Kuinka paljon äidin oma toiminta vaikuttaa siihen onko vauva vaativa vai ei?

[onko näin]

Olen tätä tässä nyt miettinyt, kun mulla on kaveri, jolla on 2 lasta ja ensimmäisen kohdalla oli jo hankaluuksia, kun minnekään ei voinut mennä ja mitään ei voinut tehdä, kun lapsi oli koko ajan tissillä ja ei kunnolla nukkunut. No nyt kaverille syntyi toinen lapsi, joka on sitten vielä vaikeampi, ei nuku sitäkään vähää mitä ensimmäinen. Kaveri itse on sellainen, jolla kestää kaikki tekeminen todella kauan ja on todella hidas ja tarkka asioissa, ja jotenkin tulee sellainen tunne, että hänen oma käytöksensä saa lapsetkin sellaiseksi, kun höösää niiden kanssa.

Kun sitten taas muutama kaveri on hyvin rentoja lasten kanssa ja ne lapsetkin ovat olleet varsin helppoja vauvoja, kun niiden kanssa ei olla oltu ylihuolehtivaisia ja on otettu asiat rauhallisemmin.

 

[Maamo]

eniten on merkitystä lapsen temperamentilla, joka hänellä on jo syntyessään. ja se on vain hyväksyttävä, kun vastasyntynytt ei voi vielä kouluttaa. toinen on vaativa ja helposti ärtyvä, toinen jaksaa odotella rauhallisena ne muutamat hetket, kun "pöytä on katettu" esim.

 

[Ryysyrannan rinsessa]

Mä olen sitä mieltä että äiti voi itse vaikuttaa merkittävän paljon lapsen vaativuuteen. Jos opetetaan nukkumaan rinnalla ja vieressä, johan lapsi sitä vaatia osaa.

 

[eeh]

Mun mielestä ainakin mun sisko saa syyttää itseään siitä, ettei poikansa nuku kuin täydessä hiljaisuudessa. Vastasyntyneestä asti on ollut huono nukkumaan, ja siskoni jostain syystä ratkaisi asian niin, että heillä pitää olla hiiren hiljaista kun vauva nukkuu. Nykyään sitten herää jokaiseen kolaukseen mikä vahingossa kuuluu, ja siskoni suuttuu miehelleen tai koirilleen jos he ovat metelin aiheuttaneet. Oma lapseni on vauvasta asti totutettu siihen, että meillä soi musiikki, telkkari on päällä ja ihmiset juttelevat vaikka hän olisikin päiväunilla, ja hyvin on nukkunut aina.

 

[Neith]

jaah, enpä tiedä.. en mä mitenkään erityisemmin opetatnut poikaani huonoksi nukkuajksi.. se vaa oli ihan alusta lähtien sellainen.. että ehkä enemmänkin ollaan vain sopeuduttu siihen, samaten kun on huomattu miten rytmien venymiset vaikuttavat lapseen niin ollaans itten pidetty rutmeistä kiinni koska se tekee elämästä helpompaa..
eli onko tässä nyt kyse syystä aj seurauksesta vaiko siitä että ollaan itse opetettu lapsi noihin juttuihin..

 

[vieras]

Mun mielestä ainakin mun sisko saa syyttää itseään siitä, ettei poikansa nuku kuin täydessä hiljaisuudessa. Vastasyntyneestä asti on ollut huono nukkumaan, ja siskoni jostain syystä ratkaisi asian niin, että heillä pitää olla hiiren hiljaista kun vauva nukkuu. Nykyään sitten herää jokaiseen kolaukseen mikä vahingossa kuuluu, ja siskoni suuttuu miehelleen tai koirilleen jos he ovat metelin aiheuttaneet. Oma lapseni on vauvasta asti totutettu siihen, että meillä soi musiikki, telkkari on päällä ja ihmiset juttelevat vaikka hän olisikin päiväunilla, ja hyvin on nukkunut aina.

Ei tämä ole pelkästään opittua. Meillä on ollut yleensä hiirenhiljaista lapsen nukkuessa, kun en tykkää taustamelusta itsekään eikä ole muitakaan lapsia. Jossain vaiheessa lapsi heräsi joka rasahdukseen ja vaikka kuinka kävelin varpaillani hiljaa, lapsi oppi nukkumaan melussakin.

 

[Maamo]

Mä olen sitä mieltä että äiti voi itse vaikuttaa merkittävän paljon lapsen vaativuuteen. Jos opetetaan nukkumaan rinnalla ja vieressä, johan lapsi sitä vaatia osaa.

ihanaa, kun kaikki vauvat ovat erilaisia yksilöitä ja jokaisella perheellä on lupa tehdä omat valintansa lapsensa parhaaksi!

