Kuinka normaalia on, että vajaa 2v haluaa isin joka hommaan? Äiti ei kelpaa

[KangasP-Akka]

Siis tyttö 1v8kk ja nyt ihan mahdoton ollut viimeaikoina. Potalle pitää mennä isin kanssa, iltapuuroa ei saa syöttää kuin isi tai jos syö itse niin isi saa olla vieressä jos oon itse niin huutaa vaan ja on mielummin vaikka syömättä.
Jos satuttaa itsensä minä en saa lohduttaa, huutaa isiä kunnes isi ehtii lohduttaan ja jos on töissä niin huuto loppuu vasta kun sanon että soitetaan isille....
Mä kelpaan tällähetkellä iltapesulla käyttäjäksi ja kun iltasin istuu potalla niin saan armollisesti lukea kirjaa minkä valitsee...
Oonko mä jotenki huono äiti vai ollaanko me liikaa anettu tytön päättää kumpi syöttää tms...

 

[äippä]

Et ole, se voi ensi viikolla vaihtua ja olla vaan äiti kun kelpaa =)

 

[r]

Ihan normaalia. Ja sitten yhtenä päivänä isi ei enää kelpaa mihinkään vaan ihastuksen kohde vaihtuu takaisin äitiin, tai siskoon, veljeen, mummoon jne.

 

[Katja87]

Meillä kans isi on ehdoton ykkönen tällä hetkellä, poika on nyt 2½v, muutama kuukausi takaperin se taas oli toisinpäin.

 

[Vieras]

Ikkää huutaa täälläkin tyttö, 1v7kk. Kuuluisiko jotenkin ikään? En muista oliko esikoisella samaa. Mutta jos molemmat ollaan paikalla, isin valitsee lohduttamaan ym. useimmiten. Tai jos joku kaukosäädin vaikka "vahingossa" menee osiin, ikkälle, koijjaa. Äiti ei saa missään nimessä ottaa sitä tai raivari on taattu. Pesuissa, syömisissä ym. ei niinkäänmeillä ronklaa.

Mä olen yrittänyt panostaa sellaisiin mukaviin kahdenkeskisiin hetkiin meillä, ja nauttia siitä että edes näin hetkellisesti saa olla taustaroolissa hetkittäin. Toisaalta isin tärkeys ja hyvä isä-lapsi suhde on mahtava juttu.. Ehkä kannattaa ne soittelut ja isin hakemiset jättää vähemmälle ja sitkeästi vain lohduttaa jos se toinen aikuinen ei ole siinä jo valmiina vaan esim. ulkona tai töissä. Joka tapauksessa varmasti vain yksi vaihe tämäkin.

 

[o]

On kuule ihan normaalia. Nauti tosta "isikaudesta", ja annat isin tehdä kaikki. Sitten se vaihtuu jossakin vaiheessa "äitikaudeksi" ja sä saat tehdä kaikki .

 

[KangasP-Akka]

No huh, mä jo aattelin et se on lopen kyllästynyt muhun. Eli taidan sitten ihan vaan nauttia tästä tilanteesta niin kauan kun se vielä kestää...

 

[chef]

Meillä tyttö tuossa 1v iässä oli sellainen että jos sai valita, niin hän valitsi isin joka asiaan. Nyt tyttö on 1v5kk ja vain äiti kelpaa

 

[jennik]

Meijän poika tekee ihan samaa, kohde vaan vaihtuu Nyt menossa äiti-kausi, eli isi kun tulee töistä kotiin ei saa mitään tehdä! Hirvee huuto jos isi auttaa ruokalapun kanssa, pesee kädet, kaataa mukiin juotavaa, saati ehdottaa potalle menoa :headwall:

Ohi toi varmaan menee, mut on vähän rasittavaa kun äiti tarvitaan kokopäiväisesti eikä isi sitten kelpaisi mihinkään, vaikka kovasti haluaisi pojan kanssa puuhailla |O

 

[Mm]

Meillä tehtiin tietoinen päätös, että lapsi ei päätä eikä hyppyytä meitä. Siinä ollaan sitten pysytty välillä tiukemmin välillä höllemmin mutta kaikkien kolmen lapsen kanssa kuitenkin jotenkin. Jossain vaiheessa oli vuorotellen "isin ilta" ja "äidin ilta". Molemmat oltiin yleensä paikalla, mutta toinen hoiti iltahommat.

Ei kai sillä niin väliä ole, mutta itse inhoan sitä, että lapsi hyppyyttää. Siksi meillä ei ole sitä sallittu.

 

[v]

Anteeksi pyydän jo etukäteen, mut tuli sun aloituksesta mieleen tuo amerikkalainen ohjelma: Kasvun paikka, jossa kust oli ettei toine vanhempi kelpaa... no sillä lapsella oli kyl muitakin ongelmia... mutta "normaali olosuhteissa" ihan ohimenevää touhua...

 

[kookosta]

Meillä esikoiselle on oikeastaan isi ollut aina ykkönen. Oli melko kamala fiilis joskus välillä kun isi vaan piti olla joka asiassa ja äiti ei kelvannut mihinkään :ashamed:
Onneksi nykyään äitikin kelpaa ja hetkittäin on sellasiakin aikoja että pitää saada äiti tekemään joka homma =)

Kuopus taas on ollut aina kamala mammanpoika, äidin perään ihan mahdottomasti. Ehkäpä hänellekin isi jossain vaiheessa sitten on edes hetkittäin se Ykkönen.

 

[Pätsmaruu]

Ole huoleti, on normaalia. Meidän keskimmäisestä - nyt 3.5v. - tuli tasan 2-v. synttäripäivänään isin poika ja vuoden verran aika takiaismaisesti olikin isissä kiinni (ja minähän en tietty kelvannut siinä välissä sitten yhtään mihinkään, arvaa oliko tunnelmaa kun isi oli ajoreissuillaan :kieh: ...) mutta nyt tilanne on tasoittunut aika tavalla... Yritä nauttia tilanteesta, vaikka tuntuukin osin keljulta...

 

[KangasP-Akka]

Anteeksi pyydän jo etukäteen, mut tuli sun aloituksesta mieleen tuo amerikkalainen ohjelma: Kasvun paikka, jossa kust oli ettei toine vanhempi kelpaa... no sillä lapsella oli kyl muitakin ongelmia... mutta "normaali olosuhteissa" ihan ohimenevää touhua...

Ei mitään tarvi anteeksi pyytää, sillähän mä just kysyin et pitääkö tästä huolestua...joskus lähempänä 1v oli samaa et yhtäkkiä kelpas isi ja toisena hetkenä äiti mutta nyt isi on kelvannu niin kauan siis monta viikkoa ellei jopa kuukauden et alkaa ihmetyttään...tosin mies on nyt lomalla et sekin varmaa voi vaikuttaa et on lapsesta kivaa kun isikin on kotona.

 

[v]

Ei tartte huolestua. Meillä on nyt 3v:lla rauhottumaan päin tuo. Välillä on kuitenkin edelleen isi ykkönen. Minä en sais esim pukata kaupassa kärryjä, joissa poika istuu ;-) eli välillä on tuota ja välillä ei. Mummulassa sitten mummu on ykkönen eli siellä selkeästi mummun pitäs antaa vettä, kiikuttaa ym. Pyllyn saan sentään mummulassa pyyhkiä, mutta empä juuri muuta ;-)