Kuinka opetella keskustelemaan parisuhteessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja turhautunut vaimo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

turhautunut vaimo

Vieras
Minä ja mieheni emme osaa keskustella.
Tai itseasiassa minä osaan, ja nautin keskusteluista. Mies taas on täysin kyvytön keskustelemaan, eikä meillä pystytä puhumaan kunnolla mistään. On asioista joista haluaisin miehelle puhua, mutta en voi. Tai voin kyllä puhua, mutta lopulta se johtaa riitaan, koska turhaudun miehen hiljaiseen tuijotukseen, ja "joo,jaa" vastauksiin, ja lopulta suutun.

Yleesä pystyn olemaan välittämättä tästä, mutta muutaman kuukauden välein olen pinna kireällä, kun keskustelemattomuus alkaa vaivaamaan. Mulle puhuminen on elinehto, mies taas ei pidä lainkaan juttelemisestä ylipäätään.


Miten tähän tilanteeseen voi saada muutosta, jonkinlainen kompromissi olisi tehtävä, mutta myös miehen pitäisi oppia puhumaan tunteistaan.
 
Meillä vähän sama tilanne. Ihan arkisista asioista pystymme keskustelemaan ihan hyvin, mutta jos olisi jotain suurempaa tai tulevaisuuteen liittyvää, mies mykähtää.
Koita siinä nyt keskustella kun tilanne päättyy siihen, että mies suuttuu ja ahdistuu kun tärkeistä asioista koitan puhua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä vähän sama tilanne. Ihan arkisista asioista pystymme keskustelemaan ihan hyvin, mutta jos olisi jotain suurempaa tai tulevaisuuteen liittyvää, mies mykähtää.
Koita siinä nyt keskustella kun tilanne päättyy siihen, että mies suuttuu ja ahdistuu kun tärkeistä asioista koitan puhua.

Tähän vielä lisään, että minua jopa pelottaa ottaa asioita miehen kanssa puheeksi kun tiedän kuinka mies reagoi.
 
Joskus naiset taitavat liiotella miesten tunteista puhumisen tarvetta. Ei se ole yhtä tärkeää välttämättä miehelle kuin naiselle. Mun miehen mielestä hän olisi naismainen, jos hän vatvoisi kaikki tunteita ja tapahtumia, kuten minä teen. Ei kaikki miehet näin tietenkään ajattele, eikä tarvitsekaan, mutta ehkäpä sun miehesi?

Mieheni osaa kyllä muuten puhua, ja puhuukin paljon ja osaa jakaa asioita. Onko miehesi vallan kokonaan tuppisuu?
 
oletko varma että kyse ei ole siitä että ei vain uskalla keskustella kanssasi?!
näin minulle kävi aikanaan. oli vaikea sanoa mitään kun ei saanut tuumailla asiaa rauhassa ja jos sanoi mielipiteensä se lytättiin tai yksinkertaisesti jätettiin huomioimatta.
opettelin kommunikimaan vaimoni kanssa ja seuraus oli se että erosimme.
 
voi olla ettei uskalla. Ja voi olla ettei koe tarvetta puhua tunteistaan.
Mutta MINULLA on tarve puhua tunteista ja ajatuksistani, haluan miehenikin tietävät mitä mun päässä liikkuu. Elämässäni on tapahtunut suht suuria asioita, niitä sen kummemmin tässä en erittele, enkä voi niistä miehelle puhua. Tai voinhan mä puhua, mutta yhtä paljon ymmärrystä ja reagointia tulee tiiliseinältä.

Me ei edes jutella pahemmin huvikseenkaan, emme siis harrasta mitään smalltalkia. Minä saatan rupatella niitä näitä miehelle, mutta lopulta turhaudun, kun joudun kysymään, kuuliko edes mitään mitä sanoin, kun muuten ei millään tavoin osoita kuulleensa minun puhuneen.

Minä en pysty olemaan onnellinen, jos olen sidottu puhumattomuuteen kotonani.
 
oli tuota alussa. Mies oli edellisessä suhteessaan oppinut, ettei vaikeista asioista kannata puhua, kun päättyy riitaan. Lisäksi saatu aivan erilainen kotikasvatus asian suhteen. Pistin alussa kovan kovaa vastaan ja sanoin, ettei mun kanssa pärjää muuten. Asia on siis opeteltu ja nykyisin mies puhu ihan oma-aloitteisestikin. Tärkeintä on se, että toiselle tulee olo, että häntä kuullaan ja niistäkään mielipiteistä, jotka itseä loukkaa ei pidä heti suuttua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miesnäköpulma:
oletko varma että kyse ei ole siitä että ei vain uskalla keskustella kanssasi?!
näin minulle kävi aikanaan. oli vaikea sanoa mitään kun ei saanut tuumailla asiaa rauhassa ja jos sanoi mielipiteensä se lytättiin tai yksinkertaisesti jätettiin huomioimatta.
opettelin kommunikimaan vaimoni kanssa ja seuraus oli se että erosimme.

Jospa sinäkin kiistät ja mitätöit miehesi mielipiteet, niin ettei hän viitsi edes keskustella?
 
Alkuperäinen kirjoittaja noinko:
Alkuperäinen kirjoittaja miesnäköpulma:
oletko varma että kyse ei ole siitä että ei vain uskalla keskustella kanssasi?!
näin minulle kävi aikanaan. oli vaikea sanoa mitään kun ei saanut tuumailla asiaa rauhassa ja jos sanoi mielipiteensä se lytättiin tai yksinkertaisesti jätettiin huomioimatta.
opettelin kommunikimaan vaimoni kanssa ja seuraus oli se että erosimme.

Jospa sinäkin kiistät ja mitätöit miehesi mielipiteet, niin ettei hän viitsi edes keskustella?

Tää vastaaja oli mies :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja noinko:
Alkuperäinen kirjoittaja miesnäköpulma:
oletko varma että kyse ei ole siitä että ei vain uskalla keskustella kanssasi?!
näin minulle kävi aikanaan. oli vaikea sanoa mitään kun ei saanut tuumailla asiaa rauhassa ja jos sanoi mielipiteensä se lytättiin tai yksinkertaisesti jätettiin huomioimatta.
opettelin kommunikimaan vaimoni kanssa ja seuraus oli se että erosimme.

Jospa sinäkin kiistät ja mitätöit miehesi mielipiteet, niin ettei hän viitsi edes keskustella?

ei se ole mahdotonta, vaikka tarkoituksella ja tietoisesti en sitä tee.

Oli syy mikä hyvänsä, niin neljän vuoden aikana emme ole kertaakaan onnistuneet keskustelemaan niin, että olemme onnistuneet käymään asian läpi niin, että molemmat ovat tyyväisiä ja tuntevat tuleensa ymmärretyksi.
 
Mä en ymmärrä, että miksi kenenkään pitäisi muuttaa itseään toista miellyttääkseen? Miehet ja naiset ovat erilaisia. Naiset pitävät "tarinoiden kertomisesta", kun taas miehet eivät ja he turhautuvat, kun nainen ei saa kerrottua asiaansa vaan puhuu kaikesta muusta.

Ap, hyväksy se, että miehesi ei pidä rupattelusta. Etsi naispuolinen ystävä, joka siitä pitää ja tyydy siihen, että miehesi jaksaa kuunnella jutteluasi keskeyttämättä ja että hän puhuu silloin, kun on kyse oikeasta asiasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja suski:
Mä en ymmärrä, että miksi kenenkään pitäisi muuttaa itseään toista miellyttääkseen? Miehet ja naiset ovat erilaisia. Naiset pitävät "tarinoiden kertomisesta", kun taas miehet eivät ja he turhautuvat, kun nainen ei saa kerrottua asiaansa vaan puhuu kaikesta muusta.

Ap, hyväksy se, että miehesi ei pidä rupattelusta. Etsi naispuolinen ystävä, joka siitä pitää ja tyydy siihen, että miehesi jaksaa kuunnella jutteluasi keskeyttämättä ja että hän puhuu silloin, kun on kyse oikeasta asiasta.

Ystävien kanssa puhuminen ei korvaa sitä, että kotonaan joutuu olemaan tuppisuu.

Minulla todettiin eräs pitkäaikais sairaus, ja haluaisin siitä mieheni kanssa puhua, mitä se merkitsee, ja kuinka se meidän elämään vaikuttaa. Mutta en voi, tai voin, mutta mies kuuntelee puolella korvalla, eikä muista hetken päästä mitä olen kertonut. En mä mitään esitelmiä halua pitää, vaan jutella!

En voi puhumattomuutta hyväksyä. Kun ei riitojakaan pysty selvittää sen vuoksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja suski:
Mä en ymmärrä, että miksi kenenkään pitäisi muuttaa itseään toista miellyttääkseen? Miehet ja naiset ovat erilaisia. Naiset pitävät "tarinoiden kertomisesta", kun taas miehet eivät ja he turhautuvat, kun nainen ei saa kerrottua asiaansa vaan puhuu kaikesta muusta.

Ap, hyväksy se, että miehesi ei pidä rupattelusta. Etsi naispuolinen ystävä, joka siitä pitää ja tyydy siihen, että miehesi jaksaa kuunnella jutteluasi keskeyttämättä ja että hän puhuu silloin, kun on kyse oikeasta asiasta.

Ystävien kanssa puhuminen ei korvaa sitä, että kotonaan joutuu olemaan tuppisuu.

Minulla todettiin eräs pitkäaikais sairaus, ja haluaisin siitä mieheni kanssa puhua, mitä se merkitsee, ja kuinka se meidän elämään vaikuttaa. Mutta en voi, tai voin, mutta mies kuuntelee puolella korvalla, eikä muista hetken päästä mitä olen kertonut. En mä mitään esitelmiä halua pitää, vaan jutella!

En voi puhumattomuutta hyväksyä. Kun ei riitojakaan pysty selvittää sen vuoksi.

Kyllä tärkeistä asioista pitää pystyä puhumaan parisuhteessa, mutta asiansa voi suodattaa kuulijan mukaan. Jos haluat, että lapsi ymmärtää, niin kerrot asiat yksinkertaistamalla. Jos haluat, että mies saa langan päästä kiinni, niin kerrot asian ytimen, esim. "lapsi pitää viedä lääkäriin" eikä "meidän lapsella on kuumetta ja se on ihan vetelä eikä syö mitään ja joka puolella on ihottumaa ja voisikohan se olla vesirokkoa tai influenssaa ja onkohan lapsi saanut tartunnan sun siskon lapsilta tai päiväkodista ja pitäisiköhän meidän mennä lääkäriin ja mitäköhän puetaanko päälle haalari vai takki ja housut jne..."

Miehet ja naiset vain ovat erilaisia. Se on sekä rikkaus että hankaluus.
 
lapsen asioista voimme puhua, ja käytännön asioista. Mutta se onkin ainoa asia.

Ehkä mä sitten olen vain liian vaativa, kun tahtoisin kertoa miehelle mitä mun mielessä liikkuu, ja mitä asioita joudun käymään läpi sopeutuakseni elämään sairauden kanssa. Nyt tuntuu, ettei koko asia kosketa häntä lainkaan.
 
Ehkä sun pitää yrittää jollain muulla konstilla alkaa keskustella asioistasi, innostaa miehesi juttuun mukaan. Oletko tehnyt liian ison "mörön" miehellesi koko puhumistilanteista?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huspati Huta:
Minusta tuo alkuasetelma, jota ap kuvaa: hän osaa keskustella, mies ei, on jo sellainen, ettei siinä minuakaan huvittaisi paljon keskustella.

Luuletko, että tälläistä menen laukomaan miehelle.
ASia nyt vain on näin, tai no osaan on väärä sana, yritän on ehkä oikeampi.
 
No nytkin olen ollut neljä kuukautta ilman yritystäkään puhua mistään. jopa riidat on lakaistu maton alle, ja mies on tyytyväinen. Hän kun ei HALUA puhua mistään. Siitä se on kiinni.
 

Similar threads

Yhteistyössä