Toggle sidebar

Kuinka paljon 7-8 -luokkalainen lapsesi viettää aikaa kotona?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vieras

Vieras
Siis koulun lisäksi? Onko menossa "koko ajan" vai viihtyykö joskus kotonakin? Mä olen huolissani 13v. pojasta, joka vain menee kavereiden kanssa kaikki illat. Aikaa perheen kesken ei vietä enää oikeastaan ollenkaan eikä lähde kanssamme mihinkään. Ymmärrän, että niitä siteitä katkaistaan nyt vanhempiin, mutta ihan kuin me oltaisiin yhtäkkiä vain ilmaa... On muutenkin muuttanut puhetapaansa ja on meitä kohtaan ylimielinen ja tympeä. Narisee ja nurisee senkin ajan kun on kotona... Mietin vain, että pitääkö vain antaa "juosta" pitkin kyliä vai vaadinko olemaan myös kotona esim. pikkusisarustensa kanssa joskus? En halua tehdä asioita väärin, joten te, joilla samanikäisiä tai vanhempia niin kertokaapa omista käytännöistänne... Jotenkin tämän ensimmäisen kanssa on niin hukassa että...
 
Meillä on yksi "pakollinen" ilta kotona per viikko + sitten mahdolliset koe hommat ja sen sellaiset. Tosin mulla on tyttäreni kanssa yhteinen harrastus jonka parissa olemme tunteja yhdessä
 
Tuota pakollista iltaa minäkin mietin. Pojalla lisäksi harrastus, joka syö aikaa 3 iltana viikossa. Mutta on jotenkin outoa, että koulun jälkeen käy vain syömässä ja sitten taas katoaa....
 
Arkisin kuopus käy vain harkoissa ja on sitten kotona. Tosin harkkoja joka ilta ja loppuvat joskus ysiltäkin vasta. Esikoinenkin on tuon ikäisenä pakotettu kasilta arkisin kotiin vaikka olisi tietty viettänyt kavereiden kanssa niin paljon aikaa kuin mahdollista. Toi menojalan vipatus oli meillä jossain vaiheessa hirveä ongelma, tosiaan tuntui ettei ole ikinä kotona. Nyt kun on 16 v käy joka ilta kavereillaan mutta joskus viihtyy perjantaisin kotona jo 21.00 jälkeen, tietokoneella :-)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tuota pakollista iltaa minäkin mietin. Pojalla lisäksi harrastus, joka syö aikaa 3 iltana viikossa. Mutta on jotenkin outoa, että koulun jälkeen käy vain syömässä ja sitten taas katoaa....
Click to expand...
5 vuotta sitten olisin voinut kysyä, että onkohan mun poikani kaveri :D Meillä on teinit viihtyneet hyvin kotona, mutta täällä on sitten aina ollut lauma kavereitakin.

 
Rajat on rakkautta :) pidä kotona vielä vaan, kyllä se poika ehtii vielä myöhemminkin kartsalle! Jos nyt jo ylimielinen käytös, johon ette uskalla puuttua niin ei tule olemaan helppoa parin vuoden päästä.
 
Lapset ovat yksilöitä, samoin mahdollisuudet "aktiviteetteihin". Meidän kasiluokkalainen käy kavereiden kanssa elokuvissa, harrastaa "kamukokoontumisia" (pääasiassa omaluokkalaisia - tyttöjä ja poikia - jonkun kotona, jos vanhemmat ovat poissa), lenkkeilee kaveriporukalla jne., mutta täällä tuppukylässä ei kyllä kovin paljon muuta voi tehdäkään. Istuu kyllä sitten siitäkin edestä koneella sosiaalisia suhteita hoitamassa (=mesettää poikakaverin kanssa...) Suhteet meihin vanhempiin edelleen lämpimät ja läheiset, mistä olen kiitollinen <3
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tuota pakollista iltaa minäkin mietin. Pojalla lisäksi harrastus, joka syö aikaa 3 iltana viikossa. Mutta on jotenkin outoa, että koulun jälkeen käy vain syömässä ja sitten taas katoaa....
Click to expand...

minä en ymmärrä tällaista. hengaileeko jossain ostarilla sotkemassa paikkoja ja syömässä karkkia ja juomassa energiajuomia vai onko jonkun toisen kaverin kotona? miksi eivät ole teillä?
 
