Kuinka nopeasti vauvan menetyksestä ns. selviää?

JONSERED Karhunkantaja
"Salla" on mielestäni oikeilla jäljillä... Ihmisillä on erilaisia tapoja käsitellä asioita, emmekä me muut voi ikinä tietää kaikkia vaikuttimia.

Omasta puolestani olen sitä mieltä, että me, jotka jo olemme täällä, olemme vastuussa niistä, jotka eivät vielä ole syntyneet. Meidän tehtävämme on estää turha kärsimys, johtui se sitten mistä tahansa - jos se vain on vallassamme.

Älytöntä ja turhaa heittäytyä itse kaikkitietäväksi ja kaivella menneitä. Nyt on nyt ja tässä hetkessä me elämme, mennyt on mennyttä ja se on muovannut nykyhetken.
 
Jos nainen on tehnyt abortin tilanteessa, missä tuli vahingossa raskaaksi väkivaltaiselle alko-ongelmaiselle miehelle, niin eikö hän muka saisi surra sitä että myöhemmin menetti toivotun ja odotetun lapsen yhdessä uuden, ihanan miehensä kanssa?

Jeesustellaan miksi ekana kyse on solumöykystä ja sitten vauvasta...no, jos vähänkään olette perillä sikiön kehityksestä niin alussa tosiaan on vain solumöykky, ja raskauden puolivälissä jo ihan jotain muuta.

Yksi abortti = abortteja liukuhihnalta.

Ihme ämmiä.
 
Viimeksi muokattu:
Olisko sulla nyt sitten mahdollista mennä juttelemaan jonkun kanssa? Se puhuminen voi olla helpompaa jonkun vieraan kanssa, helpompaa kuin läheisten. Tai onko sulla ketään sellaista saman kokemuksen läpikäynyttä, jonka kanssa voisit puhua?

Voimia kuitenkin.
 
JONSERED Karhunkantaja
Arvostella ja kyseenalaistaa voi, jos kokee siihen tarvetta, mutta tuomitseminen ei ole toisten tehtävä. Suurempi apu on siitä, että yrittää tukea ja auttaa ja oppii niin omista kuin toistenkin virheistä, eikä jää tuomitsemaan ja korostamaan omaa erinomaisuuttaan.
 
"anu"
[QUOTE="mustikka";25328064]tunnetko sivuston enkelinkosketus.net? sieltä saa arvokasta vertaistukea, kannattaa liittyä.[/QUOTE]

niin kannattaakin. minäkin sain siltä apua.
menetyksestäni on nyt aikaa 1v ja 4kk:tta. sylissä 5 kuinen vauva josta iloitsen, mutten koskaan tule unohtamaan menetettyjä kaksosia.
käsi sydämmellä voin kyllä sanoa, etten haluakaan unohtaa. ja joka ikinen päivä he käyvät ajatuksissa. ei sillee, et olis huono omatunto. meidän kaksoset ku olis kuollut luultavasti jo kohtuun tai heti synnyttyään.. mut sillee hyvällä tavalla kulkevat muistoissa.
 
Mun kaverilla kävi niin että rakenneultrassa todettiin että lapsella on tosi pahoja rakennevikoja ja lääkäri sanoi että jos kaveri synnyttää lapsen niin jos ei se ennen sitä kuole niin viimeistään synnytykseen tai heti sen jälkeen. Kaverini ei kuitenkaan kyenny tekemään aborttia vaikka lääkäri suositteli sitä vaan synnytti lapsen. Tämä lapsi on nyt 7 vuotias aivan ihana lapsi ja käy eka luokkaa. Joitakin leikkauksia se joutui läpikäymään, mm sydän- ja suolileikkauksia, mutta niin se vain jäi elämään ja saa nyt elää täyspainoista elämää. Että sellaista.
 
"anu"
Mun kaverilla kävi niin että rakenneultrassa todettiin että lapsella on tosi pahoja rakennevikoja ja lääkäri sanoi että jos kaveri synnyttää lapsen niin jos ei se ennen sitä kuole niin viimeistään synnytykseen tai heti sen jälkeen. Kaverini ei kuitenkaan kyenny tekemään aborttia vaikka lääkäri suositteli sitä vaan synnytti lapsen. Tämä lapsi on nyt 7 vuotias aivan ihana lapsi ja käy eka luokkaa. Joitakin leikkauksia se joutui läpikäymään, mm sydän- ja suolileikkauksia, mutta niin se vain jäi elämään ja saa nyt elää täyspainoista elämää. Että sellaista.
no mun kaksosilla oli 1 sydän. revippä siitä. ei ne olis elänyt.
oli jo rv 13 kun keskeytys tehtiin sydän niin turvoksissa samoin kun vauvat, että sydän kävi jo tuolloin vajaalla.
 
No kaikille ei välttämättä käy noin onnellisesti.




Mun kaverilla kävi niin että rakenneultrassa todettiin että lapsella on tosi pahoja rakennevikoja ja lääkäri sanoi että jos kaveri synnyttää lapsen niin jos ei se ennen sitä kuole niin viimeistään synnytykseen tai heti sen jälkeen. Kaverini ei kuitenkaan kyenny tekemään aborttia vaikka lääkäri suositteli sitä vaan synnytti lapsen. Tämä lapsi on nyt 7 vuotias aivan ihana lapsi ja käy eka luokkaa. Joitakin leikkauksia se joutui läpikäymään, mm sydän- ja suolileikkauksia, mutta niin se vain jäi elämään ja saa nyt elää täyspainoista elämää. Että sellaista.
 
"yks vaan"
Ootko aatellut, oisko syyllisyydellä miten iso osa tuossa? Siis minä en halua olla ilkeä ja toivon sydämestäni, että pääset tämän asian yli, itsesi ja lapsiesikin takia :) Mutta muistan puheesi kehitysvammaisista ym. sairaista. Oletko ajatellut, että ehkä nuo entisen elämät mustavalkoiset puheet värittävät ja varjostavat suruasi oman sairaan lapsesi takia?

Sanon tämän ihan vain siksi, jos et ole itse tullut sitä ajatelleeksi. Kun kaikkien aspektien tiedostaminen auttaa surun käsittelyssä ja saa asiaa eteenpäin, vaikka se tekisikin kipeää.

Jaksamisia sinulle ja parempaa huomista :)
 
"minä"
Alkuperäinen kirjoittaja samperin puusilmä;25329463:
No kaikille ei välttämättä käy noin onnellisesti.
ei varmaan, mutta näitä tapahtuu, usko tai älä ja lukujahan emme saa tietää kun yleensä valitettavasti uskotaan lääkäriä eikä osata yhtään kyseenalaistaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja samperin puusilmä;25329463:
No kaikille ei välttämättä käy noin onnellisesti.
ei varmaan mutta itse jos oisin vastaavassa tilanteessa ja keskeyttäisin raskauden niin pähkisin koko lopun elämääni että entä jos se oiskin ollu ihan elinkelpoinen, entä jos entä jos. En pääsis asiasta ikinä yli. Mutta onneksi mun ei enää tarvii tällä vaivata päätäni kun lapset on mun osalta tehty ja piuhat on poikki.
 
"vieras"
Lääkärit eivät aina ole oikeassa. Kaverilleni lääkäri ennusti vaikeavammaista lasta, joka ei tulisi elämään pitkään. Lapsi syntyi, ja on nykyään 25v, 4;n lapsen äiti, ja vammaisuudesta ei ole ollut tietoakaan hänen elinaikanaan. Tempperamenttinen on kyllä ollut, mutta ei muuta
 
[QUOTE="minä";25329490]ei varmaan, mutta näitä tapahtuu, usko tai älä ja lukujahan emme saa tietää kun yleensä valitettavasti uskotaan lääkäriä eikä osata yhtään kyseenalaistaa.[/QUOTE]

siis mun yksi lähipiiriin kuuluva henkilö on synnytyslääkäri ja noita tapauksia on kuulemma yllättävän paljon. Että lapsi jolle ei anneta minkäänlaista elinennustetta, onkin elinkelpoinen.

Mitä lääkäreihin tulee niin toinen tapaus lähipiiristäni on sellanen että kaverini (eri kaveri kuin tuo toinen) meni lääkäriin viikolla 7 vuodon takia. No lääkäri (synnytyslääkäri keskussairaalassa) teki ultrantutkimuksen ja sanoi kaverilleni että joo tää on tuulimunaraskaus, haluatko keskeytyksen heti vai huomenna. kaverini kieltäytyi keskeytyksestä ehdottomasti ja sanoi lääkärille että ei usko sitä ja ei suostu. Lääkäri suunnilleen nauroi päin naamaa sille mutta antoi sitte viikon armon aikaa. Kun kaveri viikon päästä meni uuteen ultraan niin siellä näkyikin elävä sikiö. Ja se on nyt terve 5 vuotias. jos kaverini ois uskonu lääkäri ja antanu heti keskeyttää "tuulimunan" niin ne ois keskeyttäneet terveen raskauden...

tälläiset tapaukset vaan on mut saanu miettimään että kannattaako uskoa sokeasti kaikkea mitä lääkärit sanoo.
 
Niin tyhmältä kuin se kuulostaa niin ajan kanssa. Ei siitä koskaan yli pääse mutta olo helpottuu ajallaan. Anna itsellesi lupa surra juuri niin pitkään kuin vain tarvitset. Mutta jos suru käy ylivoimaiseksi niin hae apua siihen. Voimia kultaseni :hug:
 
"sipsi"
Ilkeitä ihmisiä taas tähän(kin) ketjuun sattunut :( Toisottavasti osaatte edes hävetä!

Viblsp: :hug: sinulle, ja iso sellainen! Ihmisen mieli toimii välillä niin ennalta-arvaamattomasti. Mielestäni on ihan normaalia, että suret menettämääsi vauvaa, vaikka pikkuinen on jo kotonakin. Minä lämpimästi suosittelisin kuitenkin, että voisitko puhua vaikka neuvolassa ajatuksista si ja tunteistasi? Ja päästä sitä kautta juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa. Se voisi kantaa tulevaa ajatellen pitkälle.

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.
 
"sipsi"
Jos nainen on tehnyt abortin tilanteessa, missä tuli vahingossa raskaaksi väkivaltaiselle alko-ongelmaiselle miehelle, niin eikö hän muka saisi surra sitä että myöhemmin menetti toivotun ja odotetun lapsen yhdessä uuden, ihanan miehensä kanssa?

Jeesustellaan miksi ekana kyse on solumöykystä ja sitten vauvasta...no, jos vähänkään olette perillä sikiön kehityksestä niin alussa tosiaan on vain solumöykky, ja raskauden puolivälissä jo ihan jotain muuta.

Yksi abortti = abortteja liukuhihnalta.

Ihme ämmiä.
Kukkapuska ja kunniaosoitus täältä tähän!
 
"älyhoi"
[QUOTE="...";25329646]Näitkö sinä sitä sikiötä? Oliko sillä varmasti ne vammat olemassa?[/QUOTE]

Jos sesinun elämääsihelpottaa niin voin kertoa,vaikken ap olekaan: oli vammattodellisisa, ja näki myös vauvan.
Tämäkin asia selviäisi haulla,tästäkin on jo monta ketjua olemassa.

Kommenttisi on muuten aika mauton,oikein kaivellaan,pätemistä.Tällä kertaa osuit lapiollasi kiveen.Sori.
 
"Juh"
Jännä että kaikki muistaa ap:n aiemmat kirjoitukset, jotka olivat kieltämättä tunteita kuumentavia. Harva tuntuu kuitenkin muistavan, miten hän kirjoitti siitä, miten on herännyt tajuamaan asioita eri tavalla, kun ne osuvat omalle kohdalle.

Oletteko te kaikki oikeasti niin loistavan hyviä persoonia, että ette usko ihmisen pystyvän muuttumaan/kasvamaan? Ankeaa olisi tämä elämä, jos kaikkien pitäisi olla erehtymättömiä! Tuleeko teille arvostelijoille jotenkin hyvä mieli siitä, että lyötte lyötyä? Oletteko te silloin jotenkin ap:ta parempia ihmisiä?
 
  • Tykkää
Reactions: Vanilla Whip
Miksi sinulle tämä kehityshäiriöinen lapsi oli niin tärkeä? Ethän sinä välittänyt siitäkään, jonka olit aiemmin abortoinut. Tiedätkö, voiko aborttien tekemisillä olla jotain yhteyttä siihen, että sikiö oli viallinen? Ja oliko se? Saitko abortin jälkeen varmistuksen, että osia tosiaan puuttui?
^ Puistattavaa millaisia ihmisiä tässä maailmassa on olemassa.. Miten sinä elät itsesi kanssa tuollaisten tekstien jälkeen mitä esimerkiksi tähän ketjuun olet näpytellyt?
 

Yhteistyössä