 

[ffff]

Mun mielestä ainakin mun sisko saa syyttää itseään siitä, ettei poikansa nuku kuin täydessä hiljaisuudessa. Vastasyntyneestä asti on ollut huono nukkumaan, ja siskoni jostain syystä ratkaisi asian niin, että heillä pitää olla hiiren hiljaista kun vauva nukkuu. Nykyään sitten herää jokaiseen kolaukseen mikä vahingossa kuuluu, ja siskoni suuttuu miehelleen tai koirilleen jos he ovat metelin aiheuttaneet. Oma lapseni on vauvasta asti totutettu siihen, että meillä soi musiikki, telkkari on päällä ja ihmiset juttelevat vaikka hän olisikin päiväunilla, ja hyvin on nukkunut aina.

Meillä esikoinen nukkui (ja nukkuu vielä 3-vuotiaanakin) ihan millaisessa metelissä vaan, ja alusta saakka hänet siihen totutettiinkin. Toinen lapsi totutettiin myös heti alusta saakka nukkumaan keskellä hälinää, mutta jossain vaiheessa hän vain alkoi aina heräillä niihin ääniin, vaikka olikin niihin tottunut. Hänet oli sitten pakko laittaa nukkumaan hiljaisempaan paikkaan. Nyt 1-vuotiaana on edelleen herkempi heräilemään erilaisiin ääniin kuin isoveljensä. Eli ei se aina ole tottumiskysymys.

 

[Huom]

Sanoisin, että ei yhtään mitään.

 

[vieras]

Mun esikoinen on ns helppo lapsi, aina tyytyväinen ja nukkui vauvana vaikka vähän oli meteliäkin ympärillä. Seuraava sitten oli vaativa vauva, nukkui pätkissä, heräsi kesken unen ääniin vaikka taatusti oli alusta saakka ääniin tottunut, imetystilanteet vieraassa paikassa hankalia kun huomio keskittyi muuhun, oli itkuinen jne.

Kyllä mä uskon että on enemmän luonnekysymys, mutta ainahan sitä on kiva ulkopuolisten syyllistää äitiä, että äidissä vika jos lapsi on tuollainen tai tälläinen, eikö vaan

 

[eeh]

Mun mielestä ainakin mun sisko saa syyttää itseään siitä, ettei poikansa nuku kuin täydessä hiljaisuudessa. Vastasyntyneestä asti on ollut huono nukkumaan, ja siskoni jostain syystä ratkaisi asian niin, että heillä pitää olla hiiren hiljaista kun vauva nukkuu. Nykyään sitten herää jokaiseen kolaukseen mikä vahingossa kuuluu, ja siskoni suuttuu miehelleen tai koirilleen jos he ovat metelin aiheuttaneet. Oma lapseni on vauvasta asti totutettu siihen, että meillä soi musiikki, telkkari on päällä ja ihmiset juttelevat vaikka hän olisikin päiväunilla, ja hyvin on nukkunut aina.

Ei tämä ole pelkästään opittua. Meillä on ollut yleensä hiirenhiljaista lapsen nukkuessa, kun en tykkää taustamelusta itsekään eikä ole muitakaan lapsia. Jossain vaiheessa lapsi heräsi joka rasahdukseen ja vaikka kuinka kävelin varpaillani hiljaa, lapsi oppi nukkumaan melussakin.

Mun siskon lapsi nukkuu nykyään ihan normaalisti, jos siis ei ole mitään meteliä. Tarkoitin sitä, että vaikka hän ei alkuun nukkunut kunnolla, niin ei olisi kannattanut opettaa hiljaisuuteen, koska hän alkuun heräsi viim. puolen tunnin unien jälkeen, oli sitten hiljaista tai ei.

 

[BitchAl]

Mulla on toinen lapsi vaativa ja toinen helppo. Toisen näet opetin vaativaksi ja toisen helpoksi. Niin taitava minä olen.

 

[zizilisko]

Joistain asiosta saa varmasti tehtyä vaikeita omilla toimintatavoilla, mutta ei se vielä tarkoita että vauva olisi haastava.
Meillä kaksi ensimmäistä oli helppoja ja kolmas vaikea vauva ( syynä allergiat ) . Niihin en paljoa pystynyt omilla toimintatavoillani vaikuttamaan, kuin vasta paljon myöhemmin.
Ja nuo jonkun mainitsemat rinnalle ja vieressä nukkumiset on ainakin meillä lähinnä helpottaneet arkea. Niin että minkä sitten kukin kokee haastavaksi?