Meillä poika 14-vee tulee koulusta, syö välipalaa ja joko istuu koneelle tai lähtee ulos kaveriden kanssa. Meillä on yhteinen ruokailu joka päivä klo 16.30, jolloin on oltava kotona. Tämän jälkeen poika lähtee ulos tai nuokkarille kaveriensa kanssa. Kotiintulo on klo 20 arkena ja 21 pe-la.

Itse pidän tärkeänä normaalien puhevälien merkitystä ja vanhempien tarpeellisuutta ongelmatilanteissa. Kun luottamus pelaa, lapsi kykenee hoitelemaan tavalliset asiat, mutta tarvittaessa hakee apua vanhemmiltaan ja kykenee puhumaan tarvittaessa vaikeistakin asioista.

Niin kai se tahtoo olla, että jossain vaiheessa kaverit tuntuvat maailman parhailta ihmisiltä ja vanhemmat ovat jostain aatamin ajalta, eivätkä ymmärrä mitään. Se kuluu normaaliin kehitykseen
 
Lisään meillä se yksi pakollinen ilta koskee kaikkia eli harrastusten ja muiden menojen summassa - meillä on yksi ilta viikossa kun koko perhe on koko illan kotona tai sitten tehdään perheen kesken jotan kivaa.
Koskee kaikkia perheenjäseniä (ja toi kissa ei välttämättä koko iltaa oo) mut muut kuitenkin
 
Yhteisestä ruokailusta ollaan pidetty kiinni. Kyllä käy syömässä ja läksytkin hoitaa (koulumenestys ihan hyvää), mutta muuten on menossa.... Kännykällä saa kiinni, mutta oishan tuota mukava nähdä vapaaehtoisesti livenäkin täällä kotona...
 
Stasilla on yksi harrastusilta/vko, muuten hän on aina kotona. Tai no, oikeastaan kerran, pari kuussa yökylässä. Pitkät välimatkat vaikeuttavat kartsalla hillumista.

Ja puheyhteys on onneksi tallella, pientä tuskastumista ja melkein niskurointia olin kerran huomaavinani :D :saint:
 
Ei se nyt niin vaan "mene" ja ole jossain kaverien kanssa...

Koulu, läksyt, harrastukset ensin, muut on sovittava vanhempien kanssa.

Koulun jälkeen kaverien kanssa ja kotiin sit kun vanhemmat tulee kotiin (tai kotona kaverien kanssa), sitten ruoka ja harrastuksia.
 
