KUINKA OLET VOINUT PYSYÄ ELOSSA?
Oletko 50-,60-tai 70-luvun lapsi...
Kuinka olet VOINUT PYSYÄ elossa?
1. Autoissa ei ollut turvavöitä eikä niskatukia mainitsemattakaan turvatyynyjä.
2. Takapenkillä oli HAUSKAA eikä mitenkään VAARALLISTA.
3. Pinnasängyt olivat värikkäitä ja vähintään lyijypitoisella tai muilla myrkyllisillä ja vähintään arveluttavilla maaleilla lakattuja.
4. Ei ollut lapsiturvalukkoja pistorasioissa, autonovissa, lääkepulloissa eikä kemiallisissa kodinpuhdistusaineissa.
5. Voitiin ajaa fillarilla jopa ILMAN kypärää.
6. Juotiin puutarhaletkuista sekä muista lähteistä, EIKÄ mistään steriileistä limupulloista.
7. Rakenneltiin "mäkkäreitä". Ne joilla oli onni asua mäellä olevan kadun varrella, saivat kokeilla nopeusennätyksiä ja ehkä puolessavälissä mäkeä todeta säästäneensä jarruissa....muutaman onnettomuuden jälkeen tuli tuokin pulma ratkaistua...
8. Saatiin leikkiä ulkona kunnes ilta alkoi hämärtyä.
Ei ollut kännyköitä.
Kukaan ei tiennyt missä pörrättiin.
USKOMATONTA!
9. Koulua kesti puoleen päivään. Ruokailutkin oli jo hoidettu.
10. Meillä oli naarmuja...murtuneita luita, katkenneita hampaita - mutta koskaan, koskaan ei viety ketään oikeuteen, vaikka pientä riidan tapaista leikeissä oli mukana. Kukaan ei ollut syyllinen. ME ITSE VAIN.
11. Me voitiin mutustella MAKEITA ja VOIleipiä syödä, oikeita SOKERIjuomia juoda, eikä meillä ollut mitään paino-ongelmia - koska oltiin aina ulkona leikkimässä ja erittäin aktiivisia!
12. Voimme jakaa keskenämme neljän tai viidenkin kaverin kanssa limumme, juoda samasta pullosta tai myöhemmin kaljakolpakosta ilman, että joku olisi siihen kuollut.
13. Meillä ei ollut Playstation-, Nintendo64-, X-Box- ja muita videopelejä, 99 kaapelikanavaa, videonauhuria, Dolby Surroundia, kännyköitä, ei tietokoneita eikä Chatroomeja internetissä...
14. Me voitiin mennä ulos, jalkaisin tai fillarilla kavereita tapaamaan, vaikka asuivatkin kilometrien päässä, koputtamalla oveen tai jopa ilmankin, mennä taloon ja hakea kaverit leikkimään.
15. Niin, ULKONA, kamalassa maailmassa!
IHAN ILMAN VAHTEJA!!!
Kuinka se oli mahdollista?
Pelattiin futista yhteen maaliin, ja jos jotakuta ei otettu sillä kertaa joukkueeseen mukaan, niin ei siitä mitään psyykkisiä traumoja saanut.
16. Jotkut koululaiset eivät olleet yhtä hyviä kuin toiset, ja kun jäätiin luokalle, niin sittenhän kerrattiin se lukuvuosi. Ketään ei sen takia lähetetty psykiatrille tai psykologille. Kellään ei ollut dyslexiaa, keskittymispulmia tai hyperaktiivisuutta. Kouluvuosi vain kerrattiin ja jokainen sai mahdollisuutensa.
17.Meillä oli vapautta, vapaa-aikaa, takaiskuja, menestyksiä, tekemistä...ja me opimme niiden kautta toimimaan.
Jokerikysymys:
MITEN OLEMME PYSTYNEET PITÄMÄÄN ITSEMME
ELOSSA NÄINKIN KAUAN???
Ja ennenkaikkea:
KUINKA PYSTYIMME KEHITTÄMÄÄN
PERSOONALLISUUTTAMME???
Kuulutko myös näihin ikäluokkiin 50-, 60-, 70-?
Kerro tästä lapsillesi (ja lastenlapsillesi)!
Varmasti sanovat elämämme olleen yksitoikkoista mutta
P-KELE ME OLTIIN ONNELLISIA!!!
Vai kuinka?
Oletko 50-,60-tai 70-luvun lapsi...
Kuinka olet VOINUT PYSYÄ elossa?
1. Autoissa ei ollut turvavöitä eikä niskatukia mainitsemattakaan turvatyynyjä.
2. Takapenkillä oli HAUSKAA eikä mitenkään VAARALLISTA.
3. Pinnasängyt olivat värikkäitä ja vähintään lyijypitoisella tai muilla myrkyllisillä ja vähintään arveluttavilla maaleilla lakattuja.
4. Ei ollut lapsiturvalukkoja pistorasioissa, autonovissa, lääkepulloissa eikä kemiallisissa kodinpuhdistusaineissa.
5. Voitiin ajaa fillarilla jopa ILMAN kypärää.
6. Juotiin puutarhaletkuista sekä muista lähteistä, EIKÄ mistään steriileistä limupulloista.
7. Rakenneltiin "mäkkäreitä". Ne joilla oli onni asua mäellä olevan kadun varrella, saivat kokeilla nopeusennätyksiä ja ehkä puolessavälissä mäkeä todeta säästäneensä jarruissa....muutaman onnettomuuden jälkeen tuli tuokin pulma ratkaistua...
8. Saatiin leikkiä ulkona kunnes ilta alkoi hämärtyä.
Ei ollut kännyköitä.
Kukaan ei tiennyt missä pörrättiin.
USKOMATONTA!
9. Koulua kesti puoleen päivään. Ruokailutkin oli jo hoidettu.
10. Meillä oli naarmuja...murtuneita luita, katkenneita hampaita - mutta koskaan, koskaan ei viety ketään oikeuteen, vaikka pientä riidan tapaista leikeissä oli mukana. Kukaan ei ollut syyllinen. ME ITSE VAIN.
11. Me voitiin mutustella MAKEITA ja VOIleipiä syödä, oikeita SOKERIjuomia juoda, eikä meillä ollut mitään paino-ongelmia - koska oltiin aina ulkona leikkimässä ja erittäin aktiivisia!
12. Voimme jakaa keskenämme neljän tai viidenkin kaverin kanssa limumme, juoda samasta pullosta tai myöhemmin kaljakolpakosta ilman, että joku olisi siihen kuollut.
13. Meillä ei ollut Playstation-, Nintendo64-, X-Box- ja muita videopelejä, 99 kaapelikanavaa, videonauhuria, Dolby Surroundia, kännyköitä, ei tietokoneita eikä Chatroomeja internetissä...
14. Me voitiin mennä ulos, jalkaisin tai fillarilla kavereita tapaamaan, vaikka asuivatkin kilometrien päässä, koputtamalla oveen tai jopa ilmankin, mennä taloon ja hakea kaverit leikkimään.
15. Niin, ULKONA, kamalassa maailmassa!
IHAN ILMAN VAHTEJA!!!
Kuinka se oli mahdollista?
Pelattiin futista yhteen maaliin, ja jos jotakuta ei otettu sillä kertaa joukkueeseen mukaan, niin ei siitä mitään psyykkisiä traumoja saanut.
16. Jotkut koululaiset eivät olleet yhtä hyviä kuin toiset, ja kun jäätiin luokalle, niin sittenhän kerrattiin se lukuvuosi. Ketään ei sen takia lähetetty psykiatrille tai psykologille. Kellään ei ollut dyslexiaa, keskittymispulmia tai hyperaktiivisuutta. Kouluvuosi vain kerrattiin ja jokainen sai mahdollisuutensa.
17.Meillä oli vapautta, vapaa-aikaa, takaiskuja, menestyksiä, tekemistä...ja me opimme niiden kautta toimimaan.
Jokerikysymys:
MITEN OLEMME PYSTYNEET PITÄMÄÄN ITSEMME
ELOSSA NÄINKIN KAUAN???
Ja ennenkaikkea:
KUINKA PYSTYIMME KEHITTÄMÄÄN
PERSOONALLISUUTTAMME???
Kuulutko myös näihin ikäluokkiin 50-, 60-, 70-?
Kerro tästä lapsillesi (ja lastenlapsillesi)!
Varmasti sanovat elämämme olleen yksitoikkoista mutta
P-KELE ME OLTIIN ONNELLISIA!!!
Vai kuinka?
