi trvitse hyökätä suukottelemaan, voin kaikessa rauhassa purkaa kauppakassit, tehdä ruokaa, käydä suihkussa, hoitaa sähköposteja ja touhuilla mitä tahansa ilman, että tarvitsisi liimautua mieheen kiinni. Mutta sitten kun rentoudumme molemmat sohvalla, haluan mennä kainaloon ja vaikka vähän silittää miehen hiuksia ja suukottaa ja hän toki ottaa sen kaiken vastaan ja silittää takaisin, mutta se tapahtuu lähes aina minun aloitteestani. Joskus olen kokeillut, etten menekään tekemään minkäänlaista aloitetta suukotteluun tai halailuun, niin sitten ollaan koko ilta koskematta toisiamme. Olisi mukavaa, että hänkin voisi joskus oma-aloitteisesti ottaa minut kainaloon ja suukottaa.

Ainoat hetket, jolloin hän on osoittaa oma-aloitteisesti hellyyttä on joskus nukkumaan käydessä, jolloin hän laittaa kätensä ympärilleni, mutta sekin vain joskus. Ja sitten aamuisin, kun hän lähtee ennen minua töihin, niin kyllä hän käy sängyssä suukottamassa, mutta muuten hän vaan olla möllöttää. Hän ei koskaan muuten suukottele minua oma-aloitteisesti, paitsi se aamun lähtöpusu ja tietysti seksin aikana, mutta ei ikinä muuten. Onkos miehet vaan semmosia, vai olenko löytänyt poikkeavan jörrikän, joka pussaa pannessa ja hyvästellessä, mutta muuten säästelee suukkojaan. En tiedä, saatan olla itse vaan turhan hellyydenkipeä ja mies on ihan normaali.. Siksi kirjoitankin tänne, että saisin kuulla muiden mielipiteitä. Ehkä tämä hellyydenkipeys saattaa olla myös omaa epävarmuuttani ja kaipaan suukkoja ja halauksia sen varmistamiseksi, että minua rakastetaan. Kertokaa minkälaisia hellyyden kipeyksiä teillä muilla on ja onko miehet ylipäänsä huonompia osoittamaan hellyyttä, vai onko kaikilla muilla halailevat ja suukottelevat miehet?

 

[Qusai]

Ei sitä vaan jaksa jos akka roikkuu kokoajan kaulassa.
Ihan normaali mies sulla on ja vastareaktioista päätellen välittääki susta.

 

[On niitä...]

Seurustelin 9vuotta miehen kanssa, joka ei ihan oikeasti pussannut. Ei halannut, ei hellinyt. Ei hän sillä mitään pahaa tarkoittanut, hän oli sen tyylinen ihminen. Minä kuitenkin kärsin hirveästi kun sain kerjäämällä kerjätä edes sitä, että hän olisi illalla pitänyt minusta sängyssä kiinni. Meillä ei ollut mitään fyysistä yhteyttä. Ajattelin, että onko kaikki miehet tällaisia. Erosimme sitten aikanaan.

Nykyinen mieheni on niin kova hellimään, että suhteen alussa se jopa ahdisti. Olinhan tottunut siihen mörökölliin niin monen vuoden ajan. Minä ihan pelkäsin välillä näitä helliä hetkiä, enkä osannut olla niissä. Menin ihan paniikkiin kun hän pyysi minut syliinsä. Minua oikein hävetti mennä..ajatella

Edelleen hän hellii. Hänellä on tapana esim. autoa ajaessaan pitää toisella kädellä minua kädestä kiinni. Joka aamu hän antaa pusun. Samoin kun tulemme töistä. Joka ilta hän kutsuu minut viereensä ja sulkee kainaloon. Hän puhuttelee minua nimellä rakas. Lähettää kauniita tekstiviestejä. Hemmottelee minua.

Ystävänpäivä oli ikimuistoinen, niin kauniin illan hän järjesti. Joka ilta hän haluaa, että ristimme oman ja hänen kädet yhteen ja sanomme iltarukouksen. Minusta se on niin hellyyttävää. Kaupassa hän usein koskettaa minua ohimennen...

Nykyisin olen jo tottunut tähän kaikkeen. Alussa pelkäsin pitää häntä jopa kädestä kiinni. Hän sanoi, että opin kyllä ja niin opin

Muuten mies on miehekäs, eikä mikään runopoika. Nautin siitä, että hänen kanssaan voi oikeasti puhua kaikesta, ihan kaikesta. Hän on turvallinen ja rakastava. Häneen voi luottaa aina kaikessa.

Jotenkin koen, että hän on kesyttänyt minut. Siihen ei moni olisi pystynyt, mutta hän osaa käsitellä minua tavalla, jota en osaa selittää.

Hänen vanhempansa ovat olleet yhdessä yli 25vuotta ja yhä pussaavat toisiaan ja kutsuvat rakkaaksi. Istuvat vierekkäin ja kävelevät käsikädessä. Miehen 3veljeä ovat samanlaisia omille vaimoilleen/naisystävilleen. Kai se kulkee niillä suvussa

En tiedä, mutta olen onnellinen.

 

[Halipulainen]

Kiitos teille kummallekin kommenteistanne, oli hyvät vastaukset eri kantilta kummallakin ja nyt heti ymmärrän tilannettani ja miestäni paremmin! Ensimmäiselle kommentoijalle sanoisin, että olet oikeassa, kyllähän se minua joka aamu suukottaa ja paijaa ja kun illalla kainaloon kyhnytän, niin eipä oo poiskaan työntäny. Ja erotiikkaakin piisaa. Kaipa minä vaan olisin valmis ottamaan kymmeniä suukkoja päivässä, päälle muutaman haluksen ja pepulle taputuksen ja siihen päälle pieni niskahieronta ja pään siltys... Kaipa minä saan jo paljon, mutta ottaisin mieluusti enemmänkin.

Ja sitten sinulle, joka jälkimmäisenä vastasit ja kerroit super-hellästä miehestäsi, joka on jo lapsuudesta asti nähnyt hellyyttävän esimerkin omilta vanhemmiltaan.. No minun mieheni vanhemmat erosivat, kun hän oli lapsi ja isä oli kylmä ja väkivaltainen. Että kaipa silläkin on vaikutuksensa. Ja kaipa hänkin voi, samoin kuin sinä, oppia ja tulla tutuksi hellittelyn kanssa.

Nyt tuli jo sellainen olo, että mitäs minä tässä hätäilen, ihanan körilään olen vierelleni saanut. Jos ei joka hetki olekaan kyhnyttämässä, niin osoittaa hän kuitenkin arjessä ja käytännön teoin rakkauttaan ja on myös rehellinen, kuin mikä ja luotettava. Ja komiakin on! Onnen tyttö olen, hellyydestä en vaan saa tarpeekseni.

 

[Sivupersoona]

Kertokaa toiveenne hänelle. Jospa hän siitä innostuisi.
Minä ainakin tykkään usein halia ja suukotella vaimoa.

 

[Helläheluna]

Sanonta: "Parasta mitä mies voi pojilleen tehdä on rakastaa heidän äitiään" on avautunut minulle aivan uudella tavalla kun olen kuunnellut ystävieni "ongelmia" miestensä hellyyden puutteista. Usein taustalla on kotoa tullut malli toimia vaimon kanssa... Se miten isä kotona puhuttelee ja kohtelee vaimoaan on hyvä viite siitä miten perheen pojat ovat oppineet mallin kohdella tulevaa vaimoaan. Sanotaankin, että kun tyttö menee ensimmäistä kertaa poikaystävänsä kotiin, olisi hänen tärkeä tarkkailla miten pojan isä kohtelee äiti ja millaiset roolit heillä kotona on.

Kierrettä voi tietenkin yrittää katkaista omien lastensa kanssa ja puhua miehelle hellyydenosoituksen tärkeydestä kuin myös hellyyden osoituksista lapsille (monilla ongelma jatkuu myös lasten hellimiseen).

Itse olen tyytyväinen kahden pojan ja yhden tytön äiti ja pojat saavat varmasti hyvää mallioppimista isältään. Lisäksi minusta on ollut kivaa se, että mieheni vielä sanallisesti vahvistaa tilanteita joissa haluaa poikiensa huomioivan minut. Esim. Ruokapöydästä noustessa hän saattaa sanoa, kun pojat sanovat kiitos ruuasta, että käykääpäs pojat antamassa äidille oikein halaus kun oli taas niin hyvää ruokaa. Tai kun hän lähtee työmatkalle hän sanoo vanhimmalle lapselle, että muista auttaa äitiä kun minä olen nyt poissa kaksi päivää.

Lisäksi on ihanaa saada ekstrahuomiota ja hellyyttä silloin kun on kipeä ja kaipaa itse "hoitamista". Myös lapset nauttivat isän turvallisesta sylistä ja silittelystä kuumeisina. Isi kantaa vessaan, hakee mehua ja istuu sängyn vieressä siinä missä äitikin

 

[halaaja]

Meillä pidetään oikein halailuhetkiä päivän kiireiden keskellä, molempien aloitteesta. Kotoa lähtiessä yleensä pusu ja palatessa halaus. Kuljemme usein käsi kädessä.

Autoa ajaessa ei sentään kädestä pidetä vaan keskitytään liikenteeseen. Pyllylle taputtelusta minä en taas pidä.

Hellyys on meille molemmille tärkeää.

 

[onnellinen nainen]

Me myös kuljemme käsi kädessa ja autoa ajaessaan mies pitää minua kädestä Aamuisin hyvää huomenta ja suukottelut, iltaisin hyvänyönpusut ja toivotukset. Kotiintulevaa tervehditään halilla ja suukolla, samoin aina jos jossain nähdään, tulee esim. kaupungille jonnekin vastaan jne.

Halaillaan, suukotellaan, ollaan kohteliaita, huomioidaan ja halutaan lähelle.

Meistä minä olen se, joka, jos jotain "tärkeää" on tapahtunut ja tohkeissani alan selittää, unohtaa joskus nämä huomionosoitukset. Mieheni näistä sitten huomauttaa, söpösti. "etkö enää tykkää minusta "

On nämä tärkeitä, ettei suhde arkipäiväisty ja muistaa, että on toiselle tärkeä. Itse näistä nauttii ja haluaa että toinenkin tuntee itsensä yhtä erityiseksi.

 

[pusssssssss]

Meille tulee tänä vuonna 20 vuotta yhdessäoloa täyteen ja edelleen joka aamu annetaan lähtöpusut ja joka ilta nukkumaan mennessä unipusut. Käsi kädessä kuljetaan kaupungilla, halitaan ja pussaillaan.

En voisi olla miehen kanssa joka ei näyttäisi tunteitaan ja hellisi arjessa muutenkin kuin halutessaan seksiä

 

[huu-]

Meillä vielä 8 vuoden yhdessäolon jälkeenkin mies juoksee ovelle vastaan, kun tulen kotiin. Hän auttaa takin päältäni, pussaa ja halii, kysyy miten päivä meni. Aamulla hän laittaa minulle aamupalan, lähtiessämme aina halimme ja pussaamme ja toivotamme toisillemme mukavaa päivää. Illalla jos katsomme telkkaria, olemme kainaloikkain tai mies kampaa hiuksiani tai hieroo hartioitani. Nukkumaan käymme aina niin, että halimme hetken ja sitten käännämme kylkeä ja alamme nukkumaan. Ulkona kuljemme yleensä käsi kädessä.

Kerron vielä mitä itse teen, ettei tarvii alkaa huudella että mitä ite teet miehellesi. Kaikki halailut ja pussailut on tietty molemminpuolisia, jompi kumpi tekee aloitteen niihin. Monesti teemme ruoan yhdessä ja minä laitan iltapalan. Mies laittaa aamupalan kun minä meikkaan ja laitan hiukseni. Aina kiitän miestä aamiaisesta, laitan kädet harteille, katson silmiin ja kiitän, sitten annan pusun. Myös minä hieron miestä, vaikka tosin kyllä varmasti harvemmin kuin hän minua. Yleensä nukkumaan käydessä olemme lusikka-asennossa niin, että minä olen miehen takana ja halin häntä, kunnes käännyn toisin päin ja alan nukkumaan.

Meillä ollaan varmaan aika läheisiä ja huomioonottavia. Ainakin kaverit nauraa meille, kun meillä yleensä kiistellään, että ota sä tää viimeinen pala tai istu sä tohon viimeiseen vapaana olevaan tuoliin, siis kiistellään siitä että molemmat haluaa mieluummin antaa toiselle kuin ottaa itse. Ja aina kiitetään toista ja pyydetään anteeksi kun on aihetta. Me kunnioitetaan toisiamme ja arvostetaan. Mutta kyllä meillä tilaakin annetaan, jos toisella on sellainen olo, että haluaa olla rauhassa.

 

[halaaja]

huu-:
Tuo lusikka-asento, jossa minä olen miehen takana on maailman paras asento - siinä huolet unohtuu ja ajatuksista tulee onnellisia ja ihania. En aina nukahda siihen, mutta joskus niinkin.

 

[haluaisin kanssa yhden]

Huu, halaaja, onnellinen nainen, onhan niitä ja muut, joilla on tuollainen ihana mies, voisitteko kertoa mistä olette löytäneet kultakimpaleenne?

Baarista, töistä, opiskelukuvioista vai mistä? Minäkin haluan....!!

 

[pusuhullu]

joka aamu pusut ja halit. Samoin töistä tullessa. Kaupungilla kävelemme käsi kädessä. Illalla tv:tä katsoessa ei tulisi mieleenkään olla muualla kuin toisen kainalossa
Meillä mies on oikeastaan vielä enemmän hellyyden perään kuin minä

Jos en huomio tarpeeksi niin tulee myös huomautus nopeasti. Mutta unohdan vain halimiset silloin kun mulla on jotain tosi tärkeää asiaa olevinaan
Nukumme saman peiton alla...ym.

En voisi ikinä kuvitellakaan olevani yhdessä miehen kanssa joka on "kylmä"
Tsemppiä vaan ap:lle, kyllä näitä helliä miehiä on olemassa oikeasti. Tai onkohan se vain niin, että kun todella rakastaa toista niin haluaa myös sen näyttää. En ole elämäni aikana koskaan törmännyt mieheen joka ei puhu eikä pussaa

 

[halaaja]

Haluaisin kanssa yhden:
Omani löysin seitsemän vuotta sitten aamuyöllä kuuden aikaan opiskelijabileistä.

 

[haliton]

Ihania miehia!!!! Miten tuollaisia voikaan olla.

Minakin haluaisin ehdottomasti hellan (muttei siirappisen "lassyn") miehen joka hellisi, koskettelisi (ei vain seksuaalisesti) halisi ja puhuisi myos lempeasti minulle... Sellainen nainen jolla on tallainen turvallinen, luotettava lammin ja hella mies olette niin onnekkaita, toivottavasti ymmarratte sen? kaikille ei tuollaisia miehia riita..

Ja ei, alkaa ikina lahteko sille tielle etta "olen vain niin epavarma etta kaipaan haleja/huomiota jne", on taysin inhimillinen tarve tulla hellityksi ja kosketetuksi, ja rakastetuksi! Sita tulisi osata odottaa kumppaniltaan ja saada myos.

 

[Pearly]

Mä en jaksa mun miehen lässytystä. Kulta sinne ja tänne. Näyttäis rakkautensa teoin, pelkkä sanahelinä tai silitykset eivät tehoa minuun. Tai antais vaikka setelitukun käteen. En voi sietää hellyydenkipeitä miehiä jotka koko ajan vaativat hellittellyä tai silittelyä. Kauhistus olisi jos mies koko ajan pitelisi kädestä kiinni, apua.

 

[villapesu]

"Tai antais vaikka setelitukun käteen. " ... Ei tohon voi kommentoida enään mitään.

 

[Loistoideoita]

ja vapauttaisi helmensä/miehensä meille, jotka osaamme arvostaa helmiä? Ei olisi sitten helmiä heitetty sioille...

 

[^hammer]

Kannattaa muistaa, että moni mies pelkää negatiivista reaktiota. Jos aiemmassa suhteessa on yrittänyt olla hellä, mutta se on torjuttu, niin siitä voi jäädä miehelle kammo, kun "ei kuitenkaan osaa tehdä mitään oikein naisen haluamalla tavalla".

Kannattaa jutella asiasta miehen kanssa. Jos miehelle on vaikea osoittaa tunteitaan sanoilla ja teoilla, niin ihan yhtälailla naiselle voi olla vaikeaa sanoa, että millaista hellyyttä sitä haluaa. Ei kaikki naisetkaan halua juuri samanlaista hellyyttä. Tiedän, että yksi ystäväni ei halua edes aamupusua ennenkuin hampaat on harjattu ja itse en esimerkiksi halua pepun taputtelua, koska takapuoleni on erittäin erogeeninen ja herkkä, joten olen valmis pepun hyväilyyn vasta sitten, kun olen todella kiihottunut.

Minulla on pari pitkää suhdetta ja on kyllä pakko myöntää, että mitä pidemmäksi suhde menee, sitä enemmän hellyys katoaa kuvioista. Tietyt jutut näyttävät säilyvän (esim. aamupusu ja halaus, kun nähdään työpäivän jälkeen), mutta sellainen jatkuva kainalossa kyhjöttäminen on jäänyt pois. Voi kyllä olla, että osittain syypäänä on se, että alussa parisuhde vei ajan kaikelta muulta, mutta nyt arjen astuttua kuvioihin pitää aikaa käyttää myös ystäväsuhteisiin, omiin harrastuksiin, kotitöihin jne.

Minusta helpoimmalla ap pääsee, kun juttelee miehensä kanssa. Mies voisi itse miettiä, että mikä olisi luontevin tapa hänelle antaa sitä hellyyttä ihan oma-aloitteisesti. Jos mies ei tosiaankaan välitä siitä, että koko ajan kyhjötetään käsi kädessä, niin eiköhän silloinkin kompromissi olisi hyvä ratkaisu. Silloin voisi esim. telkkaa katsellessa olla kainalossa, mutta jos esim. sylikkäin nukkuminen ahdistaa, niin rauhalliset yöunet taitaa olla tärkeämpää kuin se, että tyydyttää toisen läheisyyden tarvetta.

Minä tykkään hellyydestä ja läheisyydestä, mutta vain täsmäannoksina. En tiedä, onko se itseriittoisuutta vai ihan käytännöllisyyttä, mutta jos vaikkapa imuroin, niin en tosiaankaan kaipaa miestä siihen hipelöimään peffaani tai kopeloimaan rintojani. Muutama hellyystuokio päivässä kuuluu asiaan.

 

[Tähtisadepuikko]

Meillä kans mies osoittaa hellyyttä. Hän se aina telkkaria katsoessa ottaa kainaloon tai saattaa tulla takaapäin halaamaan ja pussaamaan niskaa kun tekee ruokaa yms. Ja käsi kädessä kävellään ulkona. Itse olen myös aktiivinen, menen miehen syliin suukottamaan, kun istuu tietokoneella kotiin tullessani tai jos sohvalla, menen halimaan yms. Aika molemmin puolista on meillä tuo hellyyden osoittaminen

 

[jiiihaa]

Kyllä pitkän toimivan parisuhteen yksi kulmakivi on koskettaminen ja hellyys. Jos parisuhteesta puuttuu kaikki tuo, ei se kovin pitkään kestä (paitsi jos yhdessä ollaan vaan omaisuuden ja rahan takia).

Oman rakkaani löysin aikoinaan ravintolasta, tosin olisin voinut tavata hänet myös lenkkipolulla, koiranäyttelyissä tai -kokeissa, ulkomaanmatkalla, kirjastossa tai vaikka taekwondosalilla, koska kaikkia noita harrastamme molemmat. Eli koskaan ei tiedä, missä se oikea eteen kävelee

 

[Wanhempi täti]

Kouraisee peffasta, tissistä tai kirkkoveneestä. Sitä todennäköisemmin mitä enemmän on humalassa.

 

[Muusa81]

En usko että miehesi on todellakaan mitenkään poikkeava halipulainen. Kaikki ihmiset ovat vain vähän erilaisia. kuulostaa ihan mukavalta mieheltä jolle nyt ei vain ole kovin ominaista helliä ja pusutella koko ajan. Oma poikaystäväni on todella hellä ja silittelee, halailee, pusuttelee jne paljon enemmän kuin minä suhteemme alkuainoina. Minustakin se oli hieman ahdistavaa ja pelottavaa. Nyt se on minusta ihanaa, ja jos en saa tarpeeksi haleja istun syliin ja ilmoitan että nyt tarvitsen huomiota ja takuuvarmasti sitä saan.

Ehkä voisit keskustella miehesi kanssa halipulastasi? Ehkä hän ei edes ymmärrä että on hieman jörrikkä. Paras ystäväni (mies) on juuri semmoinen jörrikkä, joka ei hirveästi puhu eikä pussaa ellei hänen tyttöystävänsä tee aloitetta. Mutta tiedän kyllä että mies rakastaa tyttöään syvästi silti.

 

[nokisses]

Meillä mies ottaa vastaan hyväilyjä ja silittelyjä, muuta pusut ovat kiellettyjen listalla. Puolitoista vuotta on kulunut ilman ainuttakaan suukkoa, edes pientä. Minä kärsin siitä suunnattomasti, seksiinkin on vaikea virittäytyä, kun tämä peikko painaa taustalla. Olen kertonut miehelle, miten tärkeää rakkaimman suutelu minulle on, mutta hän ei antaudu keskustelemaan asiasta sen enempää. Hän pelkää saavansa minulta huuliherpeksen , jollainen (1 rakkula) minulla oli viimeksi puolitoista vuotta sitten. Yhteensä neljästi elämäni aikana on rakkula ollut huulessa. Edelleenkin olen totutteluvaiheessa tähän suukottomaan elämään. Onko vinkkejä?

 

[Ohhoh tuota]

No luulisi sen nyt olevan pieni riesa suukottelun puutteen rinnalla. Onpahan tautikauhuinen mies - tuo on jo tautia...

Yksi mies totesi kerran suutelemisen olevan itse asiassa intiimimpi tunne hänelle kuin muun seksuaalisuuden, siinä tuntee olevansa lähempänä ehkä katsekontaktin vuoksi. Voisiko ollakin läheisyydenpelkoa, vaikka olisi naamioitu tuohon - ehkä itseltäänkin?