meillä 7-luokkalainen juuri 13-v loppuvuodesta täyttänyt tyttö.koulun jälkeen tulee suoraan kotiin ja tekee läksyt.Sitten piirtelee,kirjoittelee ja on koneessa mesellä kavereiden kanssa.On aika hiljainen ja tykkää olla omissa oloissa.joskus käy kavereiden kanssa vaateostoksilla,elokuvissa ym.Aina pyytää luvan saako mennä ja tulee kotiin sovitusti.kaverit välillä hakee koiria ulkoiluttamaan ym.meillä käy tytön kavereita aika harvoin ja joskus viime syksynä joka päivä ihastus ...samnikäinen poika muutaman viikoa:)kiltti tyttö ja välillä minulla taas toisinpäin huoli ,että onko ystäviä ollenkaan.Koulussa kuulemma on ja se riittää hänelle nyt.Ei kapinoi ,ei tiuski,ei paukuttele ovia ym.murrosikää ollut jo kauan.pitkä tyttö joka ruumiillisesti kehittynyt jo ajat sitten naiseksi.Tuleekohan sitä myrskyistä murkkuikää edes?Itselläni ei sellaista ollut vaan haaveilin ja elin kiltisti:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Siis koulun lisäksi? Onko menossa "koko ajan" vai viihtyykö joskus kotonakin? Mä olen huolissani 13v. pojasta, joka vain menee kavereiden kanssa kaikki illat. Aikaa perheen kesken ei vietä enää oikeastaan ollenkaan eikä lähde kanssamme mihinkään. Ymmärrän, että niitä siteitä katkaistaan nyt vanhempiin, mutta ihan kuin me oltaisiin yhtäkkiä vain ilmaa... On muutenkin muuttanut puhetapaansa ja on meitä kohtaan ylimielinen ja tympeä. Narisee ja nurisee senkin ajan kun on kotona...
Click to expand...
Kyllä 13-vuotiaalle pitää jo antaa vähän tilaa etsiä itseään ja paikkaansa maailmassa, mutta tuota ylimielisyyttä ja tympeyttä en vanhempana kyllä sietäisi - ei mielestäni kuulu asiaan missään iässä. Ja tuonikäinen on vielä kuitenkin niin lapsi pohjimmiltaan, että uskoisin hänen itsensäkin olevan helpottunut, jos rajaatte vähän sitä liikkumatilaa ja osoitatte selvästi, mikä on mielestänne hyväksyttyä käytöstä ja mikä ei. Mitenkäs ne rajat tulisivat selviksi, ellette te vanhempina niitä piirrä? Kahnauksia tulee varmasti, mutta kun ette turhista nipota ja joskus joustattekin, niin hyvä siitä tulee :).

 
Alkuperäinen kirjoittaja meillä 7-luokkalainen:
Tuleekohan sitä myrskyistä murkkuikää edes?Itselläni ei sellaista ollut vaan haaveilin ja elin kiltisti:)
Click to expand...
Ei välttämättä tule. Ei ollut mulla eikä ole ollut kummallakaan lapsistani. Esikoinen tosin pari vuotta sitten sanoi, että aikoo aloittaa, kun täyttää 23 v. Noh, kohta täyttää 24 v ja on vissiin unohtanut, että piti aloittaa tiuskiminen, äksyily ja muu kapinointi.

 
Minäkin oli ns. "kiltti ja helppo" nuori: Pärjäsin hyvin koulussa, olin opettajien suosiossa, kun hallitsin mielistelyn taidon, kerroin aina iltarientojen jälkeen "kaiken" äidille, joka oli iloinen ja tyytyväinen, kun on luottamus säilynyt tyttäreen... Voi luoja, jos olisivat tienneet, mitä kaikkea puuhastelin kiltin tytön julkisivuni takana! Noh, aikanaan tuosta sitten viisastuin ja aikuistuin, ja luojan kiitos mitään peruuttamatonta tai vakavaa ei päässy käymään :/.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pikku enkeli:
Minäkin oli ns. "kiltti ja helppo" nuori: Pärjäsin hyvin koulussa, olin opettajien suosiossa, kun hallitsin mielistelyn taidon, kerroin aina iltarientojen jälkeen "kaiken" äidille, joka oli iloinen ja tyytyväinen, kun on luottamus säilynyt tyttäreen... Voi luoja, jos olisivat tienneet, mitä kaikkea puuhastelin kiltin tytön julkisivuni takana! Noh, aikanaan tuosta sitten viisastuin ja aikuistuin, ja luojan kiitos mitään peruuttamatonta tai vakavaa ei päässy käymään :/.
Click to expand...
Meillä ei tuo iltarientojen todellisen luonteen salailu oikein onnistu, kun sekä oma että naapuruston nuoriso on yleensä viettänyt kaikki viikonloput meillä :)

 

Similar threads

M
Vauvan kanssa kotona olevat - kuinka paljon vietätte aikaa koneella??
Viestiä
18
Luettu
1K
Aihe vapaa
"vieras"